Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

16-vuotias lapseni syrjäytymässä. Mitä voin tehdä?

Vierailija
12.06.2019 |

Lukion eka vuosi takana ja loma alkoi. Lapsi ei ole liikahtanut kertaakaan kotoa. Ei pidä yhteyttä keneenkään. Pelailee vain pleikkaa ja katselee videoita tabletista. Ei halua puhua asiasta. Eikä juuri muustakaan. Ei halua lähteä perheen kanssa minnekään. Mitä voisin tehdä häntä auttaakseni? Kavereita ei ole. Onko kellään kokemusta vastaavasta?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
12.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan normaalilta teiniltä kuulostaa

Vierailija
2/9 |
12.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tsemppiä vaan hänelle, että jaksaa ylihuolehtivaa vanhempaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
12.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole vielä syrjäytymistä, mutta tarkkaile tilannetta: jos on masentunut, tarvitsee apua. Teineillä on vaiheita. Koeta pitää kontaktia yllä ja rakastaa, osoittaa että lapsi on hyvä sellaisena kuin on, älä arvostele äläkä moiti. 

Vierailija
4/9 |
12.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lopeta nettiyhteys.

Vierailija
5/9 |
12.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole menossa kesätöihin?

Vierailija
6/9 |
12.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten lapsella menee koulussa? Jos tosi hyvin niin voi olla uupunut. Oma tyttäreni sai pahan burnoutin jo lukioikäisenä kun teki itsensä aivan väsyksiin. Mutta myös jos tuntuu että koulumenestys vaan laskee, voi kyse olla uupumuksesta tai masennuksesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
12.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Teineillä on näitä vaiheita. Vasta jos nuori itse vaikuttaa selkeästi ahdistuneelta tilanteesta niin sitten voi ruveta puuttumaan asiaan.

Tuossa iässä persoonallisuus kehittyy voimakkaasti ja moni kokee että ei ehkä löydä samanhenkistä seuraa luokkakavereista. Silti teinillä voi olla ihan vilkas sosiaalinen elämä esim. netin kautta löydettyjen kavereiden kanssa joille vain viestitellään.

Oma poikani oli yläasteen lopussa vähän samassa tilanteessa kun ne lapsuuden kaverit alkoivat kiinnostua lähinnä mopoista ja oman poikani kiinnostukset olivat aika lailla muualla. Meni sitten ihan eri lukioon kun vanhat kaverinsa mutta eka vuosi lukiossakin oli vielä sosiaalisesti aika hiljainen. Mutta nyt on vähän alkanut saada sieltä seuraa. Suuren osan ajasta on kuitenkin edelleen yksin mutta ei onneksi kärsi siitä mitenkään erityisesti.

Vierailija
8/9 |
12.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oma poikani oli aikanaan myös yksinäinen susi eikä juuri tietokoneen äärestä siirtynyt. Katselin hänen puuhiaan, mutta annoin hänen olla, koska hän ei ollut onneton. Nykyisin poikani on aikuinen dippainssi ja opiskelee toista maisteritutkintoa tietojenkäsittelyssä. Ihmiset eivät kiinnosta häntä edelleenkään, vaikka hän on huumorintajuinen ja hallitsee sosiaaliset kuviot tarvittaessa. Omien sanojensa mukaan vaivannäkö ihmissuhteissa hyötyyn nähden on liian suuri.

Ihmiset ovat kovin erilaisia ja joskus täytyy vain hyväksyä se, että lapsi haluaakin elää aivan eri tavalla kuin mitä vanhemmat kokevat mielekkääksi. Yleensä vanhemmat kuitenkin myös tuntevat lapsensa hyvin ja tietävät mikä on lapselle luonteenomaista. Jos aloittajan lapsi käyttäytyy eri tavalla kuin hänelle on ominaista, tai vaikuttaa onnettomalta, olisi ehkä syytä yrittää puhua varovasti lapsen kanssa aiheesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
12.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaverit löytyy sieltä pelistä

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan neljä neljä