Olen huomannut, että vapaaehtoinen lapsettomuus on yleinen keskustelunaihe,

kun tavataan uusia ihmisiä, jotka liittyvät ryhmään. Kartoitetaan heti lapselliset ja kysellään, että ketkä tahtovat jäädäkin lapsettomiksi. Lapsettomat luovat kuvioita samanmielisten kanssa.

Huomioni kiinnittää se ahdistuneisuus, mitä näin kuvioihin liittyy. Asioita, joita "me voidaan tehdä kun ei ole lapsia". Joita muuten minä en tekisi, vaikka olisinkin lapseton. Ajattelen silloin, että he eivät ole käytöksellään potentiaalista äiti- tai isäainesta.

Miehistä ajattelen, että jos naisena tahtoisin lisääntyä, niin mies olisi myönnellyt itsekin tahtovansa, jos sopiva nainen tulisi vastaan.... Miehet kilvan sanovat, että ovat lapsettomia, kun naiset kysyvät, mutta he vain myötäilevät naisia.

Ei muuten ole vain isä- tai äitivatsoja, vaan on olemassa myös parisuhteettomien olut- ja einesruokavatsoja sekä silmäpusseja ja turvotuksia. On toki myös hyvin itsestään huolehtivia ihmisiä vanhempina ja ei vanhempina. Lapsettomana on vaikeampaa löytää itselleen syytä, miten ei ole ollut aikaa panostaa omaan hyvinvointiinsa. Kyllä aikaa pitäisi olla! Yksi syy voi olla työ ja viitsimättömyys. Ajan voi käyttää lapsellisten syrjintään ryhmässä.