Lue keskustelun säännöt.
Montako iloista muistoa sinulla on?
16.06.2019 |
Montako iloista muistoa sinulla on? Siis ihan koko elämäsi ajalta. Siis hetkiä joina olet tuntenut iloa. Montako sellaista hetkeä muistat?
Minulla niitä on kolme kappaletta. Kaksi on päiväkodista, kolmas on peruskoulun alusta. Sen jälkeen en ole enää kyennyt tuntemaan iloa tai mitään muutakaan positiivista, en mielenkiintoa enkä nautintoa enkä rakkautta tms. Positiiviset tunteeni kuolivat ja niitä ei enää saa herätettyä henkiin. Niitä ei enää ole olemassa. En tule enää koskaan tuntemaan mitään hyvää, joten minulla ei enää ole mitään syytä elää. Täytyy vain odotella kunnes kuolen.
Miksi ihmiset muistelevat? Siis tykkäävätkö ihmiset muistella? Kun ihmiset muistelevat muinaisia iloisia asioita niin tuntevatko he sitä samaa iloa? Sekö siinä muistelemisessa on niin mukavaa? Siksikö ihmiset pitävät muistoesineitä ja valokuvia yms - voidakseen myöhemmin muistaa ja tuntea menneiden aikojen iloa?
Minulle muisteleminen on arvotonta, valokuvatkin ovat arvottomia. Olen vain joutunut muistelemaan osatakseni vastata terapeuttien kysymyksiin. Ja kuolemaa täytyy odottaa niin älyttömän pitkään että toisinaan ei ole paljon muutakaan tekemistä kuin muisteleminen.
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi. Löysin tieltä kahden euron kolikon.
Vierailija kirjoitti:
Tai lintsi ja planet fun fun.
Ihhmisen muisti on selllainen etttä muistaaa negatiiviset asiat erityyisen tarkkaaan mutta ei positiivisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko lainkaan hyvä vai huono juttu kun iloiset muistoni on ajalta kun olin 4-12 vuotias. Sen jälkeen onnelisia ja ikimuistoisia hetkiä on ollut vähemmän ja enemmän pelkkää stressiä ja yksinöisyyttä. Mutta en voi sille mitään ettei muilla ihmisillä ole aikaa olla kanssani vaikka itsellä sitä olisi vaikka muille jakaa. Turhauttaavaa ja ahdistavaa.
Muutama. Eikä kyse siitä että "ihmisen muisti on tällainen" vaan objektiivisesti katsottuna minulle on tapahtunut 90 % ajasta huonoja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei ole itseasiassa ainuttakaaan.
Nolla? Huh. Minun sitten vissiin pitäisi olla kiitollinen että minulla on niitä kolme, mutta vaikea olla kiitollinen koska niistä muistoista ei ole hyötyä - enkä sitäpaitsi pysty tuntemaan kiitollisuutta koska se on yksi kuolleista positiivisista tunteistani.
Mutta siis: etkö muista kun olit aivan pikkuinen? Vai oliko elämäsi jo silloin aivan karmeaa? Vai ovatko kaikki lapsuudenmuistosi yhdentekeviä/neutraaleja - eli eivät positiivisia eivätkä negatiivisia?
PS. Miksi me eletään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten VOI OLLA, ETTEI OOO??????????????
Mulla on tosiaan ihan jatkuvia, taidan sittenkin olla elämässäni aika onnekas. Mulla onkin vain tavoitteena olla onnellinen 24/7. Mutta mä olen syntynyt varakkaaseen perheeseen, ja mulla oli ihana isä ja mummi, ne ovat vaikuttaneet tietysti paljon.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Täh? Satoja.
t.kristallikissa
Onko sulla yhä nykyäänkin iloisia hetkiä? Siis kykenetkö yhä tuntemaan iloa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuhansia ja taas tuhansia. Pelkästään edesmenneeseen kissaani liittyviä iloisia ja onnellisia muistoja on jo tuhansia, samoin aviomieheeni, muihin ihmisiin, luontoelämyksiin, harrastuksiin, matkoihin...
Voitin lapsena tikkarin. Että se on jäänyt mieleen. Paistattelin sen tikkarin kanssa kaupantiskillä voittoni jälkeen. Oli mulla myös kissa kyllä pienenä mut se kuoli niin kauhealla tavalla että tulee surulliseksi kun sen muistaa. Missu oli farmarikissa ja tykkäs juostu puimurin perässä kun siellä oli niitä silpoutuneita eläimiä mutta kerran se juoksi väärään suuntaan, olin itse puimassa. Se tikkarijuttu ja sit kolmannella voitin pituushypyssä lusikan, kolmas sija mut olin kampannut yhtä tyttöä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko elämä enemmän tai vähemmän ollu ruusuilla tanssimista. Saarilla hyppiny kivillä ja etsiny ruohosipulia, ollu salalokeroita mitä etsiä ja löytää piiltettuja aarteita. Purjeveneellä kiertäny saaristot. Ki5rjastohuonetta tutkinu. Muurailua useammalla mökillä jne.
Sen sijaan olen 4 kertaa elämässäni tehnyt virheen. Jokaien kiduttaa ikuisesti. Samoin kolme kertaa jotain ikäviä tuntemattomia repineet mua tai käyneet kiinni rintalihaksiin kun halunneet lääpiä lihaksikasta ja treenattua teinipoikaa.
Mutta noin muuten elämä on ollut täynnä rakkautta, yltäkylläisyyttä, tutkittavaa ja mietittävää. Ruuasta ei oo koskaan tingitty ja kokolihaa vaikka kolmesti päivässä jos vaan sattuu huvittamaan. Tosin oma lempiruoka aina ollu nokkoskeitto, on päässy syömään noita pahiksia ja niden sukulaisia jotka ovat poltelleet kun oon tutkinu paikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai lintsi ja planet fun fun.
Ihhmisen muisti on selllainen etttä muistaaa negatiiviset asiat erityyisen tarkkaaan mutta ei positiivisia.
Asia on muuten tasan päinvastoin.
Ihan lukion psykologiassakin käydään nuo asiat läpi.
Olen yrittänyt muistaa lisää, yrittänyt muistaa enemmän kuin kolme. Mutta on vaikeaa muistaa aikoja kun olin pikkulapsi. Surullisia muistoja on paljon enemmän, neutraalejakin muistoja on paljon enemmän, mutta iloisia tosiaan on vain kolme. Toki, mitä todennäköisimmin olin lapsena iloinen paljon enemmän kuin vain kolme kertaa. En vain muista.
Muistan kuinka surullinen olin kun lemmikkini kuoli. Olin hurjan kiintynyt lemmikkiini. Todennäköisesti lemmikin eläessä olin iloinen kun sain viettää aikaa lemmikin kanssa ja leikkiä sen kanssa ja hoitaa sitä. Todennäköisesti minulla oli monia iloisia hetkiä lemmikkini kanssa. Mutta en muista niistä ainuttakaan. En muista lemmikistäni mitään muuta kuin sen että se kuoli ja sitten surin kauheasti.
-ap
Niijoo ja polkupyörä. Pitkällä satulalla.. semmoinen 60cm pitkä satula. Ja ohuet renkaat. Sen kun näin kaupassa niin se piti saada. Paras koskaan. Tää oli varmaan sillai 10v vanhana ku asuin peukaloisentiellä roihuvuoressa.
Ja joo yks noista kuudesta suomenruotsalaisesta pikkukoulussa finskien satojen oppilaiden koulun nurkassa ekassa kerroksessa siellä vuoripeikontiellä.
Ja kun kerran musta tuli persuäänestäjä ja aktiivi tisin puolueeseen en oo koskaan liittyny, niin varman todettu että tommoset sekakoulukokeilut on ihan just nyt kiellettyjä.
Oletteko te masentuneita? Auttaisiko joku lääkitys?
Onko suuri osa tämän ketjun kommentoijista huumepäissään vai mitä helvettiä täällä tapahtuu??
No ei ole itseasiassa ainuttakaaan.