Lue keskustelun säännöt.
Ero käy mielessä liian usein, vaikka asiat ovat sinänsä hyvin
15.06.2019 |
Olen seurustellut melkein koko aikuisikäni ja kaikkien poikaystävien kanssa on aina sama juttu: alan viimeistään vuoden yhdessäolon jälkeen miettimään pienemmistäkin riidoista tai vastoinkäymisistä eroa. Tai joskus jopa muuten vaan. En kaipaa sinkkuuden vapautta tai mitään, mutta tuntuu että menetän uskon yhteiseen tulevaisuuteen pienemmistäkin jutuista.
Nykyisen mieheni kanssa olemme olleet kohta 4 vuotta yhdessä, joista suurin osa avoliitossa. Olemme 27 ja 29 -vuotiaita, jos sillä on väliä. Kuviossa ei ole lapsia - luojan kiitos. Olemme puhuneet joskus naimisiinmenosta, mutta aihe ei ole vielä ajankohtainen. Naimisiin voisin mennäkin miehen kanssa, mutta lapset tuntuvat jotenkin liian yhteen sitovalta asialta, kun takaraivossa kolkuttelee viikoittain ja joskus jopa päivittäin nämä asiat.
Olen miettinyt asiaa paljon ja tullut siihen tulokseen, että joko olen hankala ihminen tai sitte taustalla voi olla masennusta (tai hylkäämisen pelkoa).
Onko kellään muulla samanlaista ongelmaa tai ollut koskaan? Olenko hullu vai aina vain väärien ihmisten kanssa? Yksi mahdollisuus on varmasti myös, että olen pohjimmiltani sitoutumiskammoinen.
Mielipiteitä ja kokemuksia?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Olet hullu
Täähän se ois. T. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot vaan väärän ihmisen kanssa. Itsellänikin ollut noita ero ajatuksia jatkuvasti edeltävissä suhteissa. Nykyisessä ei ole käynyt mielessäkään, vaikka välillä olisikin ollut vähän karikkoista.
Oot väärien ihmisten kanssa. Mulla on ollut ihan sama juttu. Siksipä en aio seurustella ellei tunnelataus ole hyvin vahva.
Kiinnitin huomiota tuohon, että suhteissasi on kuitenkin ilmeisesti eri kokoisia riitoja ja vastoinkäymisiä? Minulla ei sopivien kumppanien kanssa ole juurikaan tällaisia ollut, vaan erimielisyydet on ystävällisesti puhumalla ja neuvottelemalla aina saatu ratkaistuksi. Oletko seurustellut yhteensopimattomien kumppanien kanssa?
Ailahteleva luonne. Ei vaimomateriaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen, että ihmiset ovat erilaisia. Toiset kokevat kaikki asiat ongelmallisempina ja epävarmempina kuin toiset. Tämä näkyy myös parisuhteessa. Toiset pystyvät olemaan parisuhteestaan hyvin varmoja eivätkä kyseenalaista sitä pienten vastoinkäymisten edessä. Toiset taas jahkailevat vielä sen oikeankin sattuessa kohdalle. Itse olen oppinut ajattelemaan, ettei minun kannata haikailla samanlaista varmuutta ja suhtautumista kuin toisilla on. Siksi harmittaa joskus nämä "kyllä sen sitten tietää kun löytää sen oikean" neuvot. Moni varmasti tietää, mutta osa ei ikinä, eikä siinä ole mitään väärää.
Kaikille ei vain riitä se, että asiat ovat "hyvin". Se saattaa pidemmän päälle tuntua tylsältä. Ehkä olet ihminen, joka kaipaisi enemmän vauhtia ja spontaaneja juttuja yms. elämääsi?!? Tai etkö vain kestä riitoja ja vastoinkäymisiä? Haluaist, että kaikki olisi koko ajan tasaisen onnellista ja hyvin? Sekään ei monessa suhteessa vain onnistu.
Tohtisitko kertoa horoskooppimerkkisi? Olisi mielenkiintoista tietää? :o)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, ettei sinun kannata ainakaan vielä edes harkita lasten hankkimista. Olet nimittäin ihan oikeassa siinä, että mikään ei sido sinua toiseen ihmiseen vahvemmin kuin yhteiset lapset.
Osaatko luetella ne asiat, joita tarvitset parisuhteessa ollaksesi tyytyväinen siihen? Nämä asiat eivät välttämättä ole niitä, joita sinun vanhempiesi mielestä pitäisi tarvita.
Minulle on esimerkiksi tärkeää, että parisuhteessa on paljon hyvää seksiä ja fyysistä läheisyyttä, mutta esimerkiksi yhteinen talous tai toisen ongelmien ottaminen omaksi taakaksi eivät ole mitenkään tärkeitä.
Ihminen voi menestyä parisuhteissa vain selvittämättä omat parisuhdetarpeet ja hyväksymällä sellaisen parisuhteen, jossa noihin tarpeisiin vastataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaatko luetella ne asiat, joita tarvitset parisuhteessa ollaksesi tyytyväinen siihen? Nämä asiat eivät välttämättä ole niitä, joita sinun vanhempiesi mielestä pitäisi tarvita.
Minulle on esimerkiksi tärkeää, että parisuhteessa on paljon hyvää seksiä ja fyysistä läheisyyttä, mutta esimerkiksi yhteinen talous tai toisen ongelmien ottaminen omaksi taakaksi eivät ole mitenkään tärkeitä.
Ihminen voi menestyä parisuhteissa vain selvittämättä omat parisuhdetarpeet ja hyväksymällä sellaisen parisuhteen, jossa noihin tarpeisiin vastataan.
Siis pitäisi tarvita. Korostus väärään kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monestako suhteesta tässä nyt puhutaan? Useinhan sitä joutuu muutaman kanssa seurustelemaan, ennen kuin sopiva löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnitin huomiota tuohon, että suhteissasi on kuitenkin ilmeisesti eri kokoisia riitoja ja vastoinkäymisiä? Minulla ei sopivien kumppanien kanssa ole juurikaan tällaisia ollut, vaan erimielisyydet on ystävällisesti puhumalla ja neuvottelemalla aina saatu ratkaistuksi. Oletko seurustellut yhteensopimattomien kumppanien kanssa?
Olen, niin kuin varmasti moni muukin. Nykyisessä suhteessani riitoja tai kinasteluja on tullut lähinnä kotitöistä, rahasta ja töistä. Edellisissä suhteissa minua käytettiin taloudellisesti hyväksi ja viimeisin eksäni olisi halunnut minun käyvän 2h junamatkan päässä (suuntaansa) töissä omalla paikkakunnallani. En suostunut, sillä eksäni olisi voinut työttömänä muuttaa minun perässäni. T. AP
Minulla on samanlaista. Olen sinua tosin kymmenisen vuotta vanhempi, mutta edelleen olen tuollainen. Mielestäni se johtuu siitä, että lapsuuden perheessäni oli paljon riitoja ja jouduin lapsena ja nuorena koko ajan kuuntelemaan riitelyä kotona. Ja en jaksa yhtään riitoja sen vuoksi. En ainuttakaan, väsyn niistä aivan hirveästi ja haluan vain pois elämäntilanteesta jossa on yksikin riita. Ja parisuhde on tietenkin asia, jossa välillä on riitoja, etenkin koska en ole mikään kynnysmatto joka suostuisi kaikkeen enkä myöskään ole koskaan ottanut kynnysmattomiestä joka suostuisi kaikkeen.
Olet avoliitossa, mutta silti koet seurustelevasi. Eikö tämä herätä sinun päässä mitään ajatuksia? Et ilmeisesti pysty sitoutumaan parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että ihmiset ovat erilaisia. Toiset kokevat kaikki asiat ongelmallisempina ja epävarmempina kuin toiset. Tämä näkyy myös parisuhteessa. Toiset pystyvät olemaan parisuhteestaan hyvin varmoja eivätkä kyseenalaista sitä pienten vastoinkäymisten edessä. Toiset taas jahkailevat vielä sen oikeankin sattuessa kohdalle. Itse olen oppinut ajattelemaan, ettei minun kannata haikailla samanlaista varmuutta ja suhtautumista kuin toisilla on. Siksi harmittaa joskus nämä "kyllä sen sitten tietää kun löytää sen oikean" neuvot. Moni varmasti tietää, mutta osa ei ikinä, eikä siinä ole mitään väärää.
Olen samoilla linjoilla ja miettinyt asiaa samalla tavalla. Tuntuu silti pahalta, kun ystävien suhteissa kehitytään eteenpäin (yhteisen talon ostaminen, lapset, naimisiinmeno jne) ja itselläni maailma kaatuu, kun toinen ei suostu jostain syystä käydä edes sitä maitopurkkia hakemassa 100 metrin päästä. Olo on usein hyväksikäytetty, kun hoidan kodin ja kaiken muunkin. Jos mies käy kaupassa kahdesti puolessa vuodessa ilman minua, se on ihme. Minun kanssani hän käy ehkä kerran kuussa, jos sitäkään. T. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että ihmiset ovat erilaisia. Toiset kokevat kaikki asiat ongelmallisempina ja epävarmempina kuin toiset. Tämä näkyy myös parisuhteessa. Toiset pystyvät olemaan parisuhteestaan hyvin varmoja eivätkä kyseenalaista sitä pienten vastoinkäymisten edessä. Toiset taas jahkailevat vielä sen oikeankin sattuessa kohdalle. Itse olen oppinut ajattelemaan, ettei minun kannata haikailla samanlaista varmuutta ja suhtautumista kuin toisilla on. Siksi harmittaa joskus nämä "kyllä sen sitten tietää kun löytää sen oikean" neuvot. Moni varmasti tietää, mutta osa ei ikinä, eikä siinä ole mitään väärää.
Olen samoilla linjoilla ja miettinyt asiaa samalla tavalla. Tuntuu silti pahalta, kun ystävien suhteissa kehitytään eteenpäin (yhteisen talon ostaminen, lapset, naimisiinmeno jne) ja itselläni maailma kaatuu, kun toinen ei suostu jostain syystä käydä edes sitä maitopurkkia hakemassa 100 metrin päästä. Olo on usein hyväksikäytetty, kun hoidan kodin ja kaiken muunkin. Jos mies käy kaupassa kahdesti puolessa vuodessa ilman minua, se on ihme. Minun kanssani hän käy ehkä kerran kuussa, jos sitäkään. T. AP
No mutta hyvänen aika. Ei sinun kannata olla päivääkään tuollaisen miehen kanssa, joka ei suostu koskaan ruokakaupassa käymään! Tai hoida kotia. Vaan sinä joudut yksin hoitamaan kaupassakäynnit ja kotityöt. Ei sellaiseen kannata kenenkään suostua! Mistä edes löysit tuollaisen kakaramiehen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnitin huomiota tuohon, että suhteissasi on kuitenkin ilmeisesti eri kokoisia riitoja ja vastoinkäymisiä? Minulla ei sopivien kumppanien kanssa ole juurikaan tällaisia ollut, vaan erimielisyydet on ystävällisesti puhumalla ja neuvottelemalla aina saatu ratkaistuksi. Oletko seurustellut yhteensopimattomien kumppanien kanssa?
Olen, niin kuin varmasti moni muukin. Nykyisessä suhteessani riitoja tai kinasteluja on tullut lähinnä kotitöistä, rahasta ja töistä. Edellisissä suhteissa minua käytettiin taloudellisesti hyväksi ja viimeisin eksäni olisi halunnut minun käyvän 2h junamatkan päässä (suuntaansa) töissä omalla paikkakunnallani. En suostunut, sillä eksäni olisi voinut työttömänä muuttaa minun perässäni. T. AP
Olen ehkä outo, mutta minusta kotitöistä, rahasta ja töistä kinastelu ei ole normaalia. Nömä ovat juuri niitä parisuhteen elementtejä, joista täytyy olla yhteisymmärrys ja yhteisten arvojen vallita. Muita olisivat seksi, lasten hankinta, ajankäyttö, päihteet ja suhteet sukulaisiin.
Olet hullu