Huoli naapurin lapsesta, kommentoikaa.
Nuorehko äiti jolla vajaa viiden vanha lapsi. Äiti erityisen kivikasvoinen, ei edes katso kohti ja voi hel**tti sitä huutoa mitä se pitää. Lapsi raukka on varmasti kiukkuinen kun äitinsäkin on niin vihaisen näköinenkin. Nyt joka ilta kuulunut todella selkeästi kirosanoja toistensa perään ja huudon seurauksena tietysti lapsi itkee. Selvästi mielestäni myös huudon säestyksellä jollain tapaa satutti koska lapsen itku muuttui kipeäksi itkuksi. Kenen puoleen kääntyä, en mä sille pedolle uskalla apuanikaan tarjota, nylkee mut siihen paikkaan.
Kommentit (33)
Ok eli ei kannattane miettiä enempää vaan pistää tulpat korviin yöksi.
Tärkeää soittaa kuntasi lastensuojeluun, voit tehdä anonyymin, nimettömän lastensuojeluilmoituksen. Äiti ei saa tietää, kuka on soittanut. Googlaa kuntasi nimi ja lastensuojelu tai sosiaalipäivystys, niin saat numeron. Äiti ehkä masentunut. Lapsen tulevaisuuden kannalta tärkeää, että soitat ja he saavat tukea! Ei tarkoita heti mitään huostaanottoa.
Onks kaikki väsyneet äidit lapsilleen noin kamalia, huh huh!
No et voi kyllä oikeasti lasta tuntematta tietää mikä on kipuitkua ja mikä sen "teeskentelyä". Koska kyllä lähes kaikki tyyliin yli 3-vuotiaat jo ymmärtävät, että äitiä hävettää jos oikein kovaan ääneen itkee niin että naapuritkin kuulee ja sitten saattaa saada periksi.
Mun kaikilla lapsilla on ollut "au au sattuu" -vaihe, kun huomaavat sen esim. pysäyttävän tehokkaasti iltapuuhat tmv.
Jatkuva kiroilu ja huuto sen sijaan lapselle ei ole ok, ja jos oikeasti tilanne mielestäsi vaatii lastensuojeluilmoituksen niin sitten teet sen. Mielestäni kuitenkin on vähän kummallista, että ensimmäinen "huolestuttava" asia on mielestäsi se että hän on kivikasvoinen ja ei katso sinua kohti, eikä tuo ilmeisesti joka iltainen kiroilu.
Vierailija kirjoitti:
No et voi kyllä oikeasti lasta tuntematta tietää mikä on kipuitkua ja mikä sen "teeskentelyä". Koska kyllä lähes kaikki tyyliin yli 3-vuotiaat jo ymmärtävät, että äitiä hävettää jos oikein kovaan ääneen itkee niin että naapuritkin kuulee ja sitten saattaa saada periksi.
Mun kaikilla lapsilla on ollut "au au sattuu" -vaihe, kun huomaavat sen esim. pysäyttävän tehokkaasti iltapuuhat tmv.
Jatkuva kiroilu ja huuto sen sijaan lapselle ei ole ok, ja jos oikeasti tilanne mielestäsi vaatii lastensuojeluilmoituksen niin sitten teet sen. Mielestäni kuitenkin on vähän kummallista, että ensimmäinen "huolestuttava" asia on mielestäsi se että hän on kivikasvoinen ja ei katso sinua kohti, eikä tuo ilmeisesti joka iltainen kiroilu.
No en ole tässä naapurustossa ennen tavannut ketään noin totista, joka ei katso kohdatessaan mahdollisen naapurinsa. No triviaa sinänsä, mutta onhan noita.
Epäilen ettei kyseessä ihan normaali väsynyt äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et voi kyllä oikeasti lasta tuntematta tietää mikä on kipuitkua ja mikä sen "teeskentelyä". Koska kyllä lähes kaikki tyyliin yli 3-vuotiaat jo ymmärtävät, että äitiä hävettää jos oikein kovaan ääneen itkee niin että naapuritkin kuulee ja sitten saattaa saada periksi.
Mun kaikilla lapsilla on ollut "au au sattuu" -vaihe, kun huomaavat sen esim. pysäyttävän tehokkaasti iltapuuhat tmv.
Jatkuva kiroilu ja huuto sen sijaan lapselle ei ole ok, ja jos oikeasti tilanne mielestäsi vaatii lastensuojeluilmoituksen niin sitten teet sen. Mielestäni kuitenkin on vähän kummallista, että ensimmäinen "huolestuttava" asia on mielestäsi se että hän on kivikasvoinen ja ei katso sinua kohti, eikä tuo ilmeisesti joka iltainen kiroilu.
No en ole tässä naapurustossa ennen tavannut ketään noin totista, joka ei katso kohdatessaan mahdollisen naapurinsa. No triviaa sinänsä, mutta onhan noita.
No esim. mulla on Asperger ja oon just tuollainen totinen, vähän vihaisen näköinen, enkä mielelläni katso ketään satunnaista naapuria kohti. Jokohan kohta lasua pukkaa?
Pelkän perusilmeen perusteella ei kannata tehdä oletuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et voi kyllä oikeasti lasta tuntematta tietää mikä on kipuitkua ja mikä sen "teeskentelyä". Koska kyllä lähes kaikki tyyliin yli 3-vuotiaat jo ymmärtävät, että äitiä hävettää jos oikein kovaan ääneen itkee niin että naapuritkin kuulee ja sitten saattaa saada periksi.
Mun kaikilla lapsilla on ollut "au au sattuu" -vaihe, kun huomaavat sen esim. pysäyttävän tehokkaasti iltapuuhat tmv.
Jatkuva kiroilu ja huuto sen sijaan lapselle ei ole ok, ja jos oikeasti tilanne mielestäsi vaatii lastensuojeluilmoituksen niin sitten teet sen. Mielestäni kuitenkin on vähän kummallista, että ensimmäinen "huolestuttava" asia on mielestäsi se että hän on kivikasvoinen ja ei katso sinua kohti, eikä tuo ilmeisesti joka iltainen kiroilu.
No en ole tässä naapurustossa ennen tavannut ketään noin totista, joka ei katso kohdatessaan mahdollisen naapurinsa. No triviaa sinänsä, mutta onhan noita.
Mikä pakko naapurille olisi olla ystävällinen?
Oi voi. Tämä on tietysti Porvoosta, mutta Ap on varmaan myös lapseton? Temperamenttisen tytön äitinä voin sanoa ja ohjeistaa että lapsi osaa kuule itkeä kaikenlaista itkua ihan tahalleenkin sitä ”kipeää itkua” ja monet itkut siltä väliltä.
Äidin naamavärkki ei ole peruste mihinkään lasu kiusantekoon. Jokainen saa myös omassa kodissa kiroilla jos haluaa, mitä se sulle kuuluu?
Pidä huoli omasta elämästä vaan.
Sen enempää takertumatta epäolennaisiin asioihin, kuten naapurin ilmeisiin tms, heräisi kyllä itsellänikin huoli jos toistuvasti äiti kiroilee ja huutaa pienelle lapselleen. Seuraa tilannetta vielä hetki.
Ja otsikon perään ei tule pistettä!!
Lasun sossuna voisin suositella, että juttele sen äidin kanssa. Mistä sinä tiedät vaikka se lapsi on se asperger ja siellä on jo tukitoimet päällä. Jos et koe pystyväsi, niin soita lastensuojelupäivystykseen, niin me jutellaan.
Vierailija kirjoitti:
Oi voi. Tämä on tietysti Porvoosta, mutta Ap on varmaan myös lapseton? Temperamenttisen tytön äitinä voin sanoa ja ohjeistaa että lapsi osaa kuule itkeä kaikenlaista itkua ihan tahalleenkin sitä ”kipeää itkua” ja monet itkut siltä väliltä.
Äidin naamavärkki ei ole peruste mihinkään lasu kiusantekoon. Jokainen saa myös omassa kodissa kiroilla jos haluaa, mitä se sulle kuuluu?
Pidä huoli omasta elämästä vaan.
Lapset voivat itkeä monenlaisia itkuja, mutta se että äiti huutaa ja kiroilee jatkuvasti, tarkoittaa että apua tarvitaan.
Ei elämän pidä eikä tarvitse olla pelkkää huutoa ja itkua, vaikka olisi miten ”temperamenttinen”.
Huomaa et täällä mammat on samanlaisia omille lapsilleen, kauhea alapeukutus käynnissä. Kaikilla pääsee ärräpäitä JOSKUS, mutta jatkuva karjuminen ja kiroilu ei ole hyväksi lapselle. Mammojen mielestä väsynyt äiti saa olla lapselle ihan niin p*ska kuin haluaa, koska mami on se uhri, lapsi kärsiköön.
Hyi helv mitä sakkia.
Pahoittelut pisteestä otsikon perässä ja turha kuvailu äidin ilmeestä. Normaali äiti ei kiroile noin paljoa ja huudata lastaan. Taas mennään, eli olen jo omaa lastani laittamassa unille ja ihmetteelehän sekin jo miksi kuuluu huutoa ja itkua. Kyllä mua raivostuttaa.
"Jokainen saa kiroilla omassa kodissaan jos haluaa, mitä se sulle kuuluu?". Nimenomaan kun se KUULUU. Meillä kans tämmöinen äiti yläkerrassa ja niin järkyttävää kielenkäyttöä ja kiroilua pienille lapsille että huhhuh. Yksi aamu heräsin niin raivopäiseen huutamiseen lapsille että ajattelin että kohta siellä joltain lähtee henki. Minullakin on lapsia mutta en koskaan huuda heille tuolla tavalla, en ymmärrä miksi kukaan käyttää sellaista kieltä. Ja kyllä, olen miettinyt laskun tekemistä mutta näköjään ne on niitä elämisen ääniä.
Normaali väsynyt äiti, joka ei saa keneltäkään apua lapsensa kans. Naapurikin vaan juoruilee siitä mamma palstalle avun tarjoamisen sijaan.