Ruokataistelua
Meillä 11 kk tyttö, joka on yleensä syönyt suhteellisen hyvin. Hän on melko pieniruokainen, pitkä ja hoikka tyttö, mutta kasvanut kuitenkin tasaisesti. Nyt noin viimeisen kuukauden ajan on ruokailu ollut enemmän tai vähemmän katastrofi. Välillä on mennyt paremmin, mutta enimmäkseen huonosti. Istuessaan syöttötuolissa pöydän ääressä näkee pöydällä jotain, jonka haluaa ehdottomasti saada (en anna) ja alkaa parkua. Oma ruoka ei enää kiinnosta. Olen lopettanut oman ruokailun yhtä aikaa, ettei neidille tule mitään mielitekoja. Vaikka pöytä olisi tyhjä, on tytöllä niin " vauhti päällä" että malttaa ottaa ehkä muutaman lusikallisen. Tyttö on varsin temperamentikas ja vauhti päällä aamusta iltaan :). Ei vielä kävele, mutta seisoo ja ottaa muutamia askelia tukea vasten. Tilanne on välillä se, että otan tytön kainaloon ja mennään olohuoneen lattialle istumaan ja katsotaan piirrettyjä. Samalla syötän. Onnistuu yleensä aika hyvin, mutta kuten arvaatte, on ruokaa välillä pitkin lattiaa, koska ei siinäkään malta istua koko aikaa huitomatta.
Miten muut toimitte vastaavassa ruokalakossa? Moni ehkä ajattelee, että tytölläni ei vain ole nälkä. Mutta, koska tätä jatkuu ruokailusta toiseen, niin nälkä on taatusti välillä. Ja lattialla ruoka yleensä maistuu. Lattia ei mielestäni ole ruokailupaikka, joten en haluaisi opettaa lasta siihen. Saattaa tulla myöhemmin ongelmia istuttaa pöydän ääreen. Vai onko muilla vastaavia kokemuksia ja kenties hyviä ehdotuksia miten päästäis taas ruokapöytään syömään " ihmisiksi" :)?
Lapsi on sen ikäinen, että koettelee rajojaan ja huomaa että ruokailuasiassa saa reaktiota aikaiseksi. Mitä enemmän menet mukaan temppuiluun, sitä enemmän lapsi kokeilee.
Suosittelen, että et kiinnitä sen suurempaa huomiota ruokapöytäkäytökseen. Anna lapselle sormiruokaa, ja lusikka myös omaan käteen. Jos ruoka ei kelpaa, älä tee siitä numeroa. Nosta pöydästä pois ja seuraavalla ruokailulla uudestaan. Luulen, että temppuilu jää huomattavasti vähemmälle, kun tajuaa ettei saa sua " hyppimään pillinsä mukaan" ja juoksemaan lusikan kanssa perässä..
Olen sitä mieltä, että lapsi ei kuole nälkään, jos ruokaa on tarjolla. Muista myös, että pieni lapsi saattaa pärjätä yllättävän vähälläkin ruualla. Välillä sitten on tankkauskausia.