Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka saada rohkeutta elää elämäänsä?
10.06.2019 |
Joka kerta kun luulen saavani kammettua itseni ottamaan askeleita eteenpäin niin hetken päästä tulee ihan täysi lamaantuminen.
Tuntuu kuin jokainen solu kehossa huutaisi EI ja loppu päivä menee kuin sumussa enkä todennäköisesti muista seuraavana päivänä mitään eilisestä.
Kommentit (18)
En ymmärrä. Käytätkö siis jotain rauhoittavia lääkkeitä. Mitä tarkoitat tuolla rohkeuden saamisella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Käytätkö siis jotain rauhoittavia lääkkeitä. Mitä tarkoitat tuolla rohkeuden saamisella?
Ei ole mitään lääkitystä. Rohkeutta hakea työelämään tai opiskeluun. Rohkeutta tutustua ihmisiin. Rohkeutta olla oma itseni ja elää ns normaalia elämää.
Ap
Käveleminen on siis vaikeaa ja tuottaa lamaantumista (kipua)?
Alholisteille yleinen vaiva, kätkokävely taitaa olla pysyvä olotila jos on tullut vietettyä elämää humussa ja sumussa.
Johtuu jalkojen verenkierron häiriintymisestä, eikä solujen huutamisesta kuten epäilet.
Hyvä kun olet ottanut niitä askelia kohti elämää. Kyllä se siitä lähtee aukenemaan. Ensiksi sun pitää ajatella näin, että kun teet jotain, niin se on jo saavutus ja sä teit sen. Tee se juttu niin monta kertaa peräkkäin, ettei se enää jänniyä sinua. Pian huomaatkin, että sä pystyt ja sitten huomaat, ettei oikeesti tartte pelätä mitään. Jos et uskalla, niin pian onkin vuodet vierineet ja sinusta tulee vain katkera menetetylle ajalle. Otapas niitä askelia kohti rennompaa asennetta miuta maailmaa kohtaan ja kirjoittele tänne aina välillä onko rohkeutesi kasvanut. Tsemppiä.
Muille ihmettelijöille tiedoksi, että ei tartte olla dementiaa jos jännittää ja yrittää voittaa pelkonsa ja ahdistuksensa. Mulla on ollut kans yän tyyppistä .. vähän kuin uimaan lähtisi kylmässä vedessä, eikä osaa uida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Käytätkö siis jotain rauhoittavia lääkkeitä. Mitä tarkoitat tuolla rohkeuden saamisella?
Ei ole mitään lääkitystä. Rohkeutta hakea työelämään tai opiskeluun. Rohkeutta tutustua ihmisiin. Rohkeutta olla oma itseni ja elää ns normaalia elämää.
Ap
Ja ongelman perussyy, miksi olet ajautunut tilanteeseen, on mikä?
Jos tiedät millainen olet omana itsenäsi, mikä sinua estää olemasta sellainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhutko kirjaimellisesti, vai onko tuo joku kielikuva? Minuakin aina ahdistaa ja pelottaa uudet asiat. Lamaannun täysin kun pitäisi vaikkapa hakea lainaa, mennä hammaslääkäriin tms. Mutta pakotan vain itseni pystymään. Yleensä se eteenpäin meno on inhottavaa ja hankalaa, sitten vasta jonkin ajan kuluttua tulee se varsinainen hyöty.
Yleensä kroppaa kannattaa kuunnella. Jos se huutaa ei, anna sen levätä. Mieti myös tapoja, miten voit paremmin kuunnella itseäsi samalla kun toimit tavoitteidesi eteen.
Tavoitteesi ovat kovin isoja ja osittain epämääräisiä. Auttaisiko, jos kehittäisit niistä pienempiä, selkeitä osatavoitteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ehkä narsistisen ihmisen vaurioittama. Koita hakeutua narsistin uhria ymmärtävälle terapeutille.
Olemalla parisuhteessa kunnon miehen kanssa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Käytätkö siis jotain rauhoittavia lääkkeitä. Mitä tarkoitat tuolla rohkeuden saamisella?
Ei ole mitään lääkitystä. Rohkeutta hakea työelämään tai opiskeluun. Rohkeutta tutustua ihmisiin. Rohkeutta olla oma itseni ja elää ns normaalia elämää.
Ap
Ja ongelman perussyy, miksi olet ajautunut tilanteeseen, on mikä?
Jos tiedät millainen olet omana itsenäsi, mikä sinua estää olemasta sellainen?
Itseasiassa en edes tiedä enkä tiedä onko se todellinen kuva itsestäni millaiseksi kuvittelen itseni jos pääsen tästä jaloilleni vai kuvittelenko sellaisen ihmisen kuin haluaisin olla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Puhutko kirjaimellisesti, vai onko tuo joku kielikuva? Minuakin aina ahdistaa ja pelottaa uudet asiat. Lamaannun täysin kun pitäisi vaikkapa hakea lainaa, mennä hammaslääkäriin tms. Mutta pakotan vain itseni pystymään. Yleensä se eteenpäin meno on inhottavaa ja hankalaa, sitten vasta jonkin ajan kuluttua tulee se varsinainen hyöty.
Se on ihan fyysinen tunne joka tuntuu lamaannuttavan koko kehon tai enemmänkin se on heikotusta mutta tuntuu, että ajatuksissani menen joka kerta vain syvemmälle ja syvemmälle sitä pistettä kohti ettei tulevaisuulla ole mitään toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kuulostaa varsin tutulta. Minulla on ollut jo pidempään tilanne, että aina kun teen työhakemuksen, tai haen jollekin työllisyyskurssille, olen monta päivää sen jälkeen ihan lamaantunut.
Reilu vuosi sitten lähdin opiskelemaan ihan omakustanteisesti, harrastusmielessä, asiaa, joka on aina kiinnostanut minua, mutta vanhempani eivät arvosta sitä yhtään. Yllättäen minulle tuli todella iloinen ja helpottunut olo, kun laitoin hakemuksen sille kurssille. Siis ihan päinvastainen fiilis kuin yleensä hakiessani kursseille tai töihin. Pääsin kurssille ja sen myötä itseluottamukseni ja rohkeuteni on lisääntynyt huomattavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumala, se haluaisi tulla sinunkin elämääsi. Anna hänen astua sinne.
Anna kyyneleiden tulla, silloin tiedät että olet pian parantumassa.
Onko sinulla traumoja tai surua?
Jos olet menossa väärään suuntaan ja siksi sinut pakotetaan pysähtymään?
Osaatko kuulla mitä sisismpäsi aidosti haluaa ja yrität pyrkiä sitä kohti vai tehdä jotain, koska täytyy/ odotukset tms?
Raudanpuute, paha sellainen. Tuota mun elämäni oli 36 vuotta ennen ensimmäistä rautatiputusta. Ferritiini 1-5 välillä koko ikäni. Elämä alkoi vasta raudalla!
Alue: Aihe vapaa
Outoa, ehkä jonkinlaista dementiaa, ellei muista eilisestä mitään.
Aivoverenkierron häiriöt voisivat myös selittää sumuisen olon, ellet käytä mitään päätä sekoittavia aineita.
Olisiko aihetta käydä lääkärissä?
Jos haluat mielipiteitä, niin suurempi informaation määrä helpottaisi vastaamista.
Solut huutaa?????