Se pitäisi taas viikonloppuna lähteä anoppilaan olemaan hiljaa.

Siis keksii täysin tuulesta asioita, että saa elämäänsä draamaa.

ap

Kuule ap. Sinä teet nyt näin: ilmoitat miehellesi, että et enää lähde haukuttavaksi anoppilaan. Mitään muuta ei sinun tarvitse sanoa, eikä varsinkaan tekosyitä keksiä. On sitten miehesi asia, meneekö yksin vai ärähtääkö äidilleen. Miehesi pistät myös lopettamaan painostuksen. Kysy vaikka, olisiko hänestä itsestään mukava lähteä pakolla kyläilemään ja kuuntelemaan vanhaa, suustaan räävitöntä akkaa. Ei takuulla olisi.

Niiden muiden sukulaisten tunteita ei kannata myöskään ajatella. Mutta ennen muuta sinun tulee kasvattaa selkäranka, lopettaa kynnysmattona olo ja puolustaa itseäsi, koska miehesi ei sitä tule tekemään. Voin kertoa, se on niin voimaannuttava tunne, kun huomaa, että ennen niin ilkeät ja suustaan pahat ihmiset ovat hiukan varpaillaan.

Kyllähän se niin on, että tuollaista ei kannata lähteä kuuntelemaan. Mun anoppi on hyvin ilkeä (ei vain minulle), ja pompottaa poikaansa kuin koripalloa. Nyt 4-kympin ylitettyä mies on alkanut tajuta, että äitinsä käytös ei ole normaalia.

Esimerkkejä mitä sanonut