Lue keskustelun säännöt.
Olen syrjäytynyt. Miten takaisin kiinni elämään?
13.06.2019 |
Luon artikkelia NEET -nuorista ja minulle oli aika shokki tajuta ja myöntää itselleni, että olen monella tapaa yhteiskunnasta syrjäytynyt 28-vuotias nainen. Ei koulutusta, työtä, sosiaalisia kontakteja, mitään kodin ulkopuolista aktiviteettia tai ylipäätään kiinnostusta ja motivaatiota elämään.
Olen kokeillut eri koulutuksia, mutta motivaatio loppuu heti alkuun enkä saa tutkintoa valmiiksi. Tämä on vaikuttanut entisestään kehnoon itsetuntooni negatiivisesti ja uskon olevani merkittävästi toisia ihmisiä huonompi, outo ja heikkolahjainen.
Töitä en ole tehnyt kahteen vuoteen ja sitä ennen pätkätöitä ns. paskaduuneissa (puhelinmyynti, siivous, posti, raksasiivous...)
Olen aivan lopun kyllästynyt tähän elämäntapaan ja haluaisin muutosta. Haluaisin olla onnellinen ja tuntea merkityksellisyyttä ainaisen tyhjyyden sijaan.
Miten alkaa tyhjästä toivottomuudesta purkamaan tätä solmua ja päästä kiinni elämään?
Kommentit (29)
Any sufficiently advanced technology is indistinguishable from magic. Clarke's First Law: When a distinguished but elderly scientist states that something is possible, he is almost certainly right. When he states that something is impossible, he is very probably wrong.
Sinccis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se vaan kivempi olla taikauskoinen. Mutta oikeastaan aiheesta avasinkin jo ketjun, joka koski asiaa niitskeen viitaten.
Sinccis
Täällä yksi sinua nuorempi nainen. Itselläni on sama tilanne. Minun opiskeluni päättyivät lukioon ja sen jälkeen en ole päässyt opiskelemaan. Nytkin hain taas, mutta tuskin pääsin vieläkään. Amiksessa olin vähän aikaa, mutta en kokenyt sitä alaa omakseni ja moniin muihin amisaloihin minusta ei ole. Varsinkin todella sosiaaliset opiskelualat ja työt vaikeita. En tiedä miten tästä eteenpäin pääsisin. Itseäni hävettää tutustua sellaisiin "normaaleihin" ihmisiin joilla elämä tavallaan hyvällä mallilla. Itselläni ei ole ollut sellaista pitkään aikaan ja yksin olin jo melko nuorena, kun jäin kiusaamisen takia yksin. Muuten olen silti vähään tyytyväinen ja välillä koen eläväni ihan hyvää rauhallista elämää. Silti tiedän etten ole yhteiskunnan silmissä mitään ja välillä pelkään miten pärjään.
Olet luultavasti masentunut. Masentuneena ei pysty tavoitteelliseen toimintaan, eikä merkitystä elämälle löydy. Tuntuu ettei kelpaa mihinkään. Olisiko terapia?
Alle kolmikymppisille syrjäytyneille on musta kaikennäköisiä auttavia palveluita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi sinua nuorempi nainen. Itselläni on sama tilanne. Minun opiskeluni päättyivät lukioon ja sen jälkeen en ole päässyt opiskelemaan. Nytkin hain taas, mutta tuskin pääsin vieläkään. Amiksessa olin vähän aikaa, mutta en kokenyt sitä alaa omakseni ja moniin muihin amisaloihin minusta ei ole. Varsinkin todella sosiaaliset opiskelualat ja työt vaikeita. En tiedä miten tästä eteenpäin pääsisin. Itseäni hävettää tutustua sellaisiin "normaaleihin" ihmisiin joilla elämä tavallaan hyvällä mallilla. Itselläni ei ole ollut sellaista pitkään aikaan ja yksin olin jo melko nuorena, kun jäin kiusaamisen takia yksin. Muuten olen silti vähään tyytyväinen ja välillä koen eläväni ihan hyvää rauhallista elämää. Silti tiedän etten ole yhteiskunnan silmissä mitään ja välillä pelkään miten pärjään.
Unohda ne normaalit. Sä olet ihan yhtä hyvä kun ne muutkin.
Sinccis
Yhteiskunta tekee sitä. NE kysyy sulta mitä se teet, kuka sä oot, mitä oot opiskellu, mikä työ, vaimo, auto, omakotitalo jne..
Joutavaa baskaa kaikki, mitä ei kannata uskoa. Hölmöjä ne on.
Sinccis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla myös jäi koulu kesken, koska olen kärsinyt masennuksesta niin kauan kuin muistan. Tosin olen myös laiska ja tyhmä. Mutta pääasiassa masennuksen takia koko elämä on mennyt pilalle.
Ja olen siis vieläkin masentunut ja varmaan koko loppuelämäni mutta töissä pystyn jotenkuten käydä. Ap:ta olen vähän nuorempi.
up