parhaimmat vinkit hyvän puolison valintaan

Kaikkein tärkeimpänä pidän ja pidin miehen arvomaailmaa! Miten hän puhuu muista ihmisistä? Halveksiva, ylenkatsova, ahdasmielinen on kaikki piirteitä joista mies menisi vaihtoon alta aikayksikön. Ajankäyttö kertoo myös arvomaailmasta - kuuluuko puheesta jatkuvasti mitä kavereiden kanssa tehtiin tai tehdään, voisi kieliä siitä että mies arvottaa kaverinsa korkealle eikä parisuhteelle ole tilaa. Tykkäätkö itse jatkuvasti olla menossa ja kotonaolo ahdistaa? Valitse mies joka tekee samoja asioita ja viettää aikaansa kuten sinäkin. Kotihiirenä valitsin miehen joka on yhtä kotonaviihtyvä, ja se oli kyllä yksi parhaimmista päätöksistäni koskaan :)

Yhdyn myös jo aiemmin mainittuihin mm. harrastavan miehen suhteen. Ikimaailmassa en miestä ottaisi joka kalastaa, harrastaisi intohimoisesti jalkapalloa tai olisi elämäntapamatkustava. Rumasti kärjistäen yksikään mies ei luovu itselleen tärkeistä asioista tai vähennä niitä menojaan kun kerran on tottunut.

Vierailija kirjoitti:

Rumasti kärjistäen yksikään mies ei luovu itselleen tärkeistä asioista tai vähennä niitä menojaan kun kerran on tottunut.

Kerro nyt ihan rohkeasti kiertelemättä kuinka paljon miehen pitää vähentää menojaan ja siirtää niistä sulle, että se on tarpeeksi?

Tietysti parinvalinta lähtee kiinnostuksesta, eli toisessa täytyy olla sitä jotakin mikä saa ihastumisen aikaiseksi, voi olla välitöntä tai tulla vasta pidemmän tuntemisen jälkeen. Yhteensopiva huumorintaju ja ns. samalla aaltopituudella oleminen on tärkeää. Samanlaiset arvot ja asenteet ovat oleellisia pidemmän päälle.

Itse en tingi seuraavista, miehen täytyy olla kiltti, kunnollinen, luotettava, rehellinen ja empaattinen. Päihteiden ja huumaavien aineiden käyttö on deal breaker. Muutama drinkki ok, mutta runsas humalahakuinen juominen ei. Huumeet ehdoton ei.

Edellytän myös, että aikuinen ihminen osaa ja haluaa tehdä kotitöitä ja hoitaa raha-asiansa kunnolla, tärkeää arjen sujumisen kannalta.

Saattaa kuulostaa kovilta vaatimuksilta, mutta tällaisen aarteen ole löytänyt, yhteistä taivalta takana yli 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vapaa-aikaviettotapanne on samankaltaiset. Jos toinen haluaa käydä kaikissa tapahtumissa, kissanristiäisissä yms ja toinen taas viettää illat kotona niin ei siitä pidemmällä tähtäimellä tule mitään. Lasken tähän myös harrastukset: niitä on kyllä hyvä olla, mutta jos joka ilta menee vain harrastuksissa riekkumisiin niin ei se ole toisesta mukavaa.

Mutta entä jos se on sille kotona olevalle fine?

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystäväni ihastui minussa juuri arroganssiin ja itseluottamukseen. Omasta mielestäni en ole arrogantti, mutta olen varmaan väärässä, sillä minusta sanotaan välillä, että olen "itseriittoinen" eli tunnen arvoni enkä ole niin kiinnostunut muista.

Kiertäisin kaukaa.

Kun toisen seura ei ahdista eikä tarkkaile /korosta itsekään itseään, vaan on luontevasti oma itsensä, aletaan olla selvillä vesillä.

Huomasin aikoinaan, etten alkanut miettiä kuten exien kanssa"lähtisi nyt tuokin jo tuosta kotiinsa."

Suhdetta takana 21 v, avioliittoa 20.

Alusta asti olo kuin oltaisiin oltu pitkäänkin yhdessä. Ei sellainen kuin joskus, eli "olenko aina tuntenut sinut" vaan "tässä on 2 samanmielistä yksilöä ollut kauan samalla matkalla. "

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme olleet yhdessä vasta viisi vuotta, mutta ensitreffeillä tiesin löytäneeni helmen siinä kohtaa, kun kävelyllä ollessamme (kyllä, kävelytreffit kaverin talkoiden jatkoksi, mies paikalla työhaalareissa ja kaverin riisikupilla) satuimme tilanteeseen, jossa ventovieras ihminen oli potentiaalisessa hätätilanteessa, ja treffikumppanini tarttui välittömästi asiaan, soitti apua jne kunnes varmistui, että kaikki on hyvin. Maailman huolehtivaisin ja kiltein mies <3

Ah. Voisiko olla sellainen palvelu olemassa, josta voisi tilata tällaisia testitilanteita treffailun alkutaipaleelle. Olisi aika paljastavaa. :)

ap

Ei välttämättä paljasta. Muuta kuin huomiohakuisuuden.

Olin tällaisen miehen kanssa ja ajanmittaan kävi ilmi, että hän oli "hyvän miehen roolissa", jolla osti huomiota (kaikilta), seksiä (minulta ja naisilta joiden kanssa minua petti).

Hän oli parhaimmillaan hyvin mukava ja huumorintajuinen, toinen (todellinen) puoli oli manipuloiva, laskelmoiva, tunnekylmä ja ilkeä. 

Joten, jos mies vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, hän ei ole totta.

Etsisin tavallista keskivertoa henkilöä, joka ei ole aivan "huipputyyppi" vaan perusmukava ja kohtelias. 

Vierailija kirjoitti:

Kerro nyt ihan rohkeasti kiertelemättä kuinka paljon miehen pitää vähentää menojaan ja siirtää niistä sulle, että se on tarpeeksi?

Hmm, et tainnut ihan ymmärtää mitä kirjoitin. En halua että mies joutuu yhtään menoaan vähentämään vasten omaa tahtoaan, sehän se koko pointti oli. Siitä seuraa ajan kanssa vain katkeruutta ja tyytymättömyyttä eikä sillä pitkää parisuhdetta rakenneta. Mies jolla on paljon menoja ei sovi tällaiselle ihmiselle joka nauttii rennosta kotonaolosta, ja päinvastoin :) Siksi valitsinkin miehen jonka ei tarvinnut elämäntyyliinsä tehdä mitään isoja elämänmuutoksia, eikä minunkaan hänen takiaan. Sillä saa hyvän pohjan pitkälle parisuhteelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystäväni ihastui minussa juuri arroganssiin ja itseluottamukseen. Omasta mielestäni en ole arrogantti, mutta olen varmaan väärässä, sillä minusta sanotaan välillä, että olen "itseriittoinen" eli tunnen arvoni enkä ole niin kiinnostunut muista.

Todella monet naiset pitävät arroganssia seksikkäänä ominaisuutena. Tämän voi kuka tahansa todeta OKCupid-treffipalstalla, jossa eräs yleisimmistä mätsäyskysymyksistä kuuluu: "Is arrogance attractive to you?" tjsp. Myöntävä vastaus on hyvin yleinen.

Miksi tosiasiaa on miinustettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystäväni ihastui minussa juuri arroganssiin ja itseluottamukseen. Omasta mielestäni en ole arrogantti, mutta olen varmaan väärässä, sillä minusta sanotaan välillä, että olen "itseriittoinen" eli tunnen arvoni enkä ole niin kiinnostunut muista.

Todella monet naiset pitävät arroganssia seksikkäänä ominaisuutena. Tämän voi kuka tahansa todeta OKCupid-treffipalstalla, jossa eräs yleisimmistä mätsäyskysymyksistä kuuluu: "Is arrogance attractive to you?" tjsp. Myöntävä vastaus on hyvin yleinen.

Miksi tosiasiaa on miinustettu?

Voisiko tämä olla ennemmin nuorten naisten juttu? Luulevat sitä itsevarmuudeksi? Näin vähän vanhempana en jaksa aroganssia yhtään, ällöttää vain. Paitsi jos se on vain ohut kuori ja sen saa puhkaistua ja mies osaa vastata itseironialla, sitten sen voisi hyväksyä ja hieman leikiten kiusata miestä tarpeen tullen ;)