Kirkon jälkeenjääneisyys ja sen harjoittama sorto naisia ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan

Maamme suurin päivälehti iski taas. Sivun pituisessa jutussa vyörytettiin lukijan silmien eteen kirkon jälkeenjääneisyys ja sen harjoittama sorto naisia ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Miten on mahdollista, että naispappeudesta päätettäessä luvattiin antaa tilaa myös naispappeuden vastustajille? Miten on mahdollista, että arkkipiispan vaaleihin pääsee vielä meidän päivinämme naispappeuden vastustaja ja saa jopa 13 prosenttia äänistä? Miten on mahdollista, että Kankaanpään seurakuntaan otetaan vasta armon vuonna 2019 ensimmäinen naispappi töihin? Miten on mahdollista, että arvokonservatiivit saavat kaikessa rauhassa jyllätä Vantaan yhteisessä kirkkoneuvostossa? (Tätä asiaa käsiteltiin päivälehdessä aikaisemmin samalla viikolla.)

Vastaus on hyvin yksinkertainen: se on mahdollista, koska kirkko on demokraattinen laitos. Siellä saavat äänestää arvokonservatiivitkin, jos he sattuvat olemaan kirkon jäseniä. Olisiko kirkosta pitänyt savustaa ulos kaikki naispappeuden vastustajat silloin, kun naiset päästettiin pappisvirkaan? Siitä huolimatta että todella suuri osa kirkossa kävijöistä ja aktiivisista toimijoista tuli heidän joukostaan? Eivätkö naispappeuden vastustajat saa asettaa omaa ehdokastaan arkkipiispan vaaliin ja äänestää häntä? Ja myös Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston jäsenet on demokraattisilla vaaleilla valittu.

Tilanne alkaa olla sellainen, että tässä maassa saa olla vain poliittisesti korrektia mieltä. Muut mielipiteet jyrätään. Kirkko koettaa (valitettavasti) seurata perässä, mutta ei pysy vauhdissa mukana – juuri siksi että se on demokraattinen laitos. Toinen mahdollisuus olisi se, että kirkko alkaisi tutkia jäsentensä sydämiä ja munaskuita ja erottaisi yhteydestään ne, jotka eivät suostu olemaan samaa mieltä naispappeudesta ja sukupuoliasioista kuin arvoliberaali media. Sellaista ”demokratiaako” suuri päivälehti todella ajaa? Juuri sillä tavalla ”demokratia” määriteltiin muinoin itäblokin maissa.
Lehti otti erityisesti Kankaanpään seurakunnan hampaisiinsa: sinne saatiin näet ensimmäinen naispappi vasta tänä vuonna. No, katsotaan nyt sitten, mitä Kankaanpäässä tapahtuu. Alkaako kirkko täyttyä onnellisista arvoliberaaleista? Löytyykö heistä lisää aktiivisia toimijoita? Väheneekö kirkosta eroaminen? Sanalla sanottuna: tuleeko Kankaanpäästä parempi seurakunta nykyisen kirkkoherran jäädessä eläkkeelle ja papiston vaihtuessa muutenkin arvoliberaalimpaan suuntaan?

Aika näyttää, ja minä kyllä arvaan, mitä se näyttää. Mutta siitähän suuri päivälehti ei välitä, onko kirkko tyhjä vai täysi, kunhan se vain on poliittisesti korrektia mieltä.

Vielä yksi asia: tässä maassa on yhä ”konservatiivisia” ja ”arvokonservatiivisia” kristittyjä vain siitä syystä, että he ottavat Raamatun sanan vakavasti. Se on heille (= meille) luovuttamaton uskon sisältö. On näet olemassa yksi asia, mistä kirkko ei saa äänestää demokraattisilla vaaleilla, jos se tahtoo pysyä kristillisenä kirkkona, ja se on Raamatusta nouseva kirkon oppi.