Lue keskustelun säännöt.
Töihin palanneet äidit, vertaistukea
11.06.2019 |
Olen siis palaamassa töihin ens viikolla 4v kotona olemisen jälkeen. Minkälaisia tunteita teillä töihin palanneilla äideillä on ollut? Tunnen nyt jo syyllisyyttä kun en ole enään niin paljon kotona. Lisäksi olen tekemässä ensimmäistä kertaa 3-vuorotyötä. Jännittää esim. sellainen osaanko olla ajoissa työpaikalla. Paikkakuntani bussiliikenne ei ole aina ajoissa.
Kaikenlaisia kokemuksia haluan kuulla. Onko lapsi osoittanut paljon mieltä töihin paluun jälkeen?
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Mihin lapset menee?
Päiväkotipaikka on ollut jo jonkin aikaa. Sitä en nyt kysynyt vaan minkälaista se töihin paluu on. Oletteko muut tunteneet syyllisyyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin lapset menee?
Päiväkotipaikka on ollut jo jonkin aikaa. Sitä en nyt kysynyt vaan minkälaista se töihin paluu on. Oletteko muut tunteneet syyllisyyttä?
Kesällä ne joutuu varahoitoon ja päivähoidossa on sijaisia jne. Syksyllä kannattaa aloittaa päivähoito, ei kesällä.
En tuntenut syyllisyyttä. Olihan kuopuskin jo neljä kun menivät päivähoitoon ja eskariin.
Kyllä vähän aluksi etenkin esikoisen kanssa. Se meni kuitenkin aikanaan niin hyvin että toisen kanssa en kokenut syylisyyttä yhtään, vaan nautin ihan täysillä kotona olon loppumisesta :) Hyvä päiväkoti auttaa huomattavasti asiaa! Huonossa en olisi pitänyt, vaan olisin ottanut lapset sieltä pois...
Minäkin palaan pian töihin. Toisaalta se on helpottavaa (kotona oleminen ei ole kevyttä), toisaalta hieman hirvittää.
Uskon, että ajan kanssa helpottaa ja rutiinit muodostuvat taas työssäkäymiseen.
Tsemppiä kohtalotovereille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka monta vuotta isä on ollut kotona? Miksi sinä koet syyllisyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta vuotta isä on ollut kotona? Miksi sinä koet syyllisyyttä?
Koen syyllisyyttä, kun on jotenkin vaikea aloittaa uusi elämänvaihe. Monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Toisaalta olen täysin valmis lähtemään töihin koska kotona oleminen tuntuu pakkopullalta, mutta silti töissä pärjääminen jännittää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vähän aluksi etenkin esikoisen kanssa. Se meni kuitenkin aikanaan niin hyvin että toisen kanssa en kokenut syylisyyttä yhtään, vaan nautin ihan täysillä kotona olon loppumisesta :) Hyvä päiväkoti auttaa huomattavasti asiaa! Huonossa en olisi pitänyt, vaan olisin ottanut lapset sieltä pois...
Miten teillä on lapset reagoinut? Onko tullut kiukuttelu kun äiti yhtäkkiä "hylkää".
Ap
Olin äitiyslomalla ja hoitovapaalla yhteensä vain puolitoista vuotta esikoisesta aikanaan. Töihin palatessa en tuntenut syyllisyyttä ja hyvillä mielillä olin palaamassa töihin-
Mutta puolitoista - kaksi kuukautta ennen töihin paluuta alkoi kuitenkin sydän muljahdella nukkumaan mennessä ja nukuin vähän huonosti. Kävin lääkärissä tuosta muljahtelusta ja lääkäri oli sitä mieltä että stressasin töihin paluuta ja stressi aiheutti rytmihäiriöitä. Tieto tästä jo vähän rauhoitti. Ja kun työt alkoivat, myös "murehtiminen" lapsen voinnista hoidossa jne. poistui kun arki lähti rullaamaan.
Teen asiantuntijatyötä josta pidän kovasti ja siksi koin että myös se työn tekeminen oli mielekästä ja kiinnostavaa. Lapsi oli hoidossa perhepäivähoitajalla ja siellä sujui heti todella mukavasti. Lapsi viihtyi ja näin pystyin hyvillä mielin keskittymään työpäivän töihin.
Kuopuksen jälkeen töihin paluu olikin sitten jo stressivapaata :-). Kuopus meni samalla perhepäivähoitajalle kuin esikoinenkin, joten levollisin mielin pystyin jättämään kuopuksen hoitoon.
Esikoinen oli kuopuksen hoitoon mennessä jo tokaluokkalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tunnetteko syyllisyyttä kun ette oo niin paljon kotona" Sun pitäis tuntea syyllisyyttä mammailustasi ja mennä innolla töihin.
Lapset sairastaa koko kesän ja saat käytännössä palkallisen kesäloman milloin flunssaisen, milloin korvatulehdusta sairastavan kanssa. Siihen pari hyönteisenpistoa ja muutama isompi kuhmu. Eli ole huoleti, kotonaolo tulee jatkumaan, mutta nyt saat siitä palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syyllisyyttä pitäisi tuntea ainoastaan siitä, että on rötväillyt kotona yhteiskunnan painolastina. Lasta varten on hoitopaikat, ja niissä pärjäävät kaikki muutkin lapset.
Töissä pärjääminen ja töihin ehtiminen jännittää? Kuka tässä se lapsi on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vähän aluksi etenkin esikoisen kanssa. Se meni kuitenkin aikanaan niin hyvin että toisen kanssa en kokenut syylisyyttä yhtään, vaan nautin ihan täysillä kotona olon loppumisesta :) Hyvä päiväkoti auttaa huomattavasti asiaa! Huonossa en olisi pitänyt, vaan olisin ottanut lapset sieltä pois...
Miten teillä on lapset reagoinut? Onko tullut kiukuttelu kun äiti yhtäkkiä "hylkää".
Ap
Kuopuksella ei ollut mitään kiukuttelua, esikoisen persoona on huomattavasti haastavampi ja hänen kanssaan nyt on vaikeaa asia kuin asia, eli oli kyllä kiukuttelua koko päiväkoti-ikä mutta niin on edelleenkin (on koululainen).
Nykyään itsellä on paljon aikaa vievät opiskelu+työ, joten isä on päävastuussa lapsista.
Olipa tänne tullut muutama ikävä vastaus :/
Kaippa se sitten minullakin lähtee rullamaan. Iso muutos kummallekin, minulle ja lapselle.
Mihin lapset menee?