Missä iässä vauvaa voi " opettaa" ...
Minkäikäisenä vauvalle voi yrittää opettaa nukkumaanmeno-juttuja. Toisessakin pinossa oli puhetta vähän tästä samasta aiheesta. Meillä vauva nyt 3+ kk. Aamulla ja päivällä alkaa yleensä aina helposti nukkumaan OMAAN SÄNKYYN kun vie vaan syötön jälkeen. Vauva tuntuu olevan tällöin sopivassa väsymystilassa,väsynyt mutta ei liiaan väsynyt, rauhallinen, ja alkaa nukkumaan tutti suussa.
MUTTA kun ilta koittaa 18 --> tyttö ei alakaan nukkumaan noin vain! On itkuisempi ja rauhattomampi. Ihan pienenä vauva oli selvästi yliväsynyt iltaisin ja varsinki yöunille mennessä. Tällöin tuli opetettua tapa, että nukahtaa vaunuihin kun lullataan. Tämä tapa on vähän jäänyt päälle ja vieläkin täytyy iltaisin nukuttaa vaunuun, tai makuulla syöttää ja siihen nukahtaa. Tuntuu kuitenkin että täytys päästä tuosta vaunuun nukuttamisesta pois, koska ikuisuutta niissä ei voi nukkua kuitenkaan. Rinnalta nostan kuitenkin nukkuvana omaan sänkyyn.
Siispä, miten on. Miten saisin vauvan nukahtamaan nätisti myös yöunille omaan sänkyyn. Ja toisaalta, miten " isoksi" asti teidän vauvat on nukahtanu rinnalle, jos ootte sitä tapaa ruukannu käyttää? ja miten siitä sitten pääsittä eroon. Täysimetyksellä ollaan vielä.
Kertoilkaapa kokemuksia!:)
oli meillä ohjelmistossa lähes 2 kuukautta, lapsi ei sitten nukahtanut lopulta yölläkään syötyään kuin syliin. Sitten heräsin yhtenä aamuna lapsi (3kk) vatsan päällä ja omat niskat aivan jumissa ja päätin että nyt tästä tulee loppu. Nukuttiin silloin perhepetissä, mutta vauva " suostui" nukahtamaan vain mahan päällä...
Onko teillä vauvan sänky oman sängyn vieressä vai omassa huoneessa? Meillä sänky siirrettiin meidän sängyn viereen ja reuna laskettiin alas. Näin pääsin yöllä silittämään jos heräsi. Illalla toimimme seuraavasti: iltaruokailun jälkeen tehtiin iltapesut ja lauloin iltalaulun. Yleensäkin iltaa rauhoitettiin eli klo 17 jälkeen ei suuremmin tehty vierailuja ja kotona syliteltiin ja siliteltiin. Kun vauva alkoi haukotella ja muutenkin olla sellainen unisen oloinen tehtiin siis iltarutiinit (syöttö, pesut ja laulut) ja sen jälkeen siirryimme makuuhuoneen puolelle. Pari ensimmäistä iltaa jouduin lohduttamaan vauvaa joka itki omaan sänkyyn jouduttuaan. En jättänyt lasta yksin vaan silitin ja hyräilin siinä vieressä. Kun " oppi" illalla nukahtamaan omaan sänkyyn niin alkoi myös yösyöttöjen jälkeen nukahtaa omaan sänkyyn.
Kun vauva oli oppinut nukahtamaan omaan sänkyyn, niin aloin pikkuhiljaa lyhentämään aikaa kun olin " lohtuna" nukahtamisen aikaan. Menin tietysti paikalle jos alkoi itkeä, mutta iltalaulun jälkeen poistuin paikalta ja lapsi sai nukahtaa yksin.
Meillä oli aluksi pyrkimyksenä vain se ettei lasta tarvitse nukuttaa syliin. Vaikeaa se oli pari iltaa, kun lapsi itki vaikka kuinka hyssyttelin ja silitin. Eli minun kokemukseni mukaan mikään " unikoulu" ei mene ilman itkuja. Mutta ainakin tiesin että olen lapseni lähellä ja turvana, en siis koskaan jättänyt (enkä jätä) lasta yksin itkemään.