Minä joudun tulemaan niin pienellä rahasummalla toimeen

Luuletko olevasi ainoa? Eiköhän tuossa tilanteessa ole moni muukin.

Niin minäkin vaikka käyn töissä.

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin vaikka käyn töissä.

Samoin. Ei olisi kannattanut sairastua syöpään, olla vuosikausia hoidettavana ja saada työpaikka, jossa tienaan 700 euroa vähemmän kuin aiemmin. Maksettavana velat hoitoajalta, kun en mennyt sossuun matelemaan sairauskulujeni noustua. Vuokra on korkea enkä ole etsimisestä huolimatta löytänyt halvempaa asuntoa.

Sellaista elämä voi olla. 

No itse saan noin 500 euroa palkkatuloja. Opiskelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin vaikka käyn töissä.

Samoin. Ei olisi kannattanut sairastua syöpään, olla vuosikausia hoidettavana ja saada työpaikka, jossa tienaan 700 euroa vähemmän kuin aiemmin. Maksettavana velat hoitoajalta, kun en mennyt sossuun matelemaan sairauskulujeni noustua. Vuokra on korkea enkä ole etsimisestä huolimatta löytänyt halvempaa asuntoa.

Sellaista elämä voi olla. 

Mä olin myös töissä (olin aina ollut). Tapaturman seurauksena vammauduin vuosia sitten ja tällä hetkellä näyttää pahasti siltä että pysyvästi. En tule varmaan enää koskaan työllistymään ellei hallitus laadi jotain uutta vajaakuntoisille tarkoitettua työllisyysohjelmaa. Sossusta en ole enkä tule koskaan saamaan mitään (paitsi ehkä jos eroan). Olkaa onnellisia jos teillä on terveys tallella tai saavutettavissa. Silloin on edes toivoa paremmasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin vaikka käyn töissä.

Samoin. Ei olisi kannattanut sairastua syöpään, olla vuosikausia hoidettavana ja saada työpaikka, jossa tienaan 700 euroa vähemmän kuin aiemmin. Maksettavana velat hoitoajalta, kun en mennyt sossuun matelemaan sairauskulujeni noustua. Vuokra on korkea enkä ole etsimisestä huolimatta löytänyt halvempaa asuntoa.

Sellaista elämä voi olla. 

Mä olin myös töissä (olin aina ollut). Tapaturman seurauksena vammauduin vuosia sitten ja tällä hetkellä näyttää pahasti siltä että pysyvästi. En tule varmaan enää koskaan työllistymään ellei hallitus laadi jotain uutta vajaakuntoisille tarkoitettua työllisyysohjelmaa. Sossusta en ole enkä tule koskaan saamaan mitään (paitsi ehkä jos eroan). Olkaa onnellisia jos teillä on terveys tallella tai saavutettavissa. Silloin on edes toivoa paremmasta!

Sanoisin tähän yhden neuvon: työssäkäyvien kannattaisi säästää. Tuntuu vaan olevan hepreaa monelle sekin ajatus. Sen sijaan tehdään ulkomaan matkoja, ostellaan autoja jne. Ja sitten kun elämä yllättää, niin ollaan pulassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin vaikka käyn töissä.

Samoin. Ei olisi kannattanut sairastua syöpään, olla vuosikausia hoidettavana ja saada työpaikka, jossa tienaan 700 euroa vähemmän kuin aiemmin. Maksettavana velat hoitoajalta, kun en mennyt sossuun matelemaan sairauskulujeni noustua. Vuokra on korkea enkä ole etsimisestä huolimatta löytänyt halvempaa asuntoa.

Sellaista elämä voi olla. 

Mä olin myös töissä (olin aina ollut). Tapaturman seurauksena vammauduin vuosia sitten ja tällä hetkellä näyttää pahasti siltä että pysyvästi. En tule varmaan enää koskaan työllistymään ellei hallitus laadi jotain uutta vajaakuntoisille tarkoitettua työllisyysohjelmaa. Sossusta en ole enkä tule koskaan saamaan mitään (paitsi ehkä jos eroan). Olkaa onnellisia jos teillä on terveys tallella tai saavutettavissa. Silloin on edes toivoa paremmasta!

Sanoisin tähän yhden neuvon: työssäkäyvien kannattaisi säästää. Tuntuu vaan olevan hepreaa monelle sekin ajatus. Sen sijaan tehdään ulkomaan matkoja, ostellaan autoja jne. Ja sitten kun elämä yllättää, niin ollaan pulassa.

Täh, olen aina töissä ollessani säästänyt, säästäminen on ollut aina kaukana hepreasta, ei matkusteltu eikä ostettu mitään turhaa. Paitsi asunto ostettiin ja siihen meni iso siivu säästöistä, n. 60t€. Onneksi ehdin uudestaan säästämään ennen tapaturmaa koska muuten olisin ollut ihan kusessa kun odottelin sairaspäiväraha ja kuntoutustukipäätöksiä välillä kuukausia. Oletko sinä säästänyt niin paljon että pärjäisit niillä säästöillä loppuikäsi jos jotain yllättävää elämässäsi tapahtuu? Mulla ei todellakaan riitä säästöt kymmeniksi vuosiksi (loppuiäksi), aika harvalla varmaan riittää.

Alle sata euroa jää kuussa. Mieti sitä.

Maksan vuokraa 1000€/kk, tienaan 4t€/kk ja säästöön laitan 500€/kk. Tällä hetkellä omistusteni arvo on noin 45t€. Olen 30v ja hyvissä voimissa. Odotan vielä ainakin 20 vuotta täyttä työelämää ennen halvausten ja syöpien ym. pahempien terveysongelmien alkamista.

En aio tehdä sitä virhettä, että vangitsisin itseni omistusasuntoon kiinni. Jos ostan asunnon tulee se olemaan puhdas sijoitus ja jos se pitää muuttaa jostain syystä rahaksi, täytyy sen onnistua lyhyessä ajassa. Asunto kannattaa siis valita kasvukeskusten läheisyydestä, paikasta, jossa asunnot menevät kaupaksi.

Kun tekee elämässä hyviä valintoja, ei epäonnikaan haittaa kovinkaan paljon. Melkein kaikkeen voi varautua. Turha kitistä pienistä tulousta jos ei ole opiskellut ja hankkinut hyväpalkkaista työtä silloin kun tilanne vielä oli hyvä.

Ne jotka ovat syntyneet vammaisiksi tai työkyvyttömiksi ovat oma lukunsa. Heitä ei tule sekoittaa tähän keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Maksan vuokraa 1000€/kk, tienaan 4t€/kk ja säästöön laitan 500€/kk. Tällä hetkellä omistusteni arvo on noin 45t€. Olen 30v ja hyvissä voimissa. Odotan vielä ainakin 20 vuotta täyttä työelämää ennen halvausten ja syöpien ym. pahempien terveysongelmien alkamista.

En aio tehdä sitä virhettä, että vangitsisin itseni omistusasuntoon kiinni. Jos ostan asunnon tulee se olemaan puhdas sijoitus ja jos se pitää muuttaa jostain syystä rahaksi, täytyy sen onnistua lyhyessä ajassa. Asunto kannattaa siis valita kasvukeskusten läheisyydestä, paikasta, jossa asunnot menevät kaupaksi.

Kun tekee elämässä hyviä valintoja, ei epäonnikaan haittaa kovinkaan paljon. Melkein kaikkeen voi varautua. Turha kitistä pienistä tulousta jos ei ole opiskellut ja hankkinut hyväpalkkaista työtä silloin kun tilanne vielä oli hyvä.

Ne jotka ovat syntyneet vammaisiksi tai työkyvyttömiksi ovat oma lukunsa. Heitä ei tule sekoittaa tähän keskusteluun.

Jaahas, no minä juuri loukkaannuin ja menetin työkykyni vähän päälle 3-kymppisenä. Olin oikein terve ja hyväkuntoinen, aina kaikki asiani hyvin hoitanut, kun ensimmäinen ammattini ei enää työllistänyt niin opiskelin uuden. No, en minäkään ikinä olisi uskonut että elämä voi muuttua parissa sekunnissa. Ei tarvitse syntyä vammaiseksi/työkyvyttömäksi, voit sellaiseksi muuttua vaikka huomenna.

Ap et ole ainoa, oman ja lapsen sairastumisen myötä on ns kaikki mennyt, lapsen terveys ok, omani hallinnassa, mutta töitä ei ole, ja jos onnistun työtä vielä saamaan, ei rahatilanne muutoin muutu, mutta vouti sentään tulisi saamaan omiaan pois, sekin tuntuisi hyvältä, mutta työllä en enää ehdi velkaani maksamaan, joten en ikinä tule oikeasti tästä suosta nousemaan.

Ja kyllä, kuka tahansa voi sairastua niin, että talous menee totaalisen kuralle, vaikka taustalla olisi säästöjäkin, kuten itselläkin oli, ne vain ei riitä loputtomiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksan vuokraa 1000€/kk, tienaan 4t€/kk ja säästöön laitan 500€/kk. Tällä hetkellä omistusteni arvo on noin 45t€. Olen 30v ja hyvissä voimissa. Odotan vielä ainakin 20 vuotta täyttä työelämää ennen halvausten ja syöpien ym. pahempien terveysongelmien alkamista.

En aio tehdä sitä virhettä, että vangitsisin itseni omistusasuntoon kiinni. Jos ostan asunnon tulee se olemaan puhdas sijoitus ja jos se pitää muuttaa jostain syystä rahaksi, täytyy sen onnistua lyhyessä ajassa. Asunto kannattaa siis valita kasvukeskusten läheisyydestä, paikasta, jossa asunnot menevät kaupaksi.

Kun tekee elämässä hyviä valintoja, ei epäonnikaan haittaa kovinkaan paljon. Melkein kaikkeen voi varautua. Turha kitistä pienistä tulousta jos ei ole opiskellut ja hankkinut hyväpalkkaista työtä silloin kun tilanne vielä oli hyvä.

Ne jotka ovat syntyneet vammaisiksi tai työkyvyttömiksi ovat oma lukunsa. Heitä ei tule sekoittaa tähän keskusteluun.

Jaahas, no minä juuri loukkaannuin ja menetin työkykyni vähän päälle 3-kymppisenä. Olin oikein terve ja hyväkuntoinen, aina kaikki asiani hyvin hoitanut, kun ensimmäinen ammattini ei enää työllistänyt niin opiskelin uuden. No, en minäkään ikinä olisi uskonut että elämä voi muuttua parissa sekunnissa. Ei tarvitse syntyä vammaiseksi/työkyvyttömäksi, voit sellaiseksi muuttua vaikka huomenna.

Jep, ei ne sairaudet vaan vanhoille tule. T. 22 v reumaatikko

Vierailija kirjoitti:

Ap et ole ainoa, oman ja lapsen sairastumisen myötä on ns kaikki mennyt, lapsen terveys ok, omani hallinnassa, mutta töitä ei ole, ja jos onnistun työtä vielä saamaan, ei rahatilanne muutoin muutu, mutta vouti sentään tulisi saamaan omiaan pois, sekin tuntuisi hyvältä, mutta työllä en enää ehdi velkaani maksamaan, joten en ikinä tule oikeasti tästä suosta nousemaan.

Ja kyllä, kuka tahansa voi sairastua niin, että talous menee totaalisen kuralle, vaikka taustalla olisi säästöjäkin, kuten itselläkin oli, ne vain ei riitä loputtomiin.

Juuri näin, ei todellakaan kannata tuudittautua siihen harhaluuloon että kun hoitaa hyvin terveyttään ja muutenkin asioitaan mallikkaasti niin ei voi sairastua/vammautua. Ja varmaan suurin osa työssäkäyvistä säästävät pahan päivän varalle kuten itsekin tein mutta mitäs sitten kun ne säästöt on jossain vaiheessa käytetty ja se paha päivä vaan jatkuu? Kyllä minäkin pärjäisin muutaman vuoden säästöilläni vaikka en saisi senttiäkään mistään mutta en kymmeniä vuosia.

Eikä teillä ole mitään vakuutuksia sairastumisen tai vammautumisen varalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin vaikka käyn töissä.

Samoin. Ei olisi kannattanut sairastua syöpään, olla vuosikausia hoidettavana ja saada työpaikka, jossa tienaan 700 euroa vähemmän kuin aiemmin. Maksettavana velat hoitoajalta, kun en mennyt sossuun matelemaan sairauskulujeni noustua. Vuokra on korkea enkä ole etsimisestä huolimatta löytänyt halvempaa asuntoa.

Sellaista elämä voi olla. 

Osittain saat syyttää itseäsi talousongelmistasi. Jos sossutuki olisi sinulle kuulunut, on väärää ylpeyttä olla hakematta niitä. Siksihän olet niitä veroja maksanut, että sinuakin autetaan heikolla hetkellä.

Ylpeys käy lankeemuksen edellä ja niin edelleen.

Mä sanoin viimeksi terapeutille että "emmä varmaan edes tarvitse mitään riemun hetkiä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksan vuokraa 1000€/kk, tienaan 4t€/kk ja säästöön laitan 500€/kk. Tällä hetkellä omistusteni arvo on noin 45t€. Olen 30v ja hyvissä voimissa. Odotan vielä ainakin 20 vuotta täyttä työelämää ennen halvausten ja syöpien ym. pahempien terveysongelmien alkamista.

En aio tehdä sitä virhettä, että vangitsisin itseni omistusasuntoon kiinni. Jos ostan asunnon tulee se olemaan puhdas sijoitus ja jos se pitää muuttaa jostain syystä rahaksi, täytyy sen onnistua lyhyessä ajassa. Asunto kannattaa siis valita kasvukeskusten läheisyydestä, paikasta, jossa asunnot menevät kaupaksi.

Kun tekee elämässä hyviä valintoja, ei epäonnikaan haittaa kovinkaan paljon. Melkein kaikkeen voi varautua. Turha kitistä pienistä tulousta jos ei ole opiskellut ja hankkinut hyväpalkkaista työtä silloin kun tilanne vielä oli hyvä.

Ne jotka ovat syntyneet vammaisiksi tai työkyvyttömiksi ovat oma lukunsa. Heitä ei tule sekoittaa tähän keskusteluun.

Jaahas, no minä juuri loukkaannuin ja menetin työkykyni vähän päälle 3-kymppisenä. Olin oikein terve ja hyväkuntoinen, aina kaikki asiani hyvin hoitanut, kun ensimmäinen ammattini ei enää työllistänyt niin opiskelin uuden. No, en minäkään ikinä olisi uskonut että elämä voi muuttua parissa sekunnissa. Ei tarvitse syntyä vammaiseksi/työkyvyttömäksi, voit sellaiseksi muuttua vaikka huomenna.

Ammattini työllistää aina. Työskentely ei vaadi ruumiillista panosta joten ei hätää jos tulee reuma tai vastaava liikkumista hankaloittava sairaus.

Minulla on tapaturmavakuutus eli ei haittaa jos joudun autoonnettomuuteen, tulotaso on taattu. Niin kuin sanoin, valinnoilla voi varautua melkein mihin vaan. Ininä on turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikä teillä ole mitään vakuutuksia sairastumisen tai vammautumisen varalle?

No mulla ainakin oli MUTTA suureksi järkytyksekseni se tapaturmavakuutus ei korvannut juuri mitään, pelkät sairaalakulut. Ei esimerkiksi työkyvyttömyydestä koituneita tulonmenetyksiä. Kannattaa tarkistaa vakuutukset, mulle on tarjottu myöhemmin toista tapaturmavakuutusta puhelimitse ja kysyin heti kattaako se ja ylläripylläri eipä olisi kattanut, olisi saanut jonkun kertakorvauksen joka ei olisi riittänyt ainakaan tässä omassa tilanteessani mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksan vuokraa 1000€/kk, tienaan 4t€/kk ja säästöön laitan 500€/kk. Tällä hetkellä omistusteni arvo on noin 45t€. Olen 30v ja hyvissä voimissa. Odotan vielä ainakin 20 vuotta täyttä työelämää ennen halvausten ja syöpien ym. pahempien terveysongelmien alkamista.

En aio tehdä sitä virhettä, että vangitsisin itseni omistusasuntoon kiinni. Jos ostan asunnon tulee se olemaan puhdas sijoitus ja jos se pitää muuttaa jostain syystä rahaksi, täytyy sen onnistua lyhyessä ajassa. Asunto kannattaa siis valita kasvukeskusten läheisyydestä, paikasta, jossa asunnot menevät kaupaksi.

Kun tekee elämässä hyviä valintoja, ei epäonnikaan haittaa kovinkaan paljon. Melkein kaikkeen voi varautua. Turha kitistä pienistä tulousta jos ei ole opiskellut ja hankkinut hyväpalkkaista työtä silloin kun tilanne vielä oli hyvä.

Ne jotka ovat syntyneet vammaisiksi tai työkyvyttömiksi ovat oma lukunsa. Heitä ei tule sekoittaa tähän keskusteluun.

Jaahas, no minä juuri loukkaannuin ja menetin työkykyni vähän päälle 3-kymppisenä. Olin oikein terve ja hyväkuntoinen, aina kaikki asiani hyvin hoitanut, kun ensimmäinen ammattini ei enää työllistänyt niin opiskelin uuden. No, en minäkään ikinä olisi uskonut että elämä voi muuttua parissa sekunnissa. Ei tarvitse syntyä vammaiseksi/työkyvyttömäksi, voit sellaiseksi muuttua vaikka huomenna.

Ammattini työllistää aina. Työskentely ei vaadi ruumiillista panosta joten ei hätää jos tulee reuma tai vastaava liikkumista hankaloittava sairaus.

Minulla on tapaturmavakuutus eli ei haittaa jos joudun autoonnettomuuteen, tulotaso on taattu. Niin kuin sanoin, valinnoilla voi varautua melkein mihin vaan. Ininä on turhaa.

Niin, mahdollinen aivovammahan tosiaan vaikuttaa vain sellaiseen fyysiseen työhön 🤭. Siskoni mm. sairastui äkillisesti neurologiseen sairauteen (hirveät oireet, ei pysty välillä edes istumaan), ja on työkyvytön vaikka hänen työnsä on toimistotyötä.

Tämä on kuihtuva maa, ajattelin vaihtaa maisemaa.