Miksi luonteeltaan ikävillä ihmisillä on paljon kavereita?

Olen huomannut niin saman.

Porukan isoäänisimmät, eniten juoruavat ja piikittelevimmät ihmiset ovat suosituimpia ja heillä on paljon kavereita.

Olisiko niin, että tällaisten ihmisten seuraan hakeudutaan, jotta ”päästään piireihin” eikä heistä haluta ns. vihamiehiä.

Pelkoa siitä, että se ihminen suuttuu ja alkaa ikäväksi.

 

Toisaalta päiväkodissa näitä saa seurata jo lapsilla että kenestä tulee suosittu, enkä ole keksinyt siinä vielä mitään kaavaa. Joku ihan tavallisen oloinen lapsi nousee jotenkin muita paremmaksi ja kaikki nahistelee, että kuka saa tämän yhden kanssa leikkiä. Luulen että osittain se on myös yleisön luomaa suosiota, siis muutama ensin keksii että se kaveri on kiva ja sitten tämä fanittaminen tarttuu kaikkiin muihinkin ja kun ihminen on laumaeläin, niin tuppaa haluamaan helposti samaa kuin kaverikin (tiedostamatta) ja lopulta jostakin lapsesta tulee suorastaan ilmiö.

Lapsen kohdalla tuollainen ei välttämättä vaikuta kovin suotuisasti kehitykseen, voi johtaa ylikorostuneeseen itsetuntoon ja yllemmyydentuntoon jne. mikä taas aiheuttaa sitä, että katsoo muita alaspäin, mikä taas johtaa siihen ilkeilyyn/kiusaamiseen, koska vaikka kuinka olisit ilkeä yhdelle, niin on 10 muuta jonossa odottamassa että saa leikkiä sun kanssa.

Tuohon on myöskään vaikea ulkopuolisena puuttua, hallitsematon ilmiö, joka on ulospäin positiivinen (lapsella on kavereita) mutta aiheuttaa paljon negatiivista siinä sivussa.

Jaa, oma kokemus aika lailla päinvastainen peruskoulun jälkeen. Omassa tuttavapiirissä suosituimpia ovat mukavat ja hauskat ihmiset, kiusaavia vältellään aina kun voidaan, lähinnä siedetään kohteliaisuudesta silloin kun on pakko.

Kavereita ja tuttavia joo paljon ehkä, mutta ei ystäviä.

Kiusaajat herättävät pelkoa, johon jokaisen ryhmän jäsenen täytyy reagoida jotenkin ja etsiä paikkansa.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut niin saman.

Porukan isoäänisimmät, eniten juoruavat ja piikittelevimmät ihmiset ovat suosituimpia ja heillä on paljon kavereita.

Olisiko niin, että tällaisten ihmisten seuraan hakeudutaan, jotta ”päästään piireihin” eikä heistä haluta ns. vihamiehiä.

Isoäänisimmät osaa nimenomaa pitää ääntä itsestään ja tuoda itseään esille. Moni pitää tällaisista ihmisistä niin kauan, kunnes se veemäisyys ja pahan puhuminen osuu omaan nilkkaan.

Miksi tahdot porukkaan joka ei ole sulle hyvä?

määrittele termi suosittuus?

Sellainen ylä-astesuosittuus?

Vai joku muu.

Toivottavastii kukaan nyt ihan niin tyhmä ole etttä pelkästäään omasta tahdostaaan ja vielä ihan ilmaiseksi ilkeä on.

Joku tahtoo kipeästi sellaiseen mukaan nuorena ja jollekin muulle se ei olisi hyvä. Jotkut ryhmät on kuvottavia vaikka kutsuisi itseään miten suosituiksi.

Ehkäpä eivät ole kaikkien mielestä ikäviä ihmisiä, makujahan on monenlaisia.

Ne puhuvat pskaa selän takana, jotkut jopa päin naamaa, jos et ole heidän kaverinsa. Helpoimmalla pääsee esittämällä kaveria, mutta yleensä yhteydenpito loppuu kun ei tarvitse enää tavata esim. työn merkeissä.

Koulussa, työelämässä, kaveriporukassa, harrasteporukassa ym. se k*sipäisin on yleensä se porukan "johtaja", jota muut kuuliaisesti seuraavat ja ihannoivat. Tällainen ihminen tuo itseään niin voimakkaasti esille ja näyttää kaapin paikan, että näin toimitaan ja ihminen laumaeläimenä seuraa sitten perässä... Toki eivät läheskään kaikki halua tällaisen ihmisen seuraan ja yleensä ne sitten joutuvat kiusatuksi ja syrjityksi muiden taholta.

No tätä minäkin olen aina ihmetellyt. Jo omana kouluaikanani ne ärsyttävimmät tyypit olivat suosituimpia. He saivat kaveristipendit ja muut. Sama on jatkunut omien lasten kouluaikana. Ne oikesti kiltit ja mukavat eivät koskaan saaneet mitään palkintoja. Aikuisten maailmassa kunnanvaltuustoon ja kansanedustajiksi pääsevät etupäässä isoääniset idiootit ja itsekeskeisyys ja omahyväisyys on heille vain etuna. Sosiaalisessa elämässä menestyvät ne, jotka pitävät eniten ääntä. Tällaisilla ihmisillä on paljon kavereita ja paljon näkyvyyttä. 

Ainaki pkoti maailmaa huomaa että ne jotka pyrkii suosioon ilkeydellä niin niiden seurassa ei oikeasti viihdytä😁aikuisten maailmasta en tiedä,

Narsisti kerää aina ihmisiä (alamaisiaan) ympärilleen.

Meillä on töissä pari tosi ikävää ja hankalaa tyyppiä. Työnsä kyllä osaavat, mutta kohtelevat muita inhottavasti. Ei heitä kyllä kukaan kysele lounasseuraksi, töiden jälkeen yksille tai mihinkään vapaa-ajan rientoihin. Sukulaisista ne ikävät kutsutaan "pakollisina" häihin ja hautajaisiin, muttei todellakaan muuten vaan kahville, mökille tai yökylään. Opiskeluaikoina aika nopeasti porukan ulkopuolelle tippuivat ne ikävät tyypit, heitä siedettiin samaan tapaan kuin työpaikalla mutta ei heidän seuraansa vapaaehtoisesti hakeuduttu.

Eli pitkälti eri mieltä. Ikäviä ihmisiä siedettään silloin kun on pakko, toki on makuasia kuka on ikävä ja varmasti monessa paikassa on aikuistenkin kesken sitä koulumaista kiusaamismeininkiä jossa kiusaajalla on hännystelevä hovi. En kuitenkaan sanoisi että se on sääntö vaan ennemminkin poikkeus. Tai ehkä olen itse poikkeuksellisen onnekas ja päätynyt harvinaisen fiksujen ja hyvätapaisten ihmisten liepeille?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä pari tosi ikävää ja hankalaa tyyppiä. Työnsä kyllä osaavat, mutta kohtelevat muita inhottavasti. Ei heitä kyllä kukaan kysele lounasseuraksi, töiden jälkeen yksille tai mihinkään vapaa-ajan rientoihin. Sukulaisista ne ikävät kutsutaan "pakollisina" häihin ja hautajaisiin, muttei todellakaan muuten vaan kahville, mökille tai yökylään. Opiskeluaikoina aika nopeasti porukan ulkopuolelle tippuivat ne ikävät tyypit, heitä siedettiin samaan tapaan kuin työpaikalla mutta ei heidän seuraansa vapaaehtoisesti hakeuduttu.

Eli pitkälti eri mieltä. Ikäviä ihmisiä siedettään silloin kun on pakko, toki on makuasia kuka on ikävä ja varmasti monessa paikassa on aikuistenkin kesken sitä koulumaista kiusaamismeininkiä jossa kiusaajalla on hännystelevä hovi. En kuitenkaan sanoisi että se on sääntö vaan ennemminkin poikkeus. Tai ehkä olen itse poikkeuksellisen onnekas ja päätynyt harvinaisen fiksujen ja hyvätapaisten ihmisten liepeille?

Ikävä ja hankala tyyppi ei pääsekään suosioon, ellei hän ole myös johtajatyyppi. Jos joku on vaan ikävä ja negatiivinen eikä haluakaan päästä muiden ihmisten suosioon, niin silloin hänet tunnetaan vain ikävänä ja hankalana. Jos taas narsistisella tavalla osaa luikerrella ihmisten suosioon ja haluaa olla pidetty, arvostettu, niin tällainen ihminen yleensä nauttiikin suurta suosiota. Kyllä se kieroilu ja selän takana vehtaaminen yleensä tulee jossain vaiheessa ilmi, mutta tällainen ihminen pääsee aina, kuin koira veräjästä ja osaa puhua itsensä pois tilanteesta ja sama ihannointi jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

No tätä minäkin olen aina ihmetellyt. Jo omana kouluaikanani ne ärsyttävimmät tyypit olivat suosituimpia. He saivat kaveristipendit ja muut. Sama on jatkunut omien lasten kouluaikana. Ne oikesti kiltit ja mukavat eivät koskaan saaneet mitään palkintoja. Aikuisten maailmassa kunnanvaltuustoon ja kansanedustajiksi pääsevät etupäässä isoääniset idiootit ja itsekeskeisyys ja omahyväisyys on heille vain etuna. Sosiaalisessa elämässä menestyvät ne, jotka pitävät eniten ääntä. Tällaisilla ihmisillä on paljon kavereita ja paljon näkyvyyttä. 

Sama on huomattu. Joku voisi sanoa, että voithan pitää itsestäsikin meteliä. Aina voi pitää, mutta sitten saa taistella noita id...ootte ja vastaan. Helpompaa on olla näkymätön ja keskinkertainen. Ei ole kiusattu niin enää sen jälkeen, kun en ollut enää missään hyvä, eikä aihetta kateuteen.

Sukupiirissä on yksi aika inhottava nainen, arvoiltaan tosi kova ja halveksuu heikommin pärjääviä. Hän on menestyvä ja varakas ja hauska seuranpitäjä. Kyllä hänen juhlansa ovat aina täynnä väkeä. Ehkä he ovat itse samanlalaisia ihmisiä sitten... Ainakin tälläisillä kovilla ihmisillä riittää rohkeutta ottaa kontaktia toisiin, kutsua myös itseään jne.

Yllättävän monet ihmiset menevät statuksesta pää pyörälle ihailusta eivätkä osaa katsoa millainen tyyppi oikeasti on.