Miten jaksatte rampata kaikki juhlat ja lomat sukujenne luona???

Monet kokee velvollisuudeksi, eikä halua pahoittaa kenenkään mieltä kieltäytymällä. 

En jaksakaan ja käyn vain lähisuvun eli sisarukset ja puolison sisaruksesten synttäreillä ja ei aina niissäkään.

En pidä omiakaan synttäreitä joka vuosi

30v synttärit vois pitää

Juuri näin. Mikseivät ihmiset vietä kesäänsä ja lomaansa niinkuin itse haluaisivat, vaan taipuvat sukulaisten ja tuttujen kyläily-, rippijuhla-, synttäri- ja kesähääkutsuihin? Kuka niissä juhlissa oikeasti nauttii olostaan? Ainakaan vieraana.

Kieltäytyminen voi olla todella vaikeaa. Seuraa loukkaantumisia (ettekö te välitäkään meistä? onko ne toiset meitä tärkeämpiä?), syyllistämistä (tämä saattaa olla mummin viimeinen joulu), kiristämistä (älkää sitten vaatiko apua jos ei nyt kiinnosta tulla). Nuorena ei osaa ajatella, että on oikeus ajatella ensisijaisesti itseään. Ei näe, että se vaatimuksia esittävä osapuoli on väärässä.

Muuttakaa pois Suomesta, niin kukaan ei oleta, että tulette käymään kuin kerran-pari vuodessa, jos sitäkään. Tosin en kyllä siellä asuessakaan sukuloinut tuon enempää.

Kukaan ei pakota, olen aikuinen ihminen ja teen mitä tahdon.

Kun tätä palstaa lukee, tuntuu, että järki on kadonnut kehäkolmosen sisäpuolelta. Täällä ylempänä järki vielä toimii. Täällä asiat keskustellaan, jokainen ajattelee myös muita, ei ainostaan itseään.

Kun lapset olivat pieniä vierailimme sisarusten kanssa toisissamme harvakseltaan, oli aina mukavaa ja serkut tutustuivat ja ovat vieläkin tekemisissä keskenään. Me vanhemmat emme enää näe kuin juhlissa, koska isovanhemmat, jotka olivat kokoava voima, ovat kuolleet, eikä kotipaikkaa, johon maailmalle lähteneet palasivat, enää ole.

Omia lapsiani näen toki usein, kahvitellaan ja reissataan.

Minulla oli aina erinomaiset välit vanhempieni lisäksi appivanhempiini, saimme heitä aina tukea ja apua, ja vuorostamme autoimme kaikessa missä pystyimme.

Käyn satunnaisesti sukulaisten juhlissa, yms. Kukaan ei pakota, ihan oman jaksamisen ja aikataulun mukaan menen. 

En oo käynyt sukulaisissa sitten 2013.

Ovatko kaikki nykyperheet jotenkin sairaita?

 

Ei haluta käydä kylässä, eikä haluta vieraita kotiinsa.

Ei haluta mennä juhliin, eikä pidetä juhlia itsekään.

Kaikki jotka toisn ajatteöevat ovat ihan syvältä.

Mikä teitää vaivaa?  Haluatteko elää erakkona, omassa kuplassanne?

Jos näin on, niin mikäpä siinä. Hyvää loppuelämää vaan!

Meillä on hyvin pieni suku ja asumme ulkomailla joten Suomessa ollessani hyvin mielellämme hritä tapaamme.

Suvun historia on myös paitsi mielenkiintoinen myös traumoja täynnä- nyt kun on edes osittain saatu välejä paremmiksi säilytän ne osaltani.Kyseesdä on myös lasteni juuret,tapakasvatus jne.

Ihmettelen myös millaista mörkösakkia kotimaassa nykyään asuu??! Mikään juhla,ilo tai innostus ei yllä tai on väärin??

Vierailija kirjoitti:

Ovatko kaikki nykyperheet jotenkin sairaita?

 

Ei haluta käydä kylässä, eikä haluta vieraita kotiinsa.

Ei haluta mennä juhliin, eikä pidetä juhlia itsekään.

Kaikki jotka toisn ajatteöevat ovat ihan syvältä.

Mikä teitää vaivaa?  Haluatteko elää erakkona, omassa kuplassanne?

Jos näin on, niin mikäpä siinä. Hyvää loppuelämää vaan!

Miksi pitäisi olla jotenkin sairas jos ei halua elämäänsä ihmisiä joista ei pidä? 

Tai mitä vikaa on siinä että viihtyy yksikseen/perheensä kanssa? 

Mulla on ainakin niin mukava suku, että oikein odotan kaikkia juhlia ja muita tapaamisia.

Ei tietenkään ole pakko. Ihmiset ovat outoja, jos luulevat, että sukujuhliin ym. on pakko mennä. Kyllä ihan laki takaa aikuiselle itsemääräämisoikeuden ja valinnanvapauden sen suhteen, miten aikansa käyttää. Toki lain rajoissa pitää pysyä, mutta sukuloinnin väliin jättämistä ei toistaiseksi ole kriminalisoitu, joten sitä ei ole pakko harrastaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ovatko kaikki nykyperheet jotenkin sairaita?

 

Ei haluta käydä kylässä, eikä haluta vieraita kotiinsa.

Ei haluta mennä juhliin, eikä pidetä juhlia itsekään.

Kaikki jotka toisn ajatteöevat ovat ihan syvältä.

Mikä teitää vaivaa?  Haluatteko elää erakkona, omassa kuplassanne?

Jos näin on, niin mikäpä siinä. Hyvää loppuelämää vaan!

Ystävät voi valita, sukulaisia ei.

Jaksan, koska tykkään viettää aikaa sukulaisteni kanssa. Ei minua tietenkään siihen kukaan pakota. Ihan omasta vapaasta tahdostani menen tai jätän menemättä. Ja ihan itse määrään, mihin menen tai en mene. 

Mä olen miettinyt samaa. Olen lähes erakko, olen jättänyt perustamatta perheen kun en jaksa lapsia tai sukulaisia.

Kyllähän se tressaavaa on. En tosin kaikkia juhlia ja lomia ramppaa. Mutta taaskin täytyy mennä vanhempieni luokse moneksi kuukaudeksi. On eräs syy miksi täytyy mennä.