Nämä "tabujen rikkojat" diagnooseistaan,

No on, koska jos kukaan noista sairauksista ei omilla kasvoillaan puhu, se vaikuttaa negatiivisesti muihin sairastaviin.

Välillä on aiheellistakin tuoda tietyt, vaietut sairaudet julkisuuteen ja jakaa tietoa.

Sitten taas on nämä rohkeat tabun rikkojat jotka tulevat julkisuuteen kertomaan miten kahden lapsen äitikin voi kärsiä lapsettomuudesta.

Itse olen ehkä niin vanhanaikainen, että minusta sairaudet kuuluvat yksityisyyden piiriin. Lähipiirille voidaan kertoa, mutta ei ole mitään syytä kaikelle kansalle toitottaa.

Tavallaan ymmärrän halun yksityisyyteen, mutta toisaalta on mielestäni hyvä, että nykyään sairauksista uskalletaan puhua ääneen. Jokainen tekee niin, miten itse kokee parhaaksi ja se on hyvä niin. Omasta sairaudestani en puhu kaikille, mutta pystyn kyllä avoimesti kertoa. Sairauteni on krooninen ja se ei parane vaan tulee etenemään. Sen takia haluaisin olla avoin. Kuulun myös sairautta käsitteleviin ryhmiin Facebookissa omalla nimelläni. Vertaistuki on siirtynyt someen eikä anonyymejä vertaistukipalstoja ole enää.

Minusta on hyvä asia että jotkut uskaltavat astua esiin. Onhan näitä joitain julkisuudessakin ollut, Tapani Kansa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään, Kari Hietalahti paniikkihäiriöstään, Tellervo Koivisto masennuksestaan, jne.

Siinä voisi moni yllättyä kuinka monella lähipiirissä ja naapurustossa jne. näitä sairauksia on.