Erosin läheisriippuvaisesta miehestä

Olin jo jonkin aikaa voinut jostain syystä suhteessa huonosti ja kärsin selittämättömästä ahdistuksesta. Lopulta mies jätti minut, joka oli melkoinen shokki, mutta myöhemmin tajusin, että ero oli oikea ratkaisu meille kummallekin.

Kun tapasin miehen, olin itsevarma ja elämästä nauttiva ihminen. Pikku hiljaa, suhteemme edetessä aloin voimaan pahoin. Aloinkin olla miestäni paljon tarvitseva ihminen ja minulle alkoi tulla kaikenlaisia ongelmia.

Miehen ja hänen tyttärensä välinen suhde on myös hyvin läheisriippuvainen: 17-vuotias tytär ei ole päässyt itsenäistymään ja kehittymään, eikä hänellä ole juurikaan ystävyyssuhteita, koska hän on niin kiinni isässään. Isä myös ruokkii tätä riippuvuutta, tietämättään tai tietoisesti.

Tällä miehellä on taustalla paljon lyhyitä suhteita ja yksi pidempi suhde naiseen, jonka kanssa hänellä on tämä tytär.

Mietinkin, miksi päädyin tämän miehen kassa yhteen ja miten voisin välttyä jatkossa tällaisilta ongelmilta? Tässä on myös selvästi jotain narsismiin viittaavaa...