Lue keskustelun säännöt.
Täytyykö äidin nauttia kotona olemisesta?
25.05.2006 |
Onko täällä muita äitejä, joille kotihommat ja pitkä kotonaolo ei tunnu sopivan? Palasin vähän aikaa sitten töihin, ja nyt tuntuu kuin olisin uudestisyntynyt. Lapset ovat ihania, mutta kotihommat tökkivät jo pahasti.
Onko äidillä (kuten isällä usein on) oikeus palata töihin vain siksi, että ei viihdy kotona?
Kommentit (6)
sit menin täihin mut nyt taas ä-lomalla. Kuopus menee päiväkotiin hoitoon 1,5 vuotiaana, nyt kun tiedän kuinka ihanaa on olla töissä niin en sen pidempään aio kotona tylsistyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ajattelen, että aika moni äiti kyllä toivoo viihtyvänsä kotona, mutta kaikkien kohdalla tämä toive ei toteudu. Ei se kotona olo sitten vaan olekaan niin antoisaa kuin mieleinen ja mielekäs työ. Kotona voi olla liikaa sellaisia hommia, joista ei jaksa syttyä, vaikka mukana olisi mukaviakin töitä. Kotona olo on kuitenkin niin paljon muutakin kuin lasten hoitamista. Minulla ensimmäinen lapsi oli se kuuluisa vaativa vauva, ja silloin kotona olo ei juurikaan antanut mitään. En saanut kokea onnistumisia lapsen kanssa ensimmäisen vuoden aikana juuri lainkaan. Se oli todella turhauttavaa. Nyt kun toinen lapsi on vauvana helppo hoidettava ja " toimii" oppikirjojen mukaan, niin olo on täysin toisenlainen. Vaikka lapsia onkin nyt kaksi hoidettavana, niin minulla on energiaa monin verroin enemmän kuin yhden lapsen kanssa. Saan nimittäin nyt ensimmäistä kertaa elämässäni vauvani rauhoittumaan, saan hänet nukahtamaan omaan sänkyynsä, saan hänet siirrettyä sänkyyn, kun hän on nukahtanut syliin ja saan hänet imemään tuttia. Nämä ja moni muu asia eivät toimineet ensimmäisen lapsen vauva-aikana, ja se oli äidille todella turhauttavaa. Ei ole ihmekään, etten kokenut kotona olemista kovin viihtyisäksi.
jotkut ovat vapaasta tahdostaan kotiäiteinä ja jotkut taas " joutuvat" olemaan esim. työttömät. Kyllä niitä pahoja päiviä on ammatissa kuin ammatissa eikä aina kaikki ole pelkkää päivänpaistetta kotiäidinkään elämässä.
Olin kotona n. 4 vuotta yhteen menoon, vaikka en siitä niin nauttinutkaan. Esikoista en millään raskinut laittaa hoitoon ihan pienenä, ja meille syntyi toinen lapsi 2 vuoden ikäerolla. Kun kuopus oli 1,5-vuotias olin enemmän kuin valmis lähtemään takaisin töihin.
Kuopus oli erilainen kuin esikoinen, paljon rohkeampi ja sosiaalisempi, siksi ei tuottanut omantunnon tuskia laittaa häntä hoitoon noin pienenä. Alle 1,5-vuotiaana en olisi voinut lasta hoitoon laittaa kuin äärimmäisen pakon edessä.
Minkä ikäinen ap, sinun lapsesi on? Harkitsetko takaisin töihin menoa?
2
Ihan sama, kun kysyisit, että pitääkö jokaisen naisen nauttia leipomisesta/ meikkaamisesta/ shoppailusta/ kynsien lakkaamisesta?
Kaikki ei sovi kaikille. Ei myöskään kotona olo.
Minäkin nautin työssä käymisestä enemmän kuin kotiäidin vuosistani.
Miten sitten ratkaisit ristiriidan, kun nimenomaan äidin kuitenkin oletetaan hoitavan lapsensa mahdollisimman pitkään kotona? Ja tietysti jokainen vanhempi haluaa myös ajatella lapsensa parasta. Siis olitko kotona ja kuinka pitkään, vaikka et siitä niin suunnattomasti nauttinutkaan?
Ap