Heittää veivinsä ja muita ilmaisuja kuolemiselle

kuitata univelat

muinoin Egyptissä : lähteä Lännenmaahan

Laivaston veteraanit ilmoittaa aina nää surusanomat: Jäsenemme XX astui valkeaan laivaan.

Päästä vaivoistansa.

Jättää maalliset asuinsijat.

Päästä taivaan iloihin.

Lähteä muonavahvuudesta.

teki lähdön

nousi ylös

tuli noutaja

Lautturi haki

Meni taivaan lippuluukulle

Näin kerran unen joka oli hyvin elävä: siinä oli Musta  vuolas joki ja sen toisella rannalla kulki kaksi mustaa koiraa virran alajuoksulle päin. Vesi oli kuin mustaa silkkiä. Yhtäkkiä olin veneessä pitkälläni, virrassa, ja rinnalleni oli laitettu kynttilä joka oli hiukan vinossa. Ne kaksi musta koiraa lähtivät jolkottamaan vierelläni rannalla mukana .

Minut oltiin puettu valkoiseen asuun. Kurkistin ympärilleni ja huomasin, että lähestyin tunnelia joka oli hyvin kapea ja kivikkoinen ja että edelläni oli sikinsokin jo muita veneitä joissa kaikissa oli ihminen samoin, kynttilä rinnallaan , kaikilla hiukan vinossa. Koirat jäivät tunnelin suulle katselemaan peräämme. Muistan ne koirat ne olivat täsmälleen samaa rotua kuin ne Faraoitten arkuilla olevat teräväkorvaiset koirat.

Näin siis Tuonen virran ja ne koirat jotka vahtivat virtaa. Olipa upea uni. Virran rannalla kasvoi valkoisia kalla-kukkia eikä muuta.

Harmikseni heräsin juuri kun tultiin tunnelin toista päätä kohti jossa virta oli jo lähes kuivunut ja kaikki veneet miltei pysähdyksissä.

Meni koskia kolisten

myötävirtoja vilisten

Tuonne Tuonelan tuville

Kalevala

Ottaa hiekkakylpyjä kirkonmäellä!

Vierailija kirjoitti:

Meni koskia kolisten

myötävirtoja vilisten

Tuonne Tuonelan tuville

Kalevala

Ohhoh! Tuohan  oli unessani juuri. Ne veneet kolahtelivat kiviin ja lopussa toisiinsakin. Kun heräsin tiesin heti että nyt oli semmoinen filmi että on arkkityyppistasoinen -oli niin tosi fiilis siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meni koskia kolisten

myötävirtoja vilisten

Tuonne Tuonelan tuville

Kalevala

Ohhoh! Tuohan  oli unessani juuri. Ne veneet kolahtelivat kiviin ja lopussa toisiinsakin. Kun heräsin tiesin heti että nyt oli semmoinen filmi että on arkkityyppistasoinen -oli niin tosi fiilis siinä.

Voisin miltei vannoa että ne näkivät nuo koirat jo muinoin ja siksi ne oltiin sijoitettu arkuille vahtaamaan. Kuolemaunista voisi tehdä oman ketjun, tämä tästä.

Mennä tuonilmaisiin. Oliko tää joku karjalainen sanonta.

Kohdata matkansa pään.

Lähti Ukko Ylijumalaa palvelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Näin kerran unen joka oli hyvin elävä: siinä oli Musta  vuolas joki ja sen toisella rannalla kulki kaksi mustaa koiraa virran alajuoksulle päin. Vesi oli kuin mustaa silkkiä. Yhtäkkiä olin veneessä pitkälläni, virrassa, ja rinnalleni oli laitettu kynttilä joka oli hiukan vinossa. Ne kaksi musta koiraa lähtivät jolkottamaan vierelläni rannalla mukana .

Minut oltiin puettu valkoiseen asuun. Kurkistin ympärilleni ja huomasin, että lähestyin tunnelia joka oli hyvin kapea ja kivikkoinen ja että edelläni oli sikinsokin jo muita veneitä joissa kaikissa oli ihminen samoin, kynttilä rinnallaan , kaikilla hiukan vinossa. Koirat jäivät tunnelin suulle katselemaan peräämme. Muistan ne koirat ne olivat täsmälleen samaa rotua kuin ne Faraoitten arkuilla olevat teräväkorvaiset koirat.

Näin siis Tuonen virran ja ne koirat jotka vahtivat virtaa. Olipa upea uni. Virran rannalla kasvoi valkoisia kalla-kukkia eikä muuta.

Harmikseni heräsin juuri kun tultiin tunnelin toista päätä kohti jossa virta oli jo lähes kuivunut ja kaikki veneet miltei pysähdyksissä.

Jaa vai harmikses? En itse ois harmissain vaan helpottunut. Tuskin oisit halunnu nähdä manalaa. Hulluiksi sanoisivat muinoin kun haamuja hamuat ja synkkyyksistä iloitset.

Kynttilä sammui.

Tuuli puhalsi liekin sammuksiin.

Elämänlanka katkesi.

Vilja lakoontui, korsi maahan lankesi.