Puolison "valemuistot"

Ihmiset kehittävät enemmän tai vähemmän itselleen valemuistoja. Mistä voit olla varma, että se on mies, kenellä on ne valemuistot? Jos miehen mukaan valemuistot onkin sinulla?

Näinhän se aina kääntyy, kun huomautan asiasta, että se olen minä joka muistaa mitä sattuu. Tietenkin alan epäillä ja pohdin siinä, että voiko olla niin, että en muka äsken laittanutkaan sitä ruokaa jääkaappiin. Toisiaan en ole enää aivan varma, mitä on tapahtunut ja toisinaan taas minulla on jokin todistusaineisto esim. olen samalla ottanut jääkaapista mehua, mikä todistaa, että se olin minä eikä hän, joka ruuan laittoin jääkaappiin.

No voihan se olla gaslightingiakin, jos miehellä on jokin persoonallisuushäiriö tai vastaava ongelma. Etenkin jos tuota tapahtuu isojen asioiden kohdalla. Toisaalta arkisissakin tilanteissa tuota voi hyödyntää vallankäytössä, vaikka ruoan laittaminen jääkaappiin saattaakin tuntua pieneltä, mitättömältä asialta.

Googletin mitä tuo sana tarkoittaa ja tuli ihan tippa linssiin, kun luin... https://www.apost.com/fi/blog/gaslighting-mita-se-tarkoittaa-ja-mista-t…

Tunnen itseni surkeaksi vanhemmaksi hänen rinnallaan. Hän on hyvis, joka on pelastanut minut. Hän on haukkunut monet minulle tärkeät asiat, ihmiset, aatteet ym. Kun hän korottaa ääntä, hän moittii minua huutamisesta (vaikka huudankin usei suuttuessani niin en ole läheskään aina ollut edes suuttuneena, kun hän on minua syyttänyt korotettuaan itse ääntään) Hän halveksii monia minun asioitani. Kuitenkin hän on antanut ja tuonut elämääni paljon hyvää. En tiedä pärjäisinkö ilman häntä vanhempana, elämässä, taloudellisesti. 

Kavereita hänellä ei kuitenkaan ole kovin paljoa, toisin kuin tuossa jutussa mainitaan, että tämän tyyppisillä henkilöillä on usein runsaasti kavereita. 

apppp kirjoitti:

Googletin mitä tuo sana tarkoittaa ja tuli ihan tippa linssiin, kun luin... https://www.apost.com/fi/blog/gaslighting-mita-se-tarkoittaa-ja-mista-t…

Tunnen itseni surkeaksi vanhemmaksi hänen rinnallaan. Hän on hyvis, joka on pelastanut minut. Hän on haukkunut monet minulle tärkeät asiat, ihmiset, aatteet ym. Kun hän korottaa ääntä, hän moittii minua huutamisesta (vaikka huudankin usei suuttuessani niin en ole läheskään aina ollut edes suuttuneena, kun hän on minua syyttänyt korotettuaan itse ääntään) Hän halveksii monia minun asioitani. Kuitenkin hän on antanut ja tuonut elämääni paljon hyvää. En tiedä pärjäisinkö ilman häntä vanhempana, elämässä, taloudellisesti. 

Kavereita hänellä ei kuitenkaan ole kovin paljoa, toisin kuin tuossa jutussa mainitaan, että tämän tyyppisillä henkilöillä on usein runsaasti kavereita. 

Mitä ne hyvät asiat ovat? Miten hän on muka pelastanut sinut? Silläkö, että on "huolinut" sinut? Kuvittelet, ettet kelpaa muille, itsetuntosi oli surkea jo ennen kuin tapasit miehen?

Meillä on ihan hyvä elämä yleisesti ottaen. Perusasiat on kohtuullisen hyvällä mallilla. Hän on mahdollistanut minulle opiskelut, hän on aktiivinen isä, osallistuu kodinhoitoon ym.) Olen tosin kokenut ja maininnutkin joskus, että hän on hyvä isä, mutta ei ihan yhtä hyvä puoliso - olen usein ilmaa hänelle, hän ei ole erityisen kiinnostunut viettämään kanssani kahden keskistä aikaa (sitäkin meillä joka vuosi kuitenkin on ollut). Olen usein kokenut olevani yksin parisuhteessa. Itsetuntoni ei ehkä ole ollut paras mahdollinen koskaan, mutta voisi asiat olla sen suhteen huonomminkin. Joissain asioissa koen olevani hyvinkin kyvykäs, joissain taas, kuten vanhemmuudessa koen olevani surkea äiti. Siihen osittain vaikuttaa mieheni arvostelut (en osaa pukea lapsia sään mukaisesti, en pärjää lasten kanssa) mutta osittain se on ihan sisäsyntyistäkin. 

Kuulostaa todellakin kaasuvalottamiselle. Pienestä se alkaa kunnes alat kyseenalaistaa oman järkesi ja kykysi hahmottaa todellisuutta. Koettu on ja sekoamiseen se johti. Luonnollisesti sinut mustamaalataan selkäsi takana ja eristetään kotiin niin että sinulle jää ainoastaan miehesi antama todellisuus. Minäkään en ikinä tavannut juuri ketään mieheni kavereista, mutta sitten kun asiat alkoi selvitä niin tajusin että itseasiassa sillä oli paljonkin ihmisiä jotka oli luultavasti osa ainakin tietämättään mukana minun kiusaamsessa ja eristämisessä ja lisäksi oli ihmisiä joita luulin ystävikseni enkä lainkaan tiennyt että he tunsivat mieheni ja heillä oli tiivis suunnitelma hänen kanssaan minun suhteeni, miten minut saadaan järjiltäni. Tämä kaikki selvisi vasta kuukausia eromme jälkeen. Suosittelen sinullekin että hieman nauhoitat salaa sellaisia tilanteita joista osaat ennakoida että saattaa tulla sanomista ja katso miten asiat menee. Minulle ainakin selvisi että ne tilanteet oli ihan aitoja eikä mielikuvitukseni tuotetta missään vaiheessa.

Olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja minusta tämä on jossain määrin tasoittunut. Ensimmäisinä vuosina hän arvosteli minua paljon enemmän ja kun odotin ensimmäistä lastamme kävimme pariterapiassa, jossa toin myös esille, miten olin aiemmin sosiaalinen ja koin sosiaaliset tilanteet helpoiksi, mutta mieheni käytös oli saanut aikaan sen, että en enää osannut olla ihmisten kanssa ja epäilin koko ajan itseäni toisten seurasssa, että olen jotenkin vääränlainen ja väärällä tavalla. Hän saattoi mm. potkia minua pöydän alta jalkaani, jos puhuin hänen mielestään jotain sopimatonta ja muutoin rajoitti olemistani, mutta hän lopetti sen pariterapian myötä. Enää meillä ei olekaan yhteisiä tuttuja, joiden kanssa kävisimme missään. Minä käyn jonkin verran omien kavereiden kanssa jossain (joita vielä jokunen on), puolisoni käy kerran tai pari kertaa vuodessa, kun ei hänellä ole ketään kenen kanssa käydä useammin. 

Rajoitin vuosia itseäni todella paljon, mutta olen alkanut vapautua siitä ja osaan olla toisinaan ihan oma eläväinen itseni. 

Luin tekstin tuon linkin kautta. Kauhistuin, sillä siskoni on gaslightinnut minua vuosia juuri noin! Tänä keväänä olen ollut lähes itsemurhan partaalla hänen tekosistaan, puheistaan ja valheistaan. On ollut aivan kauhea olo. Tunnen, että ilo on karannut minusta. Kiitos, kun sain vihdoin ymmärtää, mistä mahdollisesti on kyse.

Hienoa, kun sait selityksen siskosi toiminnalle. 

No ei tuossa ole kuin kaksi selitystä. Joko miehesi tekee tuota tahallaan ilkeyttään tai sitten hänen lähimuistinsa on heikentynyt, voisiko olla Alzheimeriä tms.

Kyllä kait niitä muistisairauksia voi olla jo nelikymppiselläkin. En sitten tiedä millaisia alkuoireet on. Hän vaikuttaa kuitenki itse aina uskovan näihin juttuihin ihan tosissaan enkä saa oikein selkoa valehteleeko/huijaako hän minua vai onko aivan tosissaan.