Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää: Olen raskaana ja kun kannan jotain, heti tulee joku ja repii tavaran käsistä.
23.07.2008 |
Musta tuo on todella raivostuttavaa holhousta. Osaanhan mä nyt toki itsekin arvioida, mitä voin kantaa ja mitä en. On tosi raivostuttavaa, kun toinen riuhtoo tavaraa itselleen ja minä yritän vikistä että "eihän tässä nyt mitään", mutta toinen vaan määrätietoisesti jatkaa. En edes ole mikään vikisijä, mutta eihän noille voi ärähtääkään, tyhmiä ovat vaan kun eivät voi ensin kysyä, tarvitsenko apua. Pistää vihaksi. Mitä muita ärsyttäviä raskauskokemuksia teillä on muiden ihmisten kanssa ollut?
Kommentit (23)
oli se, että pystyi välttelemään asioita, jos ei kiinnostanut :)
Minusta meni ihan överiksi, kun yksi tuttava piti minulle saarnaa tuosta nostamisesta. Kannoin rattaisiin kuuluvaa kantokassia (tyhjää siis) ja se oli hänen mielestään liikaa raskaana olevalle. Voi sitä voivottelun määrää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen raskaudessa sitä on vielä sopeutumisvaiheessa äitiyteen ja pitää kynsin hampain kiinni asioista, joita on tottunut tekemään. Siksi sait noita ivallisia vastauksia. :) Anna ihmisten kantaa kassejasi. Muista myös sitten vauvan synnyttyä nauttia siitä, että kaikki haluaa kylässä pitää vauvaa sylissä. Kyllä sä ehdit hoitaa vauvaasi ihan tarpeeksi muutenkin. ;) Ja tosiaan, kohtelu on erilaista seuraavien lasten kanssa...
Kuka sanoi, että odotan esikoistani ;)
Minä kyllä annan miehen kantaa kassit, vaikka en olisikaan raskaana. Miksi ei, jos hän kohteliaisuuttaan tarjoaa? Vai pitäisikö pitää kasseista kynsin hampain kiinni, ja karjaista että 'minä olen NAINEN, enkä SAIRAS!!!'
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä muakin ärsyttää, kun kaikki lässyttää ja voivottelee. Sama homma mitä sitten teenkin. Lenkitän koiria, siivoan, hoidan puutarhaa. Heti on ´joku sanomas, et eihän nyt tollata. En voi sietää.
Viimeviikol tuli naapurin täti ihmettelemää, miks mies ei pese ikkunoita vaan minä...joka olen raskaana ja voivotteli että onpas sulla rankkaa. Eilen tuli matonpesulla joku tuntematon nainen lässyttämään, että eikö mulla oole ketään muuta joka matot voisi pestä.
Eihän tämä raskaus ole sairaus. Ihmetyttää vaan miks ulkopuolisetkin nykyään puuttuu asioihin. Kaiken lisäks teen just niinkauan asioita joista tykkään, kun vaan ikinä pystyn raskaana ollessani, eikä ne tekemiset mihinkään muutu vauvan synnyttyä. Jotenkin vaan tuntuu, että raskaana oleva leimataan kaikkialle jotenkin kipeäks.
Minä kyllä annan miehen kantaa kassit, vaikka en olisikaan raskaana. Miksi ei, jos hän kohteliaisuuttaan tarjoaa? Vai pitäisikö pitää kasseista kynsin hampain kiinni, ja karjaista että 'minä olen NAINEN, enkä SAIRAS!!!'
Jotka käyttää raskautta tekosyynä kaikkeen. Ei voi tehdä sitä, eikä tätä. JA se valitus alkaa heti kun on plussatestin tehny. Näihin törmää jatkuvast. Säälin sellaisten naisten miehiä. Ajatelkaa miten ne joutuu kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä sitten, lyllerrättekö siihen tyyliin vaivalloisesti, että sivustaseuraajia alkaa huolestuttamaan? Töistäkin jäin pois vasta viikkoa ennen laskettua aikaa, ja kaksi pienempää pyöri jaloissa. Kukaan ei todellakaan tullut repimään kasseja käsistä, itse ne roudasin kun mies ei ollut lähettyvillä. Eikä olisi tullut mieleenikään kieltäytyä avusta jos sellaista joku tarjosi.
Ihme väninää taas, nämä esikoista odottavat mummoäidit kun eivät osaa relata edes raskaana...
Kohteliaisuudenkin voisi ottaa vastaan kohteliaisuutena ja kiittää kauniisti.
Minä kyllä annan miehen kantaa kassit, vaikka en olisikaan raskaana. Miksi ei, jos hän kohteliaisuuttaan tarjoaa? Vai pitäisikö pitää kasseista kynsin hampain kiinni, ja karjaista että 'minä olen NAINEN, enkä SAIRAS!!!'
Jotka käyttää raskautta tekosyynä kaikkeen. Ei voi tehdä sitä, eikä tätä. JA se valitus alkaa heti kun on plussatestin tehny. Näihin törmää jatkuvast. Säälin sellaisten naisten miehiä. Ajatelkaa miten ne joutuu kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olen juuri se, jolle matonpesustakin tultiin huomauttamaan. Haluaisin olla raskaana rauhassa, en mitenkään ihmisten säälin ja voivottelun kohteena. Kun kaikenlisäksi olen vielä suht hyvässä kunnossa, enkä lyllerrä.
Mun mielestä ainakin ulkopuoliset voisivat ajatella, että apua pyydetään jos tarvitaan. Mua ainakin loukkaa, että suurin osa pitää raskaana olveia (ainakin täälläpäin) jotenkin kykenemättöminä tekemään yhtään mitään. Ei ainakaan mun olotila ole paljon normaalia kummempi.
No juuri tuossa kaverin häissä sipsuttelin mahani kanssa korkkareilla ja kannoin isoa kassia. Eikös siihen paikalle pykää sitten juuri esikoisensa saanut pariskunta ja riuhdo kassin kädestäni, kun minä en sitä saa kantaa. Mitään ongelmaa ei mulla ollut kantamisessa, ja vaikka se tietysti oli heiltä hyvällä tarkoitettu, niin minun mielestäni olisi ollut kohteliasta ihan vaan kysyä, että voivatko he auttaa eikä suoraan alkaa repiä. Ei se auttaminen ole ärsyttävää, vaan se tapa jolla se tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun "ethän sä jaksa kantaa sitä kun sä OOT NOIN PIENI".
Että repikää siitä.
Toi on jo törkeetä. Mitä oot vastannut näille urpoille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä ei voi ensi kysyä lupaa, että saanko koskea omaisuuteesi/tietokoneeseen, jota juuri käytät/vauvaasi/yms.?!
Voisi sen verran osoittaa kunnioitusta, että ilmaisee pitävänsä toista yksilöä aivollisena olentona, eikä jonain holhottavana toukkana.
Ja voihan sitä kohteliaasti kieltäytyä =).
Älkää nyt ainakaan tiuskimaan lähtekö, jos ihmiset teitä auttaa hyvät naiset! Teette kamalan karhunpalveluksen meille, jotka ihan oikeasti tarvitsemme apua raskausaikana.
En itsekään tarvinnut apua ekan ja tokan kohdalla, mutta kolmannen kohdalla olikin riskiraskaus ja esim. kerran kun luulin jo olevani "selvillä vesillä", kannoin kaksi kauppakassia autosta sisälle. No heti lorahti verta housuun, että se siitä kantelusta.
Mutta kun kuljin raitilla vanhempien lasten kanssa, niin oli se ihan kiva, että ihmiset aina välillä auttoivat, kaikki lepo oli tarpeen. Ei sitä apua kuitenkaan voinut alkaa pyytämäänkään, vai miltä se olisi kuulostanut: hei autatko nostamaan näitä rattaita, kun mullaon kohdussa vuotava hematooma...
Ei kyse olekaan siitä auttamisesta, vaan tavasta tyrkyttää sitä apua. Minustakin on kiva, jos autetaan ja otetaan huomioon, mutta se ei ole kivaa, että väkisin tullaan touhottamaan ja riuhtomaan eikä kuunnella, jos yrittää kieltäytyä. Kaikkiin ei kohteliaat kiellot tepsi, itse asiassa aika moniin jopa.
Olkaapa pari vuotta miesvaltaisella alalla pienikokoisena naisena, niin saa oppia siihen, että noita avuliaita ja kauhistelijoita löytyy ihan missä tilanteessa vaan. Aina se huvittaa, mutta eipä ole tullut mieleeni närkästyä avusta. Joskus kun on tilanteita, että se iso mies pystyy tekemään jonkun homman paljon paremmin, vaikka minä pienikokoisena jotenkuten selviäisikin. Mutta muulloin auttaa ihan ystävällinen kommentti "kiitos, mä selviän". Ja ilmeisesti huvittunut ilmeeni auttaa myös toisinaan, se ei ole tarkoituksellista, mutta joskus sitä hölmistyy tilanteesta. Ei tulisi mieleenkään alkaa tiuskimaan ihmisille, koska he haluavat olla avuliaita ja ystävällisiä.
No älä sure, lapsen saatua saat kantaa ihan miten raskaita taakkoja vaan vaikka hangessa ja lapsi kainalossa, niin ettet ole viikkoon nukkunut.
Mitäs jos nyt vain relaisit ja antaisit ihmisten huolehtia sinusta jos joku kerran viitsii ja haluaa. Kyllä sellainen ärsyttävä tapa siitä karsiutuu ennen kuin huomaatkaan.
Ei varmana tapahdu enää toisen lapsen kanssa.
kun kauppakeskuksen hissi oli epäkunnossa ja vein vauvaa rattaineen, taaperoa ja ostoskasseja jyrkkiä portaita pitkin ylöspäin. Joku siihen vielä kehtasi tulla apuaan tyrkyttämään, niin sanoin sille että "olen äiti, en sairas"! :P