Vakiintuneessa parisuhteessa elävä: nyt kun tunnet kumppanisi, alkaisitko seurustelemaan hänen kanssaan nyt?

Outo kysymys. Tietysti alkaisin. Jos en haluaisi olla hänen kanssaan, olisimme jo eronneet. 

Tietysti alkaisin. Jos ajattelisin, etten enää alkaisi seurustella hänen kanssaan niin enhän minä enää olisi hänen kanssaan.

Viisi vuotta suhteessa, 50+ ja 60+

Ollaa yli 40 vuotiaita ja oltu yli 20 vuotta yhdessä. Ja todellakin alkaisin. Suukkoja kotiin<3

Vierailija kirjoitti:

Outo kysymys. Tietysti alkaisin. Jos en haluaisi olla hänen kanssaan, olisimme jo eronneet. 

Kuitenkin monet ovat suhteissa, joita eivät enää aloittaisi. Kaikki eivät noudata tätä periaatetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo kysymys. Tietysti alkaisin. Jos en haluaisi olla hänen kanssaan, olisimme jo eronneet. 

Kuitenkin monet ovat suhteissa, joita eivät enää aloittaisi. Kaikki eivät noudata tätä periaatetta.

No se on heidän asiansa. Jos haluaa elää onnettomassa suhteessa, niin mikäpä siinä. 

Vierailija kirjoitti:

Outo kysymys. Tietysti alkaisin. Jos en haluaisi olla hänen kanssaan, olisimme jo eronneet. 

Ei mielestäni yhtään outo. On paljon helpompaa tyytyä asioiden epätäydellisyyteen kuin ottaa vaikka avioero, toki riippuen siitä minkä vuoksi suhteeseen ei enää alkaisi.

Hankala kysymys. Miehellä meni välillä alkoholin kanssa niin överiksi, että harkitsin pariin otteeseen vakavasti eroa. Nyt tilanne on ollut pitkään hallinnassa ja jos tällaisena pysyy, niin hyvä. Jos olisin ne pahimmat ajat nähnyt ennakkoon, niin luultavasti en olisi aloittanut seurustelua.

Minä en alkaisi ja olenkin jo ehtinyt erota hänestä. Nuorena ei kiinnittänyt niin huomiota toisen huonoihin puoliin ja näki vain ne hyvät ja ihanat.

Yhdessä oltiin 23 vuotta joten kyllä siinä ehti niitä huonojakin puolia nähdä. Yhtenä joustamattomuus niissäkin tilanteissa kun oli aivan selvää että pitäisi muuttaa omaa näkökantaa ja perheen kasvaessa kyvyttömyys asettaa lasten tarpeita omien edelle.

Aika paha kysymys.

Rakastan puolisoani ja meillä on hyvä ja toimiva liitto, mutta jos saisin palata ajassa taaksepäin nykyisen tiedon kanssa niin ei, en aloittaisi seurustelua.

Yhdessä 20v ollaan n. 40v

Kyllä. Tosin nyt vanhempana ja viisaampana en alkaisi enää seurustella sen henkilön kanssa, joka hän oli tavatessamme. On "kasvanut aikuiseksi" suhteemme aikana, vaikka oli jo tavatessamme 30.

Ensimmäiset pari vuotta meno oli aika hurjaa, nykyisin on esimerkillinen aviomies ja isä.

Kyllä.

Mieheni ei tosin ottaisi minua, koska kun katson peiliin, niin tajuan olevani juuri se nalkuttava akka, jota MINUSTA ei koskaan pitänyt tulla....masennun...

N32

Todellakin.

Ollaan oltu vuosi kihloissa.

En. Elämä sairaan ihmisen kumppanina on peseestä ja sairastuttaa itsekin. Sopii vain vahvoille ja uhrimielisille.

Vierailija kirjoitti:

Aika paha kysymys.

Rakastan puolisoani ja meillä on hyvä ja toimiva liitto, mutta jos saisin palata ajassa taaksepäin nykyisen tiedon kanssa niin ei, en aloittaisi seurustelua.

Yhdessä 20v ollaan n. 40v

Miksi et?

Puolitoista vuotta yhdessä (M34/N21). Varmasti alkaisin seurustelemaan uudestaan. Minulla on todella hauskaa ja seksi on molemmille parasta ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Puolitoista vuotta yhdessä (M34/N21). Varmasti alkaisin seurustelemaan uudestaan. Minulla on todella hauskaa ja seksi on molemmille parasta ikinä.

1,5v yhdessä ei ole vakiintunutta suhdetta nähnytkään :D alkuhuumaa vasta. Tule kertomaan about 10v päästä uudelleen, kuinka menee :)

En alkaisi.

Olemme olleet runsaat 10 vuotta yhdessä. Hän on näiden vuosien aikana muuttunut aina vaan ikävämpään suuntaan. Jos olisin tiennyt, en olisi aloittanut suhdetta häneen.

Nyt kaksi lasta ja heitä varten elän. Olemme yhä perhe.

Alkaisin toki, mutta pitäisin oman asuntoni enkä muuttaisi miehen kanssa yhteen. Tämä siksi, että meillä on nykyisin vastakkaiset päivärytmit, koska mies tekee ilta/yövuoroa ja minun on oltava tavoitettavissa normaaliin virka-aikaan. Teen töitä kotona, mutten päiväsaikaan voi kuunnella musiikkia, imuroida tai muutenkaan pitää ääntä kuten aikoinaan yksin asuessani, koska mies nukkuu. Olen kyllä harkinnut huoneen vuokrausta toimistohotellista - se vaan tarkoittaisi muutamaa satasta yksinyrittäjän tilipussista pois, joten todennäköisesti jää harkinnan asteelle.

Tottakai, päivääkään en vaihtaisi pois. Yli nelikymppiset yli 20 vuotta yhdessä.

Olen eronnut, mutta vastaan silti.

Olisin mennyt, saimme kaksi lasta, jotka jo aikusia, yksi lapselapsikin on, he ovat parasta elämässäni!

Minulla on, erosta huolimatta, ollut hyvä elämä, appivanhemmat ja omat vanhempani olivat tukenani, kun lapset olivat pieniä ja teini-iässä.

Olisi kiva löytää miesystävä, jolle erillään asuminen sopisi, itsenäisyydestäni en ole valmis luopumaan ja omaisuuteni haluan turvata.