Koiranpentu ja 2-vuotias

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pentu oli hereillä siinä vaiheessa, kun nappasi lasta. Urahti herätessään ja vasta hetken perästä nappasi, komensi lasta koska kokee olevansa siinä asemassa, että voi näin tehdä. Tulevaisuudessa voi olla vaikka tilanne, että ei päästä lasta jääkaapille. On näitä nähty.

Tietysti kokee, koska lapsi ei ole koiran laumaa mitenkään. Tätä "asemaa" ei koiralta ihminen saa mitenkään pois, koska ihmiset ei kuulu koiran laumahierarkiaan.

Tietysti jokaisen oma valinta saako koirat purra perheenjäseniä tai vieraita. Meillä ei saa ja se on minun valinta eikä kuulu kenellekään niin kauan kun koiraa ei kohdella huonosti. Meillä koirat eivät pure tai varoittele, vetäytyvät muualle jos ei seuraa kaipaa. Ruuat saa viedä nenän edestä ja luun ottaa suusta, tällöin koira pyytää sitä takaisin istumalla. Kaverin taaperokin pystyy turvallisesti mennä kupille koiran syödessä, hän tykkää syöttää koiralle napsukoita ja koira istuu tyytyväisenä kupin vieressä odottaen, että lapsi tarjoaa seuraavan nappulan jonka nätisti syö lapsen kädestä.

Ihmiset voivat myös mennä koiran viereen lattialle ja laskea päänsä kyljen päälle niin halutessaan.

Ja vielä ap lisää, että lapsi laski päänsä koiran kylkeen koiran selkäpuolelta jolloin koira kääntyi katsomaan ja murisi. Lapsi teki saman uudestaan ja koira nappasi.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista,ap tässä.

Lapseni on vajaa 2-vuotias, ei puhu yksittäisiä sanoja enempää. On opetettu koiran kanssa olemista, mutta ymmärtämisen takeita ei ole. Enkä vauvalta voi mitään edes vaatia, minä olen vastuullinen.

Olen aina siellä, missä on lapsi ja pentu. Tätä ei ole ennen tapahtunut, tuota koiran nappaamista. Joskus koira on säikähtänyt kun lapsi sängyltä tullessaan on vahingossa astunut nukkuvan koiran päälle, mutta kiltisti väistänyt. Nyt oli syvässä unessa, kuulin murinan ja katsoin, samassa hetkessä koira jo nappasi lasta otsaan. Komensin ja otin lapsen pois. Sitten vein koiran kodariin.

Ymmärsin koiran reaktion, mutta säikähdin.

Päädyin kysymään täältä neuvoa.9

Ilmeisesti koiraa on jo aiemmin sattunut lapsen toimesta? Nuo päälle astumiset. Nyt tarkkuutta peliin, tilanteen pystyy vielä pelastamaan. Tarvitaan positiivisia hetkiä yhdessä jotta koira oppii luottamaan lapseen. Näykkäsyjä ei silti voi sallia.

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä ap lisää, että lapsi laski päänsä koiran kylkeen koiran selkäpuolelta jolloin koira kääntyi katsomaan ja murisi. Lapsi teki saman uudestaan ja koira nappasi.

Koira toimi väärin varmaan aiempien tapahtumien takia.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista,ap tässä.

Lapseni on vajaa 2-vuotias, ei puhu yksittäisiä sanoja enempää. On opetettu koiran kanssa olemista, mutta ymmärtämisen takeita ei ole. Enkä vauvalta voi mitään edes vaatia, minä olen vastuullinen.

Olen aina siellä, missä on lapsi ja pentu. Tätä ei ole ennen tapahtunut, tuota koiran nappaamista. Joskus koira on säikähtänyt kun lapsi sängyltä tullessaan on vahingossa astunut nukkuvan koiran päälle, mutta kiltisti väistänyt. Nyt oli syvässä unessa, kuulin murinan ja katsoin, samassa hetkessä koira jo nappasi lasta otsaan. Komensin ja otin lapsen pois. Sitten vein koiran kodariin.

Ymmärsin koiran reaktion, mutta säikähdin.

Päädyin kysymään täältä neuvoa.9

Et ole ollut tarpeeksi lähellä, jos 5 sekunttia kerennyt mennä. Silloin kun noin pieni lapsi on kyseessä, niin itse olen pitänyt periaatteen että olen aina itse (tai joku muu aikuinen) lähempänä koiraa kuin lapsi. Käytännössä tarkoittaa, että käydään yhdessä silittämässä ja paijaamassa koiria. Lapsi ei ikinä yksin valvomatta koske koiriin. Ennen kuin on ikää ja ymmärrystä siihen miten koirien kanssa ollaan. Ja kyllä tämä on hankalaa ja vaivalloista hommaa, mutta tuommoista ei saa päästä sattumaan edes kertaa. Se tarkoittaa että sinä et ole ollut tarpeeksi hereillä, etkä voi syyttää siitä lasta tai koiraa. Vain itseäsi. Kysyit neuvoja, joten omani on että hommaa portteja (meillä on niitä 2) ja älä ikinä käännä selkääsi kun lapsi ja koira ovat lähekkäin.

Itselle nämä on automaatioita, koska koiramme ovat suurikokoisia ja jälki olisi rumempaa. Toisaalta pieneen lapseen verrattuna pienikin koira tekee pahaa jälkeä, joten rodusta riippumatta pitäisin samat säännöt.

Niin, nyt sattui pikku vahinko, josta vähiten voi syyttää koiraa, eniten aikuista. Nyt on hyvä tiedostaa, että vahingon riski on aina olemassa, kun talossa on eläin, joka reagoi eläimen tavalla. Eläimeltä on väärin odottaa jotain inhimillistä ymmärrystä siitä, mikä on oikein tai väärin tai että lasta tai ihmistä ei saa näykkäistä tai ei saa murista varoittaakseen. Koira toimii niin kuin sen vaistot sanovat, sille ei ole olemassa oikeaa tai väärää. Jos ei sitä riskiä kykene hyväksymään eikä tilanteita pysty valvomaan/estämään, ei kannata pitää eläintä pikkulapsiperheessä. Koiran ottaminen pikkulapsiperheeseen on muutenkin harkitsematonta. Pentu tarvii paljon aikaa ja koulutusta ja jos vauvojen ja taaperoiden kanssa menee kaikki aika, eläin kasvaa kuin pellossa eikä sille ehditä opettaa mitään kunnolla. Sitten onkin taas 1,5v iässä yksi koira "lapsen allergian takia" kotia vailla.

Miksi täällä puhutaan koiran puremisesta?

Koira ei ole purrut, vaan ensin varoittanut murinalla ja sitten varoittanut varmemmin näykkäisemällä. Täysin eri asia kuin pureminen. Ihan normaalia ja sallittua käytöstä koiralta.

Koira on aina koira, eli eläin ja eläimen tavat, vaikka kuinka kivaa ne olisi inhimillistää.