parhaimmat vinkit hyvän puolison valintaan

Oma asunto pitää äijällä olla jo 4kymppisenä. Joutuuko paljonkin elareita makseleen? Ennen kaikkea onko kuinka paha alko ongelma?

Pienet ärsyttävät asiat kannattaa ottaa vakavasti heti alussa. Aijon karsia kielenkäytön perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata ottaa miestä, jolla on kallis ja aikaa vievä harrastus, jos se hassaa rahojaan siihen sun sijaan. Miehen vapaa-ajat ja rahat menee harrastuksen parissa ja sinulle jää tuloista rippeet.

Suomeksi.

Taasko sinä tulit tänne länkyttämään? Kun nainen käy töissä ja elättää itsensä, hän haluaa miehen aikaa eikä tämän rahaa. Se riittää, että mies saa omat menonsa hoidettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon rahaa. Aatteista, sielunkumppanuuksista ja muusta pölinästä viis. Sen ymmärsi Maria Ohisalokin puolisoa valitessaan.

Ketju on kyllä jälleen perinteiseen tapaan epärehellinen. Todellisuudessa juuri noi vaatimukset ovat siellä kriteerien ytimessä, paljon tärkeämpinä kuin huumorintajut, "arvot" ja muu höpötys siitä, mikä on muka on kaikista ratkaisevinta. Kyllä ne työhön ja tienaamiseen liittyvät ovat niitä ratkaisevimpia ja pakollisimpia, kuten on monen kertaan nähty, vaikka jälleen tästä ei toki mainita mitään ja teeskenellään muuta.

Kyllä pyörätuolissa viruva työtön reppanakin naisen päät kääntää, jos arvot ovat kohdillaan. Eiku...

Vierailija kirjoitti:

Millainen sinua kiinnostaa? Miten soveltuu esim. Lapsien kaveriksi? Lyhyt vai pitkäkarvainen? Valinnassa täytyy ottaa huomioon tuleeko ihan kotikäyttöön vai vaatiiko tämä aktiivista ulkoilua, tarkastele siis elämäntapojasi.

Jotkut ovat äksympiä kuin toiset ja joillekin koulutus vaatii paljon.

:D jep. Onhan tämä aika luonnoton ja laskelmoiva tapa löytää itselleen kumppani, mutta en tule ikäisiäni, sinkkuja miehiä muuten vastaan. En haluaisi toimia näin, mutta jollen edes yritä, jään yksin.

Mutta jep, voihan tämäkin kysely auttaa minua paremmin tiedostamaan mitä haen.

Ei tarvitse tulla lapsille kaveriksi, mutta ei saisi missään tapauksessa pelätä/inhota lapsia. Karvan pituus on aika sama, kunhan siivoaisi ne itse lattioilta. Sellainen olis kiva, joka jaksaisi jolkotella pitkiäkin aikoja metsissä, mutta toisaalta osaa myös käpertyä lähekkäin sohvalle köllöttelemään. Lämmin ja lutuinen, mutta myös valpas. Ei himoliikkuja mutta vetreä ja eloisa. Eikä räksytä, eli ei vartiointiominaisuuksia. Eikä ehkä myöskään paimennusviettiä, se tekee kokemukseni mukaan turhan intensiiviseksi ja fiksaantuu yleensä kiihkolla siihen muutamaan juttuun. Mitään koulutusjuttuja en ala, en ole haksahtamassa pentuun! Hyvin sosiaalistettu ja mieluiten yksilö jolla hyvä tilannetaju ja nauttii uuden oppimisesta. Sellainen iloinen sekarotuinen olisi ehkä haussa sitten :)

app

Vierailija kirjoitti:

Mulle yksi tärkeimmistä jutuista on se, että huumorintajut sopii yhteen, kumppanin kanssa täytyy olla hauskaa ja huumori auttaa muutenkin elämän aallokoissa.

Kyllä, erittäin tärkeä!

ap

Vierailija kirjoitti:

Me olemme olleet yhdessä vasta viisi vuotta, mutta ensitreffeillä tiesin löytäneeni helmen siinä kohtaa, kun kävelyllä ollessamme (kyllä, kävelytreffit kaverin talkoiden jatkoksi, mies paikalla työhaalareissa ja kaverin riisikupilla) satuimme tilanteeseen, jossa ventovieras ihminen oli potentiaalisessa hätätilanteessa, ja treffikumppanini tarttui välittömästi asiaan, soitti apua jne kunnes varmistui, että kaikki on hyvin. Maailman huolehtivaisin ja kiltein mies <3

Ah. Voisiko olla sellainen palvelu olemassa, josta voisi tilata tällaisia testitilanteita treffailun alkutaipaleelle. Olisi aika paljastavaa. :)

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon rahaa. Aatteista, sielunkumppanuuksista ja muusta pölinästä viis. Sen ymmärsi Maria Ohisalokin puolisoa valitessaan.

Ketju on kyllä jälleen perinteiseen tapaan epärehellinen. Todellisuudessa juuri noi vaatimukset ovat siellä kriteerien ytimessä, paljon tärkeämpinä kuin huumorintajut, "arvot" ja muu höpötys siitä, mikä on muka on kaikista ratkaisevinta. Kyllä ne työhön ja tienaamiseen liittyvät ovat niitä ratkaisevimpia ja pakollisimpia, kuten on monen kertaan nähty, vaikka jälleen tästä ei toki mainita mitään ja teeskenellään muuta.

Minulle miehen halu parantaa naisen taloudellista asemaa tekemällä töitä ja ansaitsemalla rahaa oli kyllä nimenomaan yksi keskeinen pakkovaatimus. En olisi pystynyt lypsämään ihmistä, joka ei pyri tienaamaan tarpeeksi rahaa. Eli kyllä, maksukyky ja -halukkuus ovat minulle ratkaiseva asia.

Suomeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata ottaa miestä, jolla on kallis ja aikaa vievä harrastus, jos se hassaa rahojaan siihen sun sijaan. Miehen vapaa-ajat ja rahat menee harrastuksen parissa ja sinulle jää tuloista rippeet.

Suomeksi.

Taasko sinä tulit tänne länkyttämään? Kun nainen käy töissä ja elättää itsensä, hän haluaa miehen aikaa eikä tämän rahaa. Se riittää, että mies saa omat menonsa hoidettua.

Työhön rahaan ja liittyvät pakkovaatimukset kyllä kertovat siitä, että ennen kaikkea miehen rahojen perässä ollaan.

Taas meni hyvä ketju pilalle miesten takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata ottaa miestä, jolla on kallis ja aikaa vievä harrastus, jos se hassaa rahojaan siihen sun sijaan. Miehen vapaa-ajat ja rahat menee harrastuksen parissa ja sinulle jää tuloista rippeet.

Suomeksi.

Taasko sinä tulit tänne länkyttämään? Kun nainen käy töissä ja elättää itsensä, hän haluaa miehen aikaa eikä tämän rahaa. Se riittää, että mies saa omat menonsa hoidettua.

Työhön rahaan ja liittyvät pakkovaatimukset kyllä kertovat siitä, että ennen kaikkea miehen rahojen perässä ollaan.

En tuossa kirjoittanut mitään miehen työssäkäynnistä. Eihän miehen ole mikään pakko käydä töissä, jos pystyy elättämään itsensä. Mies ei maksa naisen kuluja eikä nainen miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon rahaa. Aatteista, sielunkumppanuuksista ja muusta pölinästä viis. Sen ymmärsi Maria Ohisalokin puolisoa valitessaan.

Ketju on kyllä jälleen perinteiseen tapaan epärehellinen. Todellisuudessa juuri noi vaatimukset ovat siellä kriteerien ytimessä, paljon tärkeämpinä kuin huumorintajut, "arvot" ja muu höpötys siitä, mikä on muka on kaikista ratkaisevinta. Kyllä ne työhön ja tienaamiseen liittyvät ovat niitä ratkaisevimpia ja pakollisimpia, kuten on monen kertaan nähty, vaikka jälleen tästä ei toki mainita mitään ja teeskenellään muuta.

En ole enää perustamassa lapsiperhettä, en halua välttämättä edes muuttaa yhteen. Haluan kumppanin jakamaan tätä seikkailua, nauttimaan siitä yhdessä. En ole koskaan ollut erityisen hyvin toimeen tuleva, vaan oppinut nauttimaan pienistä asioista, toivon, että kumppanini osaisi samoin. Suuret tuloerot tarkoittavat yleensä myös erilaisia tapoja ja harrastuksia. Se voisi siis muodostua ongelmaksi. Inhoan myös tunnetta, että olisin jollekin jotakin velkaa, joten sekään ei olisi hyvä asia pitkälle ja antoisalle liitolle. Jos toinen luontevasti haluaa jakaa omasta maallisesta mammonastaan, niin kiva, mutta ensisijaisesti olettaisin tuloeron tuovan epäsuhtaa suhteeseen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Pienet ärsyttävät asiat kannattaa ottaa vakavasti heti alussa. Aijon karsia kielenkäytön perusteella.

Oih apua :]. aion...

ap

Tyttöystäväni ihastui minussa juuri arroganssiin ja itseluottamukseen. Omasta mielestäni en ole arrogantti, mutta olen varmaan väärässä, sillä minusta sanotaan välillä, että olen "itseriittoinen" eli tunnen arvoni enkä ole niin kiinnostunut muista.

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystäväni ihastui minussa juuri arroganssiin ja itseluottamukseen. Omasta mielestäni en ole arrogantti, mutta olen varmaan väärässä, sillä minusta sanotaan välillä, että olen "itseriittoinen" eli tunnen arvoni enkä ole niin kiinnostunut muista.

Miten pitkään olette olleet nyt yhdessä? Oletko sinä onnellinen? Entä tyttösystäväsi? Riitelettekö te usein? Voisitko kuvailla suhdettanne antoisaksi ja tasapainoiseksi?

Katso kuinka kohtelee muita ihmisiä esim ravintolassa. Onko ylimielinen ja töykeä vai ystävällinen. Kuinka kohtelee sinua jos sairastut, onko auttavainen. Ajatteleeko muittenkin parasta vai aina vain omaa etuaan. Yhteinen huumorintaju ja yhteiset arvot elämässä helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystäväni ihastui minussa juuri arroganssiin ja itseluottamukseen. Omasta mielestäni en ole arrogantti, mutta olen varmaan väärässä, sillä minusta sanotaan välillä, että olen "itseriittoinen" eli tunnen arvoni enkä ole niin kiinnostunut muista.

Miten pitkään olette olleet nyt yhdessä? Oletko sinä onnellinen? Entä tyttösystäväsi? Riitelettekö te usein? Voisitko kuvailla suhdettanne antoisaksi ja tasapainoiseksi?

Pari vuotta olemme olleet yhdessä. Olemme molemmat erittäin tyytyväisiä suhteeseen. Meillä on molemmilla parisuhdemieltymyksiä, jotka eivät ole kovin yleisiä, joten osaamme arvostaa yhteistä juttuamme. Olemme sitä mieltä, että on käynyt tosi hyvä tuuri, kun polkumme ovat ristenneet.

Emme riitele koskaan. Olemme molemmat rauhallisia luonteeltammme ja osaamme puhua rakentavasti kaikesta. Molemmilla on hyvät ihmissuhdetaidot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen pointi on toisesta nauttiminen. Ota siis kumppani, joka miellyttää kaikkia aisteja.

Minusta on tärkeää, että toisen vartalotyyppi vastaa omaa ihannetta, koska rakkaan ihmisen kasvoihin rakastuu aina (olemme sosiaalisina eläiminä tähän viritettynä) mutta vartaloon välttämättä ei. On todella upea tunne, kun toisen alaston vartalo saa joka kerta moottoriin kierroksia.

Kaikenlainen kuhertelu, aistillisuus, seksi, läheisyys ja erotiikka on parisuhteen liima. Varmista, että nämä toimivat erinomaisesti. Muusta voi neuvotella mutta vetovoimaa joko on tai ei ole.

En ole tästä enää niin varma. Minulla oli muutaman vuoden ihana suhde mieheen, jossa seksi ja seksuaalinen vetovoima toimi paremmin kuin missään suhteissani aiemmin. Hyvän seksin ansiosta minulla virtasi kaikki endorfiinit yms rakkaushormoonit ja oikeasti kuvittelin olevani syvästi rakastunut (ehkä olinkin). Mutta mies oli onneksi rehellinen ja kertoi kyllä pitävänsä minusta, mutta ei rakastavansa. Nyt kun olen saanut etäisyyttä tuohon suhteeseen, tajuan että olisin kaivannut siihen paljon muutakin, mutta olin aika sokaistunut. Se ei siis olisi ollut hyvä suhde pitkällä tähtäimellä.

Mutta olet tietenkin oikeassa, seksuaalista vetovoimaa on ehdottomasti oltava. Myös.

ap

Ei kai rakkauspohjainen parisuhde voi koskaan pohjautua liikaan selväpäisyyteen. Järjestetyt järkiavioliitot ovat aivan oma lukunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen pointi on toisesta nauttiminen. Ota siis kumppani, joka miellyttää kaikkia aisteja.

Minusta on tärkeää, että toisen vartalotyyppi vastaa omaa ihannetta, koska rakkaan ihmisen kasvoihin rakastuu aina (olemme sosiaalisina eläiminä tähän viritettynä) mutta vartaloon välttämättä ei. On todella upea tunne, kun toisen alaston vartalo saa joka kerta moottoriin kierroksia.

Kaikenlainen kuhertelu, aistillisuus, seksi, läheisyys ja erotiikka on parisuhteen liima. Varmista, että nämä toimivat erinomaisesti. Muusta voi neuvotella mutta vetovoimaa joko on tai ei ole.

En ole tästä enää niin varma. Minulla oli muutaman vuoden ihana suhde mieheen, jossa seksi ja seksuaalinen vetovoima toimi paremmin kuin missään suhteissani aiemmin. Hyvän seksin ansiosta minulla virtasi kaikki endorfiinit yms rakkaushormoonit ja oikeasti kuvittelin olevani syvästi rakastunut (ehkä olinkin). Mutta mies oli onneksi rehellinen ja kertoi kyllä pitävänsä minusta, mutta ei rakastavansa. Nyt kun olen saanut etäisyyttä tuohon suhteeseen, tajuan että olisin kaivannut siihen paljon muutakin, mutta olin aika sokaistunut. Se ei siis olisi ollut hyvä suhde pitkällä tähtäimellä.

Mutta olet tietenkin oikeassa, seksuaalista vetovoimaa on ehdottomasti oltava. Myös.

ap

Ei kai rakkauspohjainen parisuhde voi koskaan pohjautua liikaan selväpäisyyteen. Järjestetyt järkiavioliitot ovat aivan oma lukunsa.

En voisi kuvitella olevani muussa kuin rakkauspohjaisessa parisuhteessa, joka perustuu selväpäisyyteen. Siis suhteessa, joka perustuu rakastumiseen ja rakastamiseen mutta jossa on myös vuosien varrella opittu tuntemaan toinen ja huomattu, että on myös samanlaiset arvot, elämäntapa, toiveet, haaveet jne.

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystäväni ihastui minussa juuri arroganssiin ja itseluottamukseen. Omasta mielestäni en ole arrogantti, mutta olen varmaan väärässä, sillä minusta sanotaan välillä, että olen "itseriittoinen" eli tunnen arvoni enkä ole niin kiinnostunut muista.

Todella monet naiset pitävät arroganssia seksikkäänä ominaisuutena. Tämän voi kuka tahansa todeta OKCupid-treffipalstalla, jossa eräs yleisimmistä mätsäyskysymyksistä kuuluu: "Is arrogance attractive to you?" tjsp. Myöntävä vastaus on hyvin yleinen.