Lue keskustelun säännöt.
Syyllisyyttä äitiydestäni..
24.05.2006 |
Monta vuotta olen kasvattanut lapsiani ja nyt paukahti sitten se itsetunto jotenkin alas.
Syyllistän itseäni nyt
-lapsilisän käyttämisestä ruokaan ja laskuihin
-lasten nukuttamisesta omassa huoneessa eikä vieressä (paitsi vauvana)
-ruoan tavallisuudesta
-ulkonäöstäni, koska en jaksa koko ajan olla hyvän näköinen äiti
-lasten kiukutteluista, se kun ilmeisesti ei ole normaalia. Luulin uhmaksi, mutta ilmeisesti kaikkien enkelien rinnalla lapseni ovat vain -kakaroita-
Monta pirun vuotta jaksoin kohautella olkiani ja pidin itseäni hyvänä ja rakastavana äitinä, mutta nyt jotenkin alkaa tuntumaan että siltikin vaikka kaikkeni lapsilleni annan, se ei riitä. Ainakin muiden mielestä.
Joka päivä saan kuulla jostain, joko lapsellani tai minulla on jotain (vaikka t-paita vääränlainen) pielessä tai sitten kuulen jotain iästäni. Olen 20v 3 lapsen äiti, ja lasten isä kuoli puoli vuotta sitten.
En jaksa.
Kommentit (8)
KOitahan jaksaa, kyllä se aurinkokin taas välillä paistaa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en muuta kaipaakaan. Tuntuu turhalta lähteä mihinkään ilman lapsia, ystäviä ei ole, yllätys yllätys. Olen liian nuori muille äideille ja oman ikäisilläni on aivan eri prioriteetit kuin itselläni..
Väsyttää vaan ihmisten suhtautuminen ja tämä yksinäisyys..
Varmaan se miehen menetyskin alkaa nyt vasta oikein tuntua väsymyksenä ja masennuksena. Mistä päin olet?
Tarkoitus olisi muuttaa johonkin lähemmäksi luontoa heti kun sopiva paikka löytyy.. Antakaa kiltit voimasanoja, en jaksa uskoa enää omiin voimiini ja epäilen itseäni niin monessa asiassa kun lapsiani ajattelen.
Lapsilisän kuuluu käyttää ruokaan ja laskuihin! Sulla on ollut ja on vaikeaa miehesi poismenon vuoksi, miksi ihmeessä murehtia tällaisesta?
Mekin nukutettiin isompaa lasta vain omassa huoneessa, kun taas pienempi saa olla vieressä. Minä poden siitä huonoa omatuntoa. Mutta hei: teillä toimitaan teidän tavalla. Annat lasten tulla viikonloppuaamuisin viereen köllöttelemään, se riittää!
Ruoka yleensä on tavallista :) Pääasia että vatsat tulee täyteen. En voisi kuvitella lasteni olevan minulle katkeria siitä, etten tehnyt salaattikulhoa ruoan kanssa tai ettei keittiössä ole kukkia maljakossa :)
Sinä olet omalla tavallasi kaunis. Lapsesi tykkäävät äidistään olipa hänen ulkonäkö mitä tahansa! Pienet lapset yleensä ihannoivat äidin ulkonäköä - tytöt pitävät äitiä kauniina ja meillä pojatkin huokailivat pienenä miten äiti näytti ihanalta (rikkinäiset verkkarit jalassa, ei meikkiä, tukka kampaamatta ja rasvaisena).
Lapset ovat kiukutellessaan kakaroita - kaikkien lapset. Lasten isän kuolema tekee asiat vielä monia kertoja hankalammaksi, ja sinulla on mieletön taakka.
Sinun ei tarvitse kuunnella arvostelijoita. Olet nuori ja selviät kaikesta - tästäkin! Jos tuntuu liian ylivoimaiselta, pyydä neuvolasta apua päästä jonnekin juttelemaan ja purkamaan ajatuksiasi.
Mieti: ulkopuoliset eivät voi käsittää tilanteestasi pätkän vertaa, joten älä anna muiden sanomisien liikauttaa sinua suuntaan taikka toiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt en osaa muuta kuin vaan itkeä, tekee niin pahaa..
MIKSI!!!! MÄ EN TÄTÄ SUUNNITELLUT!!!!!!!!!! v..tu!
Missään ei ole luvattu, että elämä olisi reilua. Sun on vaan yritettävä painaa eteenpäin. Ja hae apua!
Ehkä se vois piristää...