Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rahan ja tavaran lainaaminen kavereille, yleistä?
22.06.2019 |
Törmäsin yhdessä yhteydessä ihmiseen, joka kertoi olevansa ihan kusessa ja hajalla, koska oli jo pidemmän aikaa lainaillut rahaa kaverilleen, joka ei ikinä maksa ja nyt oli päätynyt jotakin kautta tilanteeseen, että tällä kaverilla oli tuttavani auto, jota ei suostunut palauttamaan, milloin milläkin tekosyyllä.
Siinä kävi ilmi, että yhdellä jos toisella on esim. jatkuvasti rahaa, vaatteita, tavaroita tms pummailevia kavereita, joiden touhu aiheuttaa ties mitä harmia.
Kyseessä on ihan tavallisia, kolme- nelikymppisiä, perheellisiäkin naisia. Onko tämä ihan tavallista? Suu auki kuuntelin juttuja. Itselleni ei tulisi mieleenkään ruveta lainaamaan kavereilta rahaa, en ikinä kehtaisi edes kysyä.
Kommentit (6)
Periaatteeni on se, että voin lainata sen verran kuin olen valmis ns. häviämään. Eli en tulisi saamaan rahaa enää takaisin. Tavaroita voin lainata vain sellaisille keneen luotan, on ollut helpottavaa opetella sanomaan ei. Ennen olin liian lepsu ja kiltti.
Minusta ei ole normaalia että ''kaveri'' lainailee kokoajan ja varsinkin jos tavarat jää palauttamatta. Jos autoa ei alkaisi näkymään niin poliisin kanssa asiaa selvittämään. Kuulostaa vähän siltä että tuolla lainailijalla on vaikeita elämänhallinnan ongelmia taustalla. Jotkut ihmiset yrittää vain häikäilemättä hyötyä ystävistä. Ehkä ei enää pikavippejä ym. heru ja on siirtynyt sitten tuolle linjalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahaa olen lainannut ja saanut sovitusti takaisin. Tavaroitani en lainaa, tarvitsen niitä itse.
Auton voi ilmoittaa varastetuksi ellei se pyynnöstä huolimatta tule takaisin.
Rahaa olen lainannut pulassa oleville parille kaverille mutta summat olleet pieniä, kuten puhelinlaskun tai kauppakassin verran. Ja juurikin, kuten eräs aikaisempikin sanoi, sen verran kun olen valmis häviämään. Mutta ehdoton raja menee lainojen takaamisessa. Olen suututtanut pari ystävää, kun en ole 'luottanut' heihin niin paljon, että en ole uskaltanut laittaa vain yhtä nimeä paperiin.
Tavaroita ei pahemmin ole kysytty lainaan, mitä joskus juhliin lainaan ja kyllä olen lainannut.
Tavaraa toki lainataan, vaikka lasten matkasänkyä tai urheiluvälineitä. Ystävät on pääasiassa hyvätuloisia, mitta ihan järkevää kysellä ensin kavereilta, lainaan, vuokralle tai ostettavaksi, ennen kuin hankkii jotain lyhytaikaiseen käyttöön.
Rahaa olen lainannut yhdelle pienituloiselle ystävälle, johon luotan ehdottomasti. Sain takaisin aiemmin kuin mitä oli sovittu.
Oudolta kuulostaa. Ei mun ystäväpiirissä (nelikymppisiä perheellisiä pääasiassa) kukaan toiseltaan rahaa lainaa, eikä kyllä juuri tavaroitakaan. Autokyytejä joskus kysellään, kun osalla on auto, joillakin ei. Kyydistä fiksut tajuaa tarjota bensarahaa tai vaikka siiderin terassilla, mutta olen mä joskus kuskannut 150 km kahta kaveria, joista kumpikaan ei tehnyt elettäkään tarjotakseen bensarahaa. Ei mun talous siihen kaatunut, mutta en itse olisi kehdannut tehdä moista.
Alue: Aihe vapaa
Rahan lainaamisesta en tiedä, mutta yksi (hyvin pienituloinen) kaverini majoitti useita kuukausia sohvallaan kaukaista sukulaistaan, joka oli saanut kaupungista pätkäpestin erittäin hyvin palkatusta työstä. Tuloerot siis heillä useita tuhansia vieraan hyväksi.
Tämä sukulaisnainen ei koko aikana maksanut asumisestaan penniäkään ystävälleni, kävi kaupassa silloin tällöin, mutta siinä se.
Oli minusta aivan käsittämätöntä sekä vieraalta, joka ei vaan ilmeisesti tullut ajatelleeksi asiaa, mutta myös ystävältäni, joka ei kehdannut ottaa asiaa puheeksi. Eikä ollut kyse mistään viikon majoituksesta, vaan kuukausien asumisesta.