Lue keskustelun säännöt.
Montako iloista muistoa sinulla on?
16.06.2019 |
Montako iloista muistoa sinulla on? Siis ihan koko elämäsi ajalta. Siis hetkiä joina olet tuntenut iloa. Montako sellaista hetkeä muistat?
Minulla niitä on kolme kappaletta. Kaksi on päiväkodista, kolmas on peruskoulun alusta. Sen jälkeen en ole enää kyennyt tuntemaan iloa tai mitään muutakaan positiivista, en mielenkiintoa enkä nautintoa enkä rakkautta tms. Positiiviset tunteeni kuolivat ja niitä ei enää saa herätettyä henkiin. Niitä ei enää ole olemassa. En tule enää koskaan tuntemaan mitään hyvää, joten minulla ei enää ole mitään syytä elää. Täytyy vain odotella kunnes kuolen.
Miksi ihmiset muistelevat? Siis tykkäävätkö ihmiset muistella? Kun ihmiset muistelevat muinaisia iloisia asioita niin tuntevatko he sitä samaa iloa? Sekö siinä muistelemisessa on niin mukavaa? Siksikö ihmiset pitävät muistoesineitä ja valokuvia yms - voidakseen myöhemmin muistaa ja tuntea menneiden aikojen iloa?
Minulle muisteleminen on arvotonta, valokuvatkin ovat arvottomia. Olen vain joutunut muistelemaan osatakseni vastata terapeuttien kysymyksiin. Ja kuolemaa täytyy odottaa niin älyttömän pitkään että toisinaan ei ole paljon muutakaan tekemistä kuin muisteleminen.
Kommentit (31)
En pysty sanomaan määrää, koska elämäni on onnellista ja suurin osa muistoista on vähintäänkin miellyttäviä, ellei suorastaan onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi ainokainen - tähänastinen elämäni! 😍
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te masentuneita? Auttaisiko joku lääkitys?
Masennuslääkityksen on tarkoitus helpottaa depression ja maanisuuden välisitä aaltoilua joten ne tasaavat tunteita eli turruttavat. Joten ainakin itse ennemmin haluan edelleen kokea tunteita sen sijaan että söisin lääkkeitä. Olen keskustellut lääkärin kanssa ja olemme lopulta olleet yhtämieltä siitä että masennus ja masentuneisuus on minulla ollut oire yksinäisyydestä. Olen liikaa aikaa yksin ja koen jatkuvaa ulkopuolisuutta seka toiseutta. Minulla ei ole ketään muita läheisiä kuin omia sukulaisa. Ei kavereita eikä ystäviä. Ihan lääkärin mukaan paras lääke masennukseen on todella sen aiheuttajan hoitaminen ja paraminen, lääkintä on vain oireiden paikkaamista lääkkeillä mutta ne eivät kuitenkaan puutu masennuksen aiheuttavaan syyhyn.
Vierailija kirjoitti:
Miten VOI OLLA, ETTEI OOO??????????????
Mulla on tosiaan ihan jatkuvia, taidan sittenkin olla elämässäni aika onnekas. Mulla onkin vain tavoitteena olla onnellinen 24/7. Mutta mä olen syntynyt varakkaaseen perheeseen, ja mulla oli ihana isä ja mummi, ne ovat vaikuttaneet tietysti paljon.
t.kristallikissa
Hei Kristallikissa. Nyt olen hämilläni. Mä oon aina jotenkin luullut että sulla on aivan katastrofaalisen huono elämä ja että sun äiti tuhosi sut täysin. Mutta näin siis ei ole? Sulla on siis yksi jättimäinen ongelma (sun äiti) mutta muutoin sun elämä on hyvä ja olet hyvinvoiva ja onnellinen?
Vierailija kirjoitti:
Onko suuri osa tämän ketjun kommentoijista huumepäissään vai mitä helvettiä täällä tapahtuu??
Mä nyt en ymmärrä että miksi sä ihmettelet tätä ketjua. Etkö sä tiennyt että on paljon täysin ilottomia ihmisiä jotka on täysin hajalla ja joilla ei ole enää syytä elää? Ihmisiä joilla kaikki elämänhalu ja ilo on loppunut jo ajat sitten ja nyt niiden turha olemassaolo jatkuu tyhjinä zombeina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te joilla ei mielestänne ole iloisia muistoja, mitä sitten yleensä muistatte elämästänne? Vai ettekö vain ole iloisia sellaisista pienistä asioista kuin hienon täysikuun näkemisestä, mukavasta juttutuokiosta tuntemattoman kanssa, kukkien tuoksusta tai kivasta kirpparilöydöstä?
Jos kyky tuntea mielihyvää on heikentynyt niin siitä ilmeisesti käytetään nimitystä anhedonia:
https://en.wikipedia.org/wiki/Anhedonia
Tuon mahdollisia aiheuttajia: masennus, päihteidenkäyttö, psykoosit, persoonallisuushäiriöt, parkinsonin tauti, jne jne.
Minulla syy on persoonallisuushäiriö. En saa mielihyvää mistään. Turhaan minä kuuta katselisin tai jonkun kanssa juttelisin tai kukkia haistelisin koska ei se tuota minulle iloa, ei se tuota minulle mitään. Kun mistään ei saa mielihyvää niin kaikesta tulee yhdentekevää, millään ei ole enää merkitystä. Kyllä minä muistan kaikenlaista, muistan tapahtumia elämän varrelta varmaan saman verran kuin muutkin, mutta minulle muistot ovat arvottomia koska ne tapahtumatkin olivat arvottomia. Mutta nyt siis puhuin vain itsestäni - en tietenkään voi tietää miten asia on muilla tähän ketjuun kirjoittaneilla.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suuri osa tämän ketjun kommentoijista huumepäissään vai mitä helvettiä täällä tapahtuu??
Mä nyt en ymmärrä että miksi sä ihmettelet tätä ketjua. Etkö sä tiennyt että on paljon täysin ilottomia ihmisiä jotka on täysin hajalla ja joilla ei ole enää syytä elää? Ihmisiä joilla kaikki elämänhalu ja ilo on loppunut jo ajat sitten ja nyt niiden turha olemassaolo jatkuu tyhjinä zombeina.
En ihmetellyt aloitusta tai ilottomuutta, vaan noita joitakin psykoottisilta kuulostavia vuodatuskommentteja, esim. sitä, jossa mainittiin nokkoskeitto tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suuri osa tämän ketjun kommentoijista huumepäissään vai mitä helvettiä täällä tapahtuu??
Mä nyt en ymmärrä että miksi sä ihmettelet tätä ketjua. Etkö sä tiennyt että on paljon täysin ilottomia ihmisiä jotka on täysin hajalla ja joilla ei ole enää syytä elää? Ihmisiä joilla kaikki elämänhalu ja ilo on loppunut jo ajat sitten ja nyt niiden turha olemassaolo jatkuu tyhjinä zombeina.
En ihmetellyt aloitusta tai ilottomuutta, vaan noita joitakin psykoottisilta kuulostavia vuodatuskommentteja, esim. sitä, jossa mainittiin nokkoskeitto tms.
Jaa, okei. Nyt sitten en ymmärrä että miksi sä sitä nokkoskeittoviestiä ihmettelet. Tollasia älyttömiä psykoosiviestejähän täällä on aina vaikka kuinka paljon. Etkö sä ole koskaan ennen käyttänyt tätä vauvapalstaa?
No ei kyllä montaa. Lapsuudesta ja nuoruudesta suurin osa. Maniajakso ja ulkomaanmatkat. Mutta kyllä 100 muistosta hyvä jos pari on hyvää ja muut huonoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suuri osa tämän ketjun kommentoijista huumepäissään vai mitä helvettiä täällä tapahtuu??
Mä nyt en ymmärrä että miksi sä ihmettelet tätä ketjua. Etkö sä tiennyt että on paljon täysin ilottomia ihmisiä jotka on täysin hajalla ja joilla ei ole enää syytä elää? Ihmisiä joilla kaikki elämänhalu ja ilo on loppunut jo ajat sitten ja nyt niiden turha olemassaolo jatkuu tyhjinä zombeina.
En ihmetellyt aloitusta tai ilottomuutta, vaan noita joitakin psykoottisilta kuulostavia vuodatuskommentteja, esim. sitä, jossa mainittiin nokkoskeitto tms.
Jaa, okei. Nyt sitten en ymmärrä että miksi sä sitä nokkoskeittoviestiä ihmettelet. Tollasia älyttömiä psykoosiviestejähän täällä on aina vaikka kuinka paljon. Etkö sä ole koskaan ennen käyttänyt tätä vauvapalstaa?
Olen kyllä palstaillut vuosia, mutta ehkä luen vääriä ketjuja, kun minun arvioni mukaan tuollaista tajunnanvirtaa on korkeintaan 5% viesteistä. Ei sillä, että keskustelu täällä olisi kovin korkeatasoista, mutta ei kai se ole palstan ideakaan :D Tänään on näköjään joku hullu liikenteessä, kun vastaavia viestejä on näkynyt monessa ketjussa.
Te joilla ei mielestänne ole iloisia muistoja, mitä sitten yleensä muistatte elämästänne? Vai ettekö vain ole iloisia sellaisista pienistä asioista kuin hienon täysikuun näkemisestä, mukavasta juttutuokiosta tuntemattoman kanssa, kukkien tuoksusta tai kivasta kirpparilöydöstä?