Neuvokaa kokematonta äitiä, miten tehdä konttausturvallinen koti?
Minulla on 11 kk 2 vk ikäinen vauva (kohta taapero jo), joka ryömii ja konttaa mutta ei kävele vielä. Ja tietenkin haluaa ryömiä ja kontata koko ajan, ja tietenkin hänen pitääkin saada konttailla. Mutta ongelma on se, että kun lapsen laittaa lattialle niin parissa sekunnissa hän ryömii/konttaa jonkun huonekalun luo ja heti satuttaa itsensä siihen. Meillä on vain kaksio, eli ei mikään iso asunto. Olin luullut, että kotimme olisi melko turvallinen koska meillä ei ole mitään lattialla seisovia isoja metallikynttelikköjä tms eikä edes huonekasveja. Mutta lapsi satuttaa itsensä ruokapöydän tuoleihin (vetää heti tuolin luokse päästyään toisella kädellä tuolin jalan toisen kätensä päälle tai yrittää kaataa tuolin päällensä, jossa ei tietenkään ole onneksi onnistunut, koska vahdin vieressä koko ajan. Tai konttaa kaapin luo ja tunkee sekunnissa sormensa johonkin kaapin alarakoon ja satuttaa sormensa sinne. Jne jne. Eli jokainen huonekalu ja kiinteät kaapistot ja kaikki ovat hänelle vaarallisia. Ja asunto on sen verran pieni, että jos konttaa metrinkin niin on jo jonkun huonekalun luona. Ei me sentään ainoasta ruokapöydästä ja parista tuolista sen ympärillä voida luopua, pakkohan täällä on jotenkin voida elää tavallista arkeakin.
Mitä ihmettä teen? Miten saan kodin turvalliseksi tai taaperolle mahdollisuuden kontata? Nyt laitan hänet kyllä monta kertaa päivässä lattialle, mutta ei mene kuin 20 sek kun ryömintä jo päättyy itkuun. Pihaa meillä ei ole.
Kommentit (7)
Nostan, jos joku osaisi kommentoida tähän jotain. Ap
Nosta tuolit ruokapöydälle :D pistorasioihin on suojia, ettei pikkuinen niihin työntele mitään. Eiköhän se pikkuhiljaa opi, ettei joka paikkaan työntene sormia yms, jos sattuu. Jos lapsen pää kolisee, niin osta konttauskypärä. Kohta lapsi rupeaa harjoittelemaan ylös nousua ja silloin vasta onkin huutoa, kun kupsahtelee kumoon, mutta sellaistahan se on, kun pieni vasta opettelee. :) kärsivällisyyttä vain!
Vierailija kirjoitti:
Nosta tuolit ruokapöydälle :D pistorasioihin on suojia, ettei pikkuinen niihin työntele mitään. Eiköhän se pikkuhiljaa opi, ettei joka paikkaan työntene sormia yms, jos sattuu. Jos lapsen pää kolisee, niin osta konttauskypärä. Kohta lapsi rupeaa harjoittelemaan ylös nousua ja silloin vasta onkin huutoa, kun kupsahtelee kumoon, mutta sellaistahan se on, kun pieni vasta opettelee. :) kärsivällisyyttä vain!
Lisään vielä, että onhan noita leikkikehiäkin myytävänä, mihin lapsen voisi laittaa vaikka ruuan laiton ajaksi lelujen kanssa touhuamaan. Siellä ei kyllä ihan hirveenä mahdu konttailemaan, niin tiedä sitten viihtyykö kovin kauaa sellaisessa.
Ilman kolhuja ei tapahdu oppimista.
Huolehdit vaan että asunnossa ei ole mitään oikeasti vaarallista. Ei mitään painavia juttuja jotka voi kaataa päällen tai vetää pöydältä tai hyllyltä päällensä tai syödä tms.
Puhutko lapselle? Kiellä, kehoita tekemään toisin, kehu hyvästä. Ei nuo pikkuhaaverit ole mitenkään outoja eikä niistä tarvitse haloota tehdä, lohduttaa ja puhaltaa pipin pois ja touhut jatkuu taas. Haavereista oppii.
Tuonkin ikäistä voi pyytää tulemaan luokseen ym, siitäkin lapsi saa aktiviteettia. Ei kannata koko päivää keskittyä sentin päässä perässä menemään ja varjelemaan. Kuten yllä jo sanottiinkin, että katsoo ettei ole mitään oikeasti vaarallista tyyliin käsipaino hyllyn päällä jonka lapsi voi vetää päälleen.
Vähän rennompaa otetta niin lapsella tilaa oppia ja sinulla mukavampi arki.
Vierailija kirjoitti:
Ja siis, vahdin lasta aina ihan muutaman sentin päässä vieressä eli hän ei pääse satuttamaan itseään, mutta yrittää sitä. Itku tulee siis siitä, että kun konttaa metrinkin niin joudun nostamaan syliin, koska sen metrin kontattuaan on jo tunkenut ne sormensa johonkin, jossa sattuisi heti ellen ottaisi lasta siitä syliin. Ap
Älä ota syliin vaan opeta mitä tapahtuu kun työntää sormensa vaikka avaimenrakoon. Eihän lapsi opi tuolla meiningillä varomaan itse mitään. Meillä ei muokattu kämppää paljon mitenkään, helposti kaatuva hylly laitettiin seinään kiinni ja hajoavat tavarat otettiin pois lapsen ulottuvilta. Välillä sattuu mutta siinäpä oppii.
Ja siis, vahdin lasta aina ihan muutaman sentin päässä vieressä eli hän ei pääse satuttamaan itseään, mutta yrittää sitä. Itku tulee siis siitä, että kun konttaa metrinkin niin joudun nostamaan syliin, koska sen metrin kontattuaan on jo tunkenut ne sormensa johonkin, jossa sattuisi heti ellen ottaisi lasta siitä syliin. Ap