Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun mielenterveysongelmat ovat koko identiteetin perusta
18.06.2019 |
Olen 31-vuotias nainen ja olen oireillut 11-vuotiaasta lähtien, jolloin tapasin ensimmäisen psykologini. Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä psykoottisine masennusjaksoineen. Olen ollut sairas kaksi kolmasosaa elämästäni, käynyt puhumassa, osastohoidoissa, syönyt lääkkeeni - ja niinpä sairastamisesta on tullut identiteettini perusta.
Pärjäsin hyvin koulussa, mutta koko aikuisikäni olen ollut kuntoutustuella. Viimeisinä vuosina olin ehtinyt asettaa elämäni suurimmaksi tavoitteekseni jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta tänä vuonna kuntoutustukiputki katkaistiin.
Muutama vuosi sitten (maniassa) hain yliopistoon ja pääsin sisään humanistiselle alalle. Minulla on siis opiskelupaikka, muttei yhtään suorituksia. En ole ollut koskaan töissä, en ole lukion jälkeen koskenutkaan koulukirjoihin, ja nyt minun pitäisi rakentaa koko elämäni kasaan: nostaa opintolainaa, opiskella normaaliin tahtiin opintotuen vaatimusten mukaisesti, ja lopulta noin viiden vuoden kuluttua työllistyä typötyhjä ansioluettelo kainalossa ja laina hartioilla.
Nykyisyyteni ja tulevaisuuteni tuntuvat toivottomilta. Koko minuuteni perustuu tälle sairaudelle ja maailma ympärilläni sille hoivalle, jota olen saanut osakseni: niin henkisesti (terapia), fyysisesti (lääkitys) kuin taloudellisesti (kuntoutustuki).
Kuinka voin aivan yhtäkkiä, 20 vuoden hoivan jälkeen, pärjätä elämässä yksin ja täysin omin avuin, joita en ole koskaan joutunut käyttämään? Miten luoda ja rakentaa kokonaan uusi identiteetti, joka ei perustu sairaudelle vaan ahkeruudelle ja ehjälle elämälle, jossa kaikkea ei tuoda eteen kirjaimellisesti tarjottimella?
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Eivät kai ne identiteetin perusta voi olla, jos rupesit oireilemaan vasta 11-vuotiaana? Onhan sen ikäisellä jo identiteetti.
Kiitos korjauksesta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämän ei tarvitse noudattaa tiettyä kaavaa. Teet sen mihin pystyt.
Minulla on ollut silmälasit 11-vuotiaasta asti, enkä todellakaan ajattele, että olisin ollut koko elämäni rillipää. Vain suuren osan elämästäni.
Ääh, ei jaksa tällaista provoilua. Olen ollut pitkään hoidon piirissä eikä siellä todellakaan ole tullut vastaan tällaisia tapauksia.
Siis kelako katkaisi kuntoutustuen vaikka hait sitä vai miten? Tietääkseni kuntoutustuella voi opiskella ainakin jonkin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Identiteeetti tänäpäivänä on sellainen käsite etttä se on olemasssa mutta älyä käyttämällä tääällä selviää.
Vierailija kirjoitti:
Siis kelako katkaisi kuntoutustuen vaikka hait sitä vai miten? Tietääkseni kuntoutustuella voi opiskella ainakin jonkin aikaa.
Hain taas kuntoutustukea, ja päätös oli tällä kertaa kielteinen.
Olisin tosiaan voinut kuntoutustuellakin opiskella, siksi hain yliopistoon, mutten voinniltani ole ollut opiskelukykyinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kokoomustrolli keksi tätä parempaa provoa? Surkeaa. Kykypuolueen jäsenen kyvyt loistavat poissaolollaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis kelako katkaisi kuntoutustuen vaikka hait sitä vai miten? Tietääkseni kuntoutustuella voi opiskella ainakin jonkin aikaa.
Kyllä, kuntoutustuella voi opiskella ihan tutkintoon asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kelako katkaisi kuntoutustuen vaikka hait sitä vai miten? Tietääkseni kuntoutustuella voi opiskella ainakin jonkin aikaa.
Hain taas kuntoutustukea, ja päätös oli tällä kertaa kielteinen.
Olisin tosiaan voinut kuntoutustuellakin opiskella, siksi hain yliopistoon, mutten voinniltani ole ollut opiskelukykyinen.
Ap
Jos et ole opiskelu tai työkykyinen, sinun on varmaan haettava uudelleen kuntoutustukea.
Alue: Aihe vapaa
Eivät kai ne identiteetin perusta voi olla, jos rupesit oireilemaan vasta 11-vuotiaana? Onhan sen ikäisellä jo identiteetti.