Miksi kukaan ei jaksa mitään?

Kanssakeskustelijat takertuivat tuohon tekemiseen joten jatkoin siitä.

Ilmeisesti tämänkin palstan ihmiset kuuluvat näihin aikaansaamattomiin tyhjännykertäjiin kun ei edes keskusteluun vastatessa jakseta argumentoida.

Välikelmi kirjoitti:

Kanssakeskustelijat takertuivat tuohon tekemiseen joten jatkoin siitä.

Ilmeisesti tämänkin palstan ihmiset kuuluvat näihin aikaansaamattomiin tyhjännykertäjiin kun ei edes keskusteluun vastatessa jakseta argumentoida.

Tai sitten aloituksesi on sen verran turhanpäiväinen että ei vain kiinnosta argumentoida sen kummemmin.

Elämä on nykyään liian helppoa. On liikaa aikaa ja mahdollisuuksia, vastuuta ei ole pakko ottaa, töitä ei ole pakko tehdä...

Ihmisistä tulee lyhytjännitteisiä ja laiskoja, aloitekyvyttömiä.

Välikelmi kirjoitti:

Kanssakeskustelijat takertuivat tuohon tekemiseen joten jatkoin siitä.

Ilmeisesti tämänkin palstan ihmiset kuuluvat näihin aikaansaamattomiin tyhjännykertäjiin kun ei edes keskusteluun vastatessa jakseta argumentoida.

Vastasin tuohon tekemiseen liittyvään aiemmassa viestissäni, mutta vastaan uudelleen. Jos vaikka perjantaina ehdotat jollekin, että lähdetäänkö lauantaina paikkaan x, voit saada vastaukseksi "ei jaksa, on ollut rankka työviikko". Käytännössä tuo vastaus tarkoittaa, ettei ko henkilöä - ainakaan juuri sillä hetkellä - huvita lähteä. Hänellä voi olla jokin vielä epävarma suunnitelma lauantaille (esim tekee just ne pihahommat, jos lähtee puolison kanssa käymään puutarhaliikkeissä, mutta tämä taas riippuu puolisosta) tai jotain muuta. 

Mä voisin varsin hyvin juuri nyt sanoa jollekin, että  pitäisi tehdä pihahommia, mutta ei jaksa. Tämä tarkoittaa, että mulla ei ole vielä oikeastaan mietittynä, mitä pihaani haluaisin laittaa. Uudet pihakalusteet on hankittava, mutta en vielä tiedä, millaiset. Pihan laittaminen ei ole tällä hetkellä prioriteeteissani ykkösenä ja voi olla, että en laita pihaa tänä kesänä ollenkaan. Teen isomman piharemontin ensi vuonna. Olen kuitenkin nyt 1,5 viikon lomani aikana ollut joka päivä jossain. Tavannut ystäviäni, käynyt siskoni kanssa illallisella, vieraillut vanhempieni luona, käynyt shoppailemassa uusia vaatteita jne. Eivät nämä mukavat asiat ole mua mitenkään rasittaneet, kivaa on ollut. Mutta piha on edelleen laittamatta. Laitan sitten, kun saan siihen inspiraation. Tänään ei kutenkaan ole se päivä. 

Tunne kahdenlaisia "en jaksa" ihmisiä. Ensimmäiset ovat niitä, jotka valittavat etteivät jaksa mitään, eivätkä tee mitään. Toiset ovat niitä joilla on liikaa tekemistä. Kaksi-kolme työpaikkaa, luvataan auttaa ja sijaistaa kaikkia, opiskellaan ja harrastetaan lisäksi kasvatetaan jälkikasvua. Vähän niinkuin omasta tahdosta eletään noin ja someen hyvää kulissia. Oikeasti ollaan väsyneitä ja kärttyillään.

Minä olen myös en jaksa ihminen. Työmatkat kävellen ja 8h töitä lapsien kanssa saa sen "en jaksa" moodin päälle. Se melusaaste on älytön ryhmissä jotka ovat isoja. Lisäksi aina ei kerkeä hengähtää ja on siinä ryhmässä tosi kiinni. Ei töiden jälkeen vaan jaksa. Haluaa olla rauhassa. Viikonloput menee sitten kotia ja parisuhdetta hoitaessa, taikka asioiden hoitamisessa mitä arkena ei kerkeä kun on töissä.

Nyt en ole töissä niin jaksaa puuhata kaikkea. Harmittaa kun ei ketään kenen kanssa puuhata.

Teen hiukan vapaaehtoistyötä, mutta jos se osuu iltaan, en tykkää. Haluan rauhoittua illan ja mennä aikaisin nukkumaan.

Ihmiset ovat nykyisin niin paljon kodin ulkopuolella, että jos on mahdollisuus olla vain kotona, se mahdollisuus halutaan käyttää. "En jaksa" tarkoittaa hyvin usein, että haluaa olla rauhassa. Haluaa rentoutua ja tehdä asioita, jotka sillä hetkellä tuntuvat kivoilta. Vaikka saunoa, lukea kirjaa omalla pihalla auringonpaisteessa ja grillata perheelle ruokaa. Ei se läheskään aina tarkoita väsymystä, uupumusta tai voimattomuutta vaan yksinkertaisesti halua olla rauhassa, tekemättä mitään sellaista, mikä ei just sillä hetkellä huvita. 

Yhä edelleen monella on pointti hukassa. Jos on tyytyväinen elämäänsä laiskana tai aktiivisena, se on ihan kumminkin päin ok. Sitä taas en käsitä että vuodesta toiseen haaveillaan jostain itselle tärkeästä mutta vaivaa tuottavasta ja samat vuodet sitten taivastellaan että olispa kiva, en saa aikaiseksi, on niin raskasta. Itse näkisin että joko lopettaa vikinän tai tekee asialle jotain. Joko lakkaa piiskaamasta itseään turhilla toiveilla tai täyttää ne toiveet.

Välikelmi kirjoitti:

Yhä edelleen monella on pointti hukassa. Jos on tyytyväinen elämäänsä laiskana tai aktiivisena, se on ihan kumminkin päin ok. Sitä taas en käsitä että vuodesta toiseen haaveillaan jostain itselle tärkeästä mutta vaivaa tuottavasta ja samat vuodet sitten taivastellaan että olispa kiva, en saa aikaiseksi, on niin raskasta. Itse näkisin että joko lopettaa vikinän tai tekee asialle jotain. Joko lakkaa piiskaamasta itseään turhilla toiveilla tai täyttää ne toiveet.

Ja edelleen vastaan, että valittaminen (ihan mistä tahansa) on suomalaista smalltalkia. Mistä haluaisit, että muut ihmiset valittaisivat? Vai haluaisitko, että sinun seurassasi muut olisivat vain hiljaa?

Kokeilkaapa joskus muuta kuin valittamista. Vaikka kertomalla siitä mikä on tuonut niitä voimavaroja.

Välikelmi kirjoitti:

Kokeilkaapa joskus muuta kuin valittamista. Vaikka kertomalla siitä mikä on tuonut niitä voimavaroja.

Eihän sellaista voi tehdä.  Koska silloin toinen närkästyy ja sanoo "hyvähän sun on, kun sulla on sitä ja sulla on tätä ja sua ei ole lapsena piiskattu eikä sua ole koulukiusattu ja sulla on työpaikka ja sulla ei ole erityislapsia ja sulla ei ole syöpää ja sulla on....on..on...on...oot kermaperse" :D 

Nyt oli kyllä osuva kommentti. Alkaa tuntua että tämä perisuomalainen negatiivinen lähestymistapa haukkaa kohta minutkin sisäänsä.