Lue keskustelun säännöt.
Äitini hakkasi mua vuosikaudet
18.06.2019 |
Tukahdutti ja kuristi plus kaikkea muuta.
Sen lisäksi vielä muut pahat asiat.
En ole saanut juurikaan apua näihin ahdistuksiin.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlaista (kuristamista ja tukehduttamista myöten) mutta hakkaaja oli isä. Pahasti luonnevikainen, täysin sairaudentunnoton, todella sekaisin oleva hullu.
En ole minäkään saanut apua vaikka traumoja on ja dissosiaatiota myös. Olen työkykyinen, en masentunut tai pakko-oireinen tms eli ei ole mitään ”syytä” miksi saisin terapiaa. Olen löhetettä pyytänyt mutten saa kun pärjään työssä ja elämässä. Rikki olen kyllä ja vieläkin pelkään, keho aina stressissä ja ylivirittyneenä.Isä ei ole vastuuta ottanut tai anteeksi pyytänyt. Nyt kun välit etäiset niin haukuu miten paska kelvoton lapsi olen ja on uhannut hakata jos näkee mut jossain. Edelleen umpihullu. Luulen että mua auttaa vaan se kun aikanaan hullu kupsahtaa. Niin kauan kun on elossa saan pelätä.
Hae apua. Mulla on dissosiaatio ja pakko-oireita ja kroppa tosi kipeä kun pahat asiat ovat sinne pesiytyneet.
Ap
Jos jostakin on noita oireita ihmisellä niin justiin tuosta ja kun oli vielä sitä pahempaakin kuten ap kertoi...Luonto on järjestänyt ihmismielen niin että mahdottomissa oloissa mieli keksii edes jonkinlaisen ratkaisun ahdinkoon.
On hiena että olet elossa, sillä moni ei ole. Se on tässä se hienoin osuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, ja olit yksin siinä ja uskollisesti yritit ajatella äidistäsi edes jotain hyvää. Olet pahasti hyväksikäytetty hänen oikkujaan varten ollut todella. Menen sanattomaksi ihan. vielä 60 l lapsia hakattiin paljonkin joten sinulla on apljon kohtalotovereita ainakin. Tuon on todella paha juttu ja väärin. Kerrotko lisää?
Haluatko tietää?
Haluan todellakin, kuristaminen erityisesti on ihan kauhuelokuvatasoa äidiltään. kerro kaikki ja mieluummin samointein sillä ei ole hyvä pitää tuollaista sisällään.
No niin minä olen joskus muistanut pieniä pätkiä. Äiti kävi kiinni eikä lempeästi.
Ei se muistoissa vellominen tapahtunutta muuta miksikään. Lähinnä aiheuttaa negatiivisen kierteen kohti pohjaa.
Hyödyllisempää olisi miettiä miten voi elää hyvää elämää ja tuottaa muille iloa elämään.
Nuo muistot tapahtuvat alitajunnassa saakka ja jopa fyysisinä tuntemuksina eikä niitä voi ohittaa , se ei ole yksinkertaista elämä kaikille. Se ei ole yksinkertaista.
En mitenkään vello paitsi terapiassa käydessä.
Puhuminenkaan ei aina auta, kaikki on kehoon jäänyt kipuina ja jännityksellä.
Tuossa ei ole edes kaikki mitä tapahtui.Juu ja se terapiassa olo on kyllä raskasta kun kaikki tulee pintaan ja niin pitää ollakin tässävaiheessa. Kaikki ajallaan, et saanut olla lapsi ja nyt voit purkaa sen pahan ulos turvallisemman ihmisen kanssa. Se on raskas tie mutta hedelmällinen kunhan vaan muistat että kaikki pahenee ensin mahdottomasti mielessä ja sitten alkaa tasoittua. KESTä se kaikki paha olo, vaikka kieriskelisit lattialla sitten, mutta kestä. Suojele itseäsi ettet vaan tee mitään vahingoittavaa, sillä tuollainen kokemus ja ihmiset eivät ansaitse että sinun elämäsi tuhoutuisi.
Äiti on aina äiti ja ainoa ja se on kova surutyö käydä tämä prosessi läpi nyt. Äitisi tavallaan kuoli kun hakkasi sinua. Sinä suojelit häntä säilyttämällä kaiken sisällä. Nyt ei tarvitse suojella, sillä hän ei ole enää satuttamassa ja ei saa satuttaa sinua enää. Se on näin.
Toivon että tulisikin pintaan kaikki.
Lisäksi on kehoon kajoamista eri tavoin.
Kehoterapia olisi hyvä.
Äiti on äiti, en pysty sille puhumaan.
Joo voi olla aika jäätynyt kuori päällä kyllä. Musiikin kuuntelu auttaa joskus herkistämään ja purkamaan oloa. Tai lemmikkieläimen läsnäolo. Onko sinulla lemmikki? Lemmikkejä?
Ketä luulet kiinnostavan? Voin kertoa että ei todellakaan kiinnosta, varsinkin kun takuulla olet laittanut / laitat juttuihisi värikynää saadaksesi empatiaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, ja olit yksin siinä ja uskollisesti yritit ajatella äidistäsi edes jotain hyvää. Olet pahasti hyväksikäytetty hänen oikkujaan varten ollut todella. Menen sanattomaksi ihan. vielä 60 l lapsia hakattiin paljonkin joten sinulla on apljon kohtalotovereita ainakin. Tuon on todella paha juttu ja väärin. Kerrotko lisää?
Haluatko tietää?
Haluan todellakin, kuristaminen erityisesti on ihan kauhuelokuvatasoa äidiltään. kerro kaikki ja mieluummin samointein sillä ei ole hyvä pitää tuollaista sisällään.
No niin minä olen joskus muistanut pieniä pätkiä. Äiti kävi kiinni eikä lempeästi.
Ei se muistoissa vellominen tapahtunutta muuta miksikään. Lähinnä aiheuttaa negatiivisen kierteen kohti pohjaa.
Hyödyllisempää olisi miettiä miten voi elää hyvää elämää ja tuottaa muille iloa elämään.
Nuo muistot tapahtuvat alitajunnassa saakka ja jopa fyysisinä tuntemuksina eikä niitä voi ohittaa , se ei ole yksinkertaista elämä kaikille. Se ei ole yksinkertaista.
En mitenkään vello paitsi terapiassa käydessä.
Puhuminenkaan ei aina auta, kaikki on kehoon jäänyt kipuina ja jännityksellä.
Tuossa ei ole edes kaikki mitä tapahtui.Juu ja se terapiassa olo on kyllä raskasta kun kaikki tulee pintaan ja niin pitää ollakin tässävaiheessa. Kaikki ajallaan, et saanut olla lapsi ja nyt voit purkaa sen pahan ulos turvallisemman ihmisen kanssa. Se on raskas tie mutta hedelmällinen kunhan vaan muistat että kaikki pahenee ensin mahdottomasti mielessä ja sitten alkaa tasoittua. KESTä se kaikki paha olo, vaikka kieriskelisit lattialla sitten, mutta kestä. Suojele itseäsi ettet vaan tee mitään vahingoittavaa, sillä tuollainen kokemus ja ihmiset eivät ansaitse että sinun elämäsi tuhoutuisi.
Äiti on aina äiti ja ainoa ja se on kova surutyö käydä tämä prosessi läpi nyt. Äitisi tavallaan kuoli kun hakkasi sinua. Sinä suojelit häntä säilyttämällä kaiken sisällä. Nyt ei tarvitse suojella, sillä hän ei ole enää satuttamassa ja ei saa satuttaa sinua enää. Se on näin.
Toivon että tulisikin pintaan kaikki.
Lisäksi on kehoon kajoamista eri tavoin.
Kehoterapia olisi hyvä.
Äiti on äiti, en pysty sille puhumaan.
Nousee ihan sisällä raivo kun luen mitä sulle ollaankaan tehty, PRKL! Millainen ihminen kehtaa....
Vierailija kirjoitti:
Ketä luulet kiinnostavan? Voin kertoa että ei todellakaan kiinnosta, varsinkin kun takuulla olet laittanut / laitat juttuihisi värikynää saadaksesi empatiaa
Kaikki on kyllä totta ilman värikynää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketä luulet kiinnostavan? Voin kertoa että ei todellakaan kiinnosta, varsinkin kun takuulla olet laittanut / laitat juttuihisi värikynää saadaksesi empatiaa
No onko sun pakko osallistua ellei sinua kiinnosta. ? Jospa vaan lukisit etkä vahingoittaisi enää toista. Ja niitä värikyniä ei tarvitse sillä ei edes osaa kertoa monet miten karmeita ovat kokeneet. Ei kukaan uskoisi kuitenkaan. Nämä ovat sellaisia juttuja just, vielä.
Ei voi edes tärpeeksi värikynää käyttää kun on hakattu ja kajottu, ei riitä edes värit siihen, on se helvetti ja pitkä helvetti koska nämä alkavat vasta vuosien päästäkin vaivata mieltä. Ja kaiken aikaa kropassa asti.
Siksi on otettava oireet vakavasti ja pidettävä toisten avulla itsestään huolta.
Elämä on kummallista monesti. Se jolla on ollut onnellista ei tajua mitään tästä kuin siten että kuuntelee kerrankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, ja olit yksin siinä ja uskollisesti yritit ajatella äidistäsi edes jotain hyvää. Olet pahasti hyväksikäytetty hänen oikkujaan varten ollut todella. Menen sanattomaksi ihan. vielä 60 l lapsia hakattiin paljonkin joten sinulla on apljon kohtalotovereita ainakin. Tuon on todella paha juttu ja väärin. Kerrotko lisää?
Haluatko tietää?
Haluan todellakin, kuristaminen erityisesti on ihan kauhuelokuvatasoa äidiltään. kerro kaikki ja mieluummin samointein sillä ei ole hyvä pitää tuollaista sisällään.
No niin minä olen joskus muistanut pieniä pätkiä. Äiti kävi kiinni eikä lempeästi.
Ei se muistoissa vellominen tapahtunutta muuta miksikään. Lähinnä aiheuttaa negatiivisen kierteen kohti pohjaa.
Hyödyllisempää olisi miettiä miten voi elää hyvää elämää ja tuottaa muille iloa elämään.
Nuo muistot tapahtuvat alitajunnassa saakka ja jopa fyysisinä tuntemuksina eikä niitä voi ohittaa , se ei ole yksinkertaista elämä kaikille. Se ei ole yksinkertaista.
En mitenkään vello paitsi terapiassa käydessä.
Puhuminenkaan ei aina auta, kaikki on kehoon jäänyt kipuina ja jännityksellä.
Tuossa ei ole edes kaikki mitä tapahtui.Juu ja se terapiassa olo on kyllä raskasta kun kaikki tulee pintaan ja niin pitää ollakin tässävaiheessa. Kaikki ajallaan, et saanut olla lapsi ja nyt voit purkaa sen pahan ulos turvallisemman ihmisen kanssa. Se on raskas tie mutta hedelmällinen kunhan vaan muistat että kaikki pahenee ensin mahdottomasti mielessä ja sitten alkaa tasoittua. KESTä se kaikki paha olo, vaikka kieriskelisit lattialla sitten, mutta kestä. Suojele itseäsi ettet vaan tee mitään vahingoittavaa, sillä tuollainen kokemus ja ihmiset eivät ansaitse että sinun elämäsi tuhoutuisi.
Äiti on aina äiti ja ainoa ja se on kova surutyö käydä tämä prosessi läpi nyt. Äitisi tavallaan kuoli kun hakkasi sinua. Sinä suojelit häntä säilyttämällä kaiken sisällä. Nyt ei tarvitse suojella, sillä hän ei ole enää satuttamassa ja ei saa satuttaa sinua enää. Se on näin.
Toivon että tulisikin pintaan kaikki.
Lisäksi on kehoon kajoamista eri tavoin.
Kehoterapia olisi hyvä.
Äiti on äiti, en pysty sille puhumaan.Nousee ihan sisällä raivo kun luen mitä sulle ollaankaan tehty, PRKL! Millainen ihminen kehtaa....
Ymmärrettävää. Vihani on jossakin piilossa.
Äitini ei ollut lähelläkään normaalia vaikka tietysti hetkittäin oli tavallinen myös.
En ymmärrä itsekään miten noin raivokas voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi edes tärpeeksi värikynää käyttää kun on hakattu ja kajottu, ei riitä edes värit siihen, on se helvetti ja pitkä helvetti koska nämä alkavat vasta vuosien päästäkin vaivata mieltä. Ja kaiken aikaa kropassa asti.
Siksi on otettava oireet vakavasti ja pidettävä toisten avulla itsestään huolta.
Elämä on kummallista monesti. Se jolla on ollut onnellista ei tajua mitään tästä kuin siten että kuuntelee kerrankin.
Niin, mun oireilu näkyi kilometrin päähän lapsena. Ei se tyhjästä synny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ollut mullakaan lapsuudessa helppoa , nyt vanhempani on riippuvaisia avustani. Äiti on ok mutta isä vielä pahoinpitelee häntä vaikka on täysin riippuvainen hänestä. Olen monta kertaa sanonut äidilleni että anna esperin hoitaa se niin ei sun tarvitse ottaa enään paskaa. Jotkut voi elää elämänsä kusipäinä, tajuamatta läheisten kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ollut mullakaan lapsuudessa helppoa , nyt vanhempani on riippuvaisia avustani. Äiti on ok mutta isä vielä pahoinpitelee häntä vaikka on täysin riippuvainen hänestä. Olen monta kertaa sanonut äidilleni että anna esperin hoitaa se niin ei sun tarvitse ottaa enään paskaa. Jotkut voi elää elämänsä kusipäinä, tajuamatta läheisten kärsimystä.
Näin on. Vaikuttaa siltä että se on ollut tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlaista (kuristamista ja tukehduttamista myöten) mutta hakkaaja oli isä. Pahasti luonnevikainen, täysin sairaudentunnoton, todella sekaisin oleva hullu.
En ole minäkään saanut apua vaikka traumoja on ja dissosiaatiota myös. Olen työkykyinen, en masentunut tai pakko-oireinen tms eli ei ole mitään ”syytä” miksi saisin terapiaa. Olen löhetettä pyytänyt mutten saa kun pärjään työssä ja elämässä. Rikki olen kyllä ja vieläkin pelkään, keho aina stressissä ja ylivirittyneenä.Isä ei ole vastuuta ottanut tai anteeksi pyytänyt. Nyt kun välit etäiset niin haukuu miten paska kelvoton lapsi olen ja on uhannut hakata jos näkee mut jossain. Edelleen umpihullu. Luulen että mua auttaa vaan se kun aikanaan hullu kupsahtaa. Niin kauan kun on elossa saan pelätä.
Hae apua. Mulla on dissosiaatio ja pakko-oireita ja kroppa tosi kipeä kun pahat asiat ovat sinne pesiytyneet.
ApJos jostakin on noita oireita ihmisellä niin justiin tuosta ja kun oli vielä sitä pahempaakin kuten ap kertoi...Luonto on järjestänyt ihmismielen niin että mahdottomissa oloissa mieli keksii edes jonkinlaisen ratkaisun ahdinkoon.
On hiena että olet elossa, sillä moni ei ole. Se on tässä se hienoin osuus.
Ihmisen mieli kehittää muistinmenetyksen suojaksi.
Toivon että tulisikin pintaan kaikki.
Lisäksi on kehoon kajoamista eri tavoin.
Kehoterapia olisi hyvä.
Äiti on äiti, en pysty sille puhumaan.