Millaisia ongelmia teillä oli tapailuvaiheessa/suhteen alussa?

Up

Miehen silloinen tyttöystävä ei ottanut uskoakseen, että mies haluaa vaihtaa niinkin tavikseen kuin itse olen. Soitteli ja uhkaili pitkän aikaa. Varmaankin tämä oli yksi syy , miksi mies halusi nopeaan tahtiin kihloihin ja naimisiin.

Olisi helpompi luetella, että mitä ei ollut. En halua enää ikinä kokea seurustelun alkuvaihetta. Tai siis vuosia..... Se kesti itseasiassa ainakin 5 vuotta, ennen kun oppi toisen oikuille ym...ja riidat alkoi edes jotenkin tasaantua.

Olin epävarma ikäeron takia, en luottanut että mies on oikeasti rakastunut minuun.

Vaihdoin lennosta. Joo, paska juttu mutta olen nyt ollut miehen kanssa 6 vuotta ja naimisiin menossa. Mutta ongelmia oli kun ex oli silti läheinen ystävä, mutta pakkohan siitä oli sitten luopua. Muistan nukkuneeni meikkien kanssa ainakin osittain hyvin usein, en kehdannut syödä herkkuja kovin paljon.

Vaikka ja mitä. Parempi kun en kerro.

Vierailija kirjoitti:

Olisi helpompi luetella, että mitä ei ollut. En halua enää ikinä kokea seurustelun alkuvaihetta. Tai siis vuosia..... Se kesti itseasiassa ainakin 5 vuotta, ennen kun oppi toisen oikuille ym...ja riidat alkoi edes jotenkin tasaantua.

Ja juurikin nuo ylempänä mainitut edelliset suhteet oli iso ongelma. Ilmestyi naisia vuosienkin takaa kuin haaskalle, kun olivat kuulleet miehen eronneen edellisestään.

Miksi olla jonkun kanssa, jos heti alussa on ongelmia?

Tapailtiin alkuun pari kuukautta, jolloin mies ei oikein tiennyt mitä halusi ja päätettiin sitten pistää tapailu jäihin. Hän otti kuitenkin yhtyttä parin kuukauden jälkeen ja sanoi tehneensä elämänsä virheen, kun oli halunnut minusta ottaa etäisyyttä. Alettiin sitten seurustelemaan ja minun tunteeni ei laimenneet ollenkaan tuon "tauon" aikana.

Puoli vuotta seurustelua takana ja minulle selvisi, että miehellä oli "tauon" aikana (varmasti myös ekan tapailumme aikana) toinen nainen, johon hän oli ihastunut, mutta nainen ei häneen. Kieltämättä tuli vahva fiilis, että minuun vain tyydyttiin ja haluttiin vain siksi, kun sitä toista ei saanut.

Kyllä asiasta on kriiseilty ja vieläkin tuntuu vähän surkealta, etten pääse eteenpäin asian vuoksi, vaikka takana 3 vuotta.

Mun miesystävä oli alkuun mustasukkainen ja omistushaluinen.

Kun olin työporukan kanssa pikkujouluristeilyllä, meinas mennä hermo. Pommitti ja tekstaili viiden minuutin välein, lopulta ilmoitin että en vastaa. Luurin pistin kiinni, viestin lapsille että isä vastaa, ja soitin eksälle että hän ns. päivystää. (Lapset oli teinejä ja kavereillaan).

Reissun jälkeen miesystävä oli raivona miten häntä on kohdeltu. Hämmästys oli suuri kun minä olinkin yhtä raivona. Jos luottamus minuun on tuolla tasolla, ja 3 kk kestäneen seurustelun jälkeen käytös tätä, niin sorry, tämä oli tässä.

Mies katsoi peiliin. Itse opin hiukan jotain sekä miehen epävarmuudesta että omista rajoistani. Kunnon riidan jälkeen jatkettiin yhdessä, ja nykyisin ollaan jo kuudetta vuotta aviossa.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin lennosta. Joo, paska juttu mutta olen nyt ollut miehen kanssa 6 vuotta ja naimisiin menossa. Mutta ongelmia oli kun ex oli silti läheinen ystävä, mutta pakkohan siitä oli sitten luopua. Muistan nukkuneeni meikkien kanssa ainakin osittain hyvin usein, en kehdannut syödä herkkuja kovin paljon.

6 vuotta on pitkä aika seurustelua, toivottavasti pääset onnellisesti naimisiin. Huono itsetunto ja epäaitous ovat ongelmasi.

Kotitöistä tuli heti aluksi kinaa kun oltiin niin tiiviisti yhdessä heti alusta asti. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla jonkun kanssa, jos heti alussa on ongelmia?

Monet ongelmat ovat sellaisia, jotka eivät johdu sinusta ja sinun pitäisi kuitenkin näyttää tälle toiselle, että olet oikeasti tosissasi hänen kanssaan. Esimerkiksi exä, joka roikkuu ja pyrkii aiheuttamaan tuhoa valheillaan. Harva pystyy vaan olkia kohauttamaan, että "exät nyt ovat tuollaisia". Kyllä siinä väkisin herää epäilykset, vaikka exän toiminta olisikin täysin kiusantekoa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ja mitä. Parempi kun en kerro.

Parempi, että kerrot, kun sitä täällä kysyttiin.

Nykyisen miehen kanssa mun epävarmuus oli suurin ongelma. Aiemmat tapailut oli aina menneet niin, että siinä vaiheessa kun itse huomasin olevani rakastunut ja valmis siirtymään seurusteluun, mies alkoikin vetäytyä tai ilmoitti, että ei näe meillä yhteistä tulevaisuutta. Odotin siis koko ajan, että sama tapahtuu taas. Etsin merkkejä, ettei mies olekaan kiinnostunut ja kiukuttelin sitten ihan typeristä asioista.

Miehellä oli muitakin treffikumppaneita ja taitaa olla edelleen. Ymmärsin vasta myöhemmin, että miehen huomattavasti nuorempi ja häneen tosi rakastunut (löysin suukoin varustetun kirjeen, avoimena, postikasasta) oli käynyt miehen asunnolla siivoamassa. Nyt parikytä vuotta myöhemmin mikä olisi sen parempi kuin että miehen naisystävä kävis siivoileen.

En tiedä oliko varsinaisesti ongelma muuta kun minulle, mutta miehen Ex soitteli vähän väliä suhteemme ensimmäiset puoli vuotta. Otti eron raskaasti ja mies kai paranteli omatuntoaan sitten käymällä loputtomia keskusteluja. Olin epävarma itsestäni, koska miehen ex oli päällisin puolin paljon parempi vaimoehdokas kuin minä. Tästä on aikaa jo 13 vuotta, eikä asia parin ensimmäisen vuoden jälkeen enää painanut. Yhteydenpito loppui pikku hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisen miehen kanssa mun epävarmuus oli suurin ongelma. Aiemmat tapailut oli aina menneet niin, että siinä vaiheessa kun itse huomasin olevani rakastunut ja valmis siirtymään seurusteluun, mies alkoikin vetäytyä tai ilmoitti, että ei näe meillä yhteistä tulevaisuutta. Odotin siis koko ajan, että sama tapahtuu taas. Etsin merkkejä, ettei mies olekaan kiinnostunut ja kiukuttelin sitten ihan typeristä asioista.

Minulla oli ihan samaa. Olin jotenkin niin epävarma kaikista ghostauksista ym., joten ihan jo rupesinkin elämään sillä asenteella, että tässä sitä nyt vaan pidetään pari kuukautta kivaa ja se siitä... Kuitenkin mies jäi ja pysyy edelleen :) kyllä hän välillä sitä sanoi, että olin joskus niin hankala, epävarma, etäinen, ettei hän oikein tiennyt miten hänen olisi pitänyt suhtautua...

Vierailija kirjoitti:

Olisi helpompi luetella, että mitä ei ollut. En halua enää ikinä kokea seurustelun alkuvaihetta. Tai siis vuosia..... Se kesti itseasiassa ainakin 5 vuotta, ennen kun oppi toisen oikuille ym...ja riidat alkoi edes jotenkin tasaantua.

Ihana kommentti. Meillä 3,5 v takana ja nyt alkaa hieman seesteistyä. Oltin alussa tosi erilaisia - minä ns. vapaa sielu ja mies hyvin kotikeskeinen. Mielipiteistä tuli riitaa, kun ei ollut mitään pelisääntöjä vielä. Tuli myös paljon riitaa reaktioiata, äänenpainoisra... huh huh. Onneksi on alkanut helpottaa.

Epäsäännöllinen viikonloppusuhde. Oltiin seurusteltu reilu kuukausi, kun mies lähti inttiin. Se oli lähinnä ainoa silloin heti alkuunsa.