Olen päättänyt kestää seksittömässä avioliitossa siihen saakka että nuorin lapsi on kouluikäinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tuo kouluiän raja? Mitä silloin tapahtuu? Koulun aloittaminen on lapselle suuri muutos, ei varmaan kannata ajoittaa toista suurta muutosta samaan ajankohtaan. Jos ero joka tapauksessa on tulossa, kannattaa se hoitaa aiemmin. Näin lapsi ei muista vanhempana aikaa, kun vanhemmat olivat yhdessä ja sopeutuminen eroon on helpompaa.

Puolisolla on siihen saakka aikaa hoitaa haluttomuutensa ja arjen käytännön järjestelykysymysten takia. Ap

Eli puoliso voi aloittaa jakamaan lusikoita ja etsimään hänelle ja lapsille uutta kotia, sinä et tee yhtään mitään perheesi eteen, vaan vain hengaat turpa rutussa ja vingut. Et edes yritä jakaa arkea, olla hyvä vanhempi ja aikuinen, vaan olet kuin joku löllö lapamato. Hienoa. Toivottavasti puoliso tajuaa kadota lasten kanssa hyvin pian ja lopettaa tällainen hyvin myrkyllinen suhde. Puolisosi ansaitsee ehdottomasti parempaa ja lapsesi varsinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan muistat, että puolisosi ei todennäköisesti ole ilman seksiä kauhean pitkään vaikka sinä olisitkin.

Seksittömyys kohtuu puolison haluttomuudesta. Ap

Mitä olet tehnyt puolisosi nautinnon eteen?

Meillä ex-miwhen kanssa mun haluttomuus johtui siitä, ettei miestä kiinnostanut nautinnon antaminen mulle. Enkä todellakaan ootellut vuosia sen jälkeen, kun oli selvää, ettei tilanne parane.

Kiitos vastauksista, olen saanut niistä ajattelemisen aihetta. On silti aika ilmiselvää, että osalle vastaajista on ollut tärkeintä päästä syyllistämään ja haukkumaan minua tässä kuitenkin melko vähäisin tiedoin. Veikkaan ettei heillä ole edes omakohtaista kokemusta siitä, mitä naisen psyykelle tekee olla vuosia suhteessa jossa ei saata tuntea itseään haluttavaksi. Puolustuksekseni sanottakoon vielä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan muistat, että puolisosi ei todennäköisesti ole ilman seksiä kauhean pitkään vaikka sinä olisitkin.

Seksittömyys kohtuu puolison haluttomuudesta. Ap

Mutta sinä olet se toinen osapuoli joka sietää sitä. Sinä mahdollistat sen. Se on puolet vastuusta.

Sinä voisit keskustella hänen kanssaan vaikka tänä päivänä. "Minä tarvitsen seksiä ja minulla on paha olla kun meillä ei ole sitä. Mitä me voisimme tehdä asialle? Auttaisiko pariterapia? Voisitko käydä lääkärillä?" Haluttomuus voi johtua hormoneista tai jostain muusta sairaudesta. Tai sitten siitä, että puolisosi ei välitä sinusta ja ei koe houkuttelevalta seksiä kanssasi. Joka tapauksessa aiheesta voisi ja pitäisi keskustella kiihkottomasti ja syyttelemättä. Ei hän voi sille mitään ja sinäkään et toistaiseksi mitään muuta kuin selvittää miksi näin on. Seuraavaksi mietitte yhdessä, että ero olisi kaiketi hyvä ratkaisu. Tai sitten se, että haet seksiä muualta jos hän suostuu (todennäköisesti ei).

Itse olen sitä mieltä, että ennen kouluikää (~4-5v) olisi paras lapselle. Tai sitten reilusti yli eli 9-11. Murrosikä on muutenkin haastava aika ja koulun aloitus raskasta, joten ei silloin.

Joo joo on se jo kuultu. #girlpower#voimaantuminen

https://www.vauva.fi/keskustelu/3481732/huomaan-menettaneeni-lopulta-se…

Miksi oletatte, ettemme ole kotona keskustelleet asiasta, käyneet terapiassa ja lääkärillä ja yrittäneet jo kaikkea? Vuosien ajan. Kaikkea muuta olemme, paitsi sitä, että ikään kuin unohdan asian ja vain seuraan, mitä toinen asialle tekee, jos mitään. Ap

Älä pihtaa ap.

Herran jestas anna lapsi pois! Ei tee kehittyvän lapsen itsetunnolle hyvää kasvaa uhriutujan varjossa ja hänen tunne elämän kehitystä vahingoittaa toisiaan kyräilevät vanhemmat sen sijaan että saisi kasvaa ympäristössä jossa vihan sijaan olisi vain rakkautta.

Täällä kirjoittelee näköjään nykyään niin imbesilliä porukkaa että parempi pysyä täältä kaukana jatkossa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista, olen saanut niistä ajattelemisen aihetta. On silti aika ilmiselvää, että osalle vastaajista on ollut tärkeintä päästä syyllistämään ja haukkumaan minua tässä kuitenkin melko vähäisin tiedoin. Veikkaan ettei heillä ole edes omakohtaista kokemusta siitä, mitä naisen psyykelle tekee olla vuosia suhteessa jossa ei saata tuntea itseään haluttavaksi. Puolustuksekseni sanottakoon vielä. Ap

Voi voi... Mitä olet muka yrittänyt tehdä? Minkälainen olit silloin kun mies sinua halusi? Minkälainen mies silloin oli? Mitä muutoksia teihin on tullut sen ajan jälkeen?

Katseleeko mies muita naisia tai edes miehiä? Jos katselee, niin silloinhan sinussa on vikaa. Ei kylmää naista voi väkisillä kehua ja haluta, mutta naapurin ihana nauravainen Niina voikin olla miehen mielestä ihana.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittelee näköjään nykyään niin imbesilliä porukkaa että parempi pysyä täältä kaukana jatkossa. Ap

girl power

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista, olen saanut niistä ajattelemisen aihetta. On silti aika ilmiselvää, että osalle vastaajista on ollut tärkeintä päästä syyllistämään ja haukkumaan minua tässä kuitenkin melko vähäisin tiedoin. Veikkaan ettei heillä ole edes omakohtaista kokemusta siitä, mitä naisen psyykelle tekee olla vuosia suhteessa jossa ei saata tuntea itseään haluttavaksi. Puolustuksekseni sanottakoon vielä. Ap

Elä syyllisty. Nämä keskustelupalstat ovat ihmeellisiä. Saattaa olla, että yksi ihminen aloittaa loanheiton ja muut seuraa perässä. Joskus sama aihe saa toisenlaisen vastaanoton.

Minä tiedän mitä seksittömyys on. Se on aivan hirveää. Varsinkin sellaiselle ihmiselle, joka on libidoltaan vilkas tai vähintään normaali. Se vie mielen matalaksi ja itsetunto kärsii aika paljon. Miettii väkisinkin mikä minussa on vikana. Minusta se on väärin jos yrittää väkisin sopeutua johonkin mikä on vastoin omaa minää. Painostaminen seksiin on myös väärin. Sitäkin olen kokenut ja silloin minun vilkas libidoni sammui. Nämä on herkkiä asioita ja paljolti kyse kuinka ne kemiat kohtaa.

Minä luulin, että minun täytyy kestää seksitöntä elämää. Olin jo valmistautunut siihen, mutta sitten muista syistä erosimme ja kun seksi palasi elämään, niin heräsin vuosien horroksesta. Tällä kokemuksella en enää suostuisi kitumaan ja kärsimään. Toisaalta lasten vuoksi tekisin mitä vain ja luopuisin vaikka kaikesta, mutta olisinko enää hyvä äiti? Kaikkea voi pohtia. Itse se päätös sitten pitää tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi oletatte, ettemme ole kotona keskustelleet asiasta, käyneet terapiassa ja lääkärillä ja yrittäneet jo kaikkea? Vuosien ajan. Kaikkea muuta olemme, paitsi sitä, että ikään kuin unohdan asian ja vain seuraan, mitä toinen asialle tekee, jos mitään. Ap

Ehkäpä koska sinä et ole meille sitä tätä ennen selkeästi kertonut?

Asioiden käsittelyä helpottaa huomattavasti jos kerrot kaiken asiaan liittyvät asiat muillekin.

Nyt sitten voisit kertoa että miten terapia on mennyt, mitä siellä on tullut esiin, oliko siitä apua ja jos ei niin miksi jne.?

Vierailija kirjoitti:

Miksi oletatte, ettemme ole kotona keskustelleet asiasta, käyneet terapiassa ja lääkärillä ja yrittäneet jo kaikkea? Vuosien ajan. Kaikkea muuta olemme, paitsi sitä, että ikään kuin unohdan asian ja vain seuraan, mitä toinen asialle tekee, jos mitään. Ap

Kerroitko asiasta? Kirjoititko, että olette yhdessä yrittäneet käydä lääkärissä ja terapiassa, jutelleet ja miettineet asiaa? Et. Iniset vain ja latelet uhkauksiasi.

Jos asia on sinulle niin vaikea, voit mielellään jo heti irrottautua parisuhteestanne. En ymmärrä miksi vielä roikut siinä, aikuinen ihminen. Lähde pois, muuta omaan kotiin, ota lapset vaikka joka toinen viikonloppu hoitoosi ja alat hummaamaan ihan täysillä! Mikä sinua estää? Sinulla on vain yksi elämä ja on ihan turha syyttää lapsia siitä, että et ole onnellinen. Tiedät tarkalleen kuinka kauan menee siihen, että nuorin lapsesi tulee kouluikään, eli ikään, johon muka odottaisit, joten kiva se on tuijottaa kakaraa ja odottaa tämän vanhenevan kiireellä, että äitee saa taas munaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi oletatte, ettemme ole kotona keskustelleet asiasta, käyneet terapiassa ja lääkärillä ja yrittäneet jo kaikkea? Vuosien ajan. Kaikkea muuta olemme, paitsi sitä, että ikään kuin unohdan asian ja vain seuraan, mitä toinen asialle tekee, jos mitään. Ap

Epäilen kuitenkin, että ette ole yrittäneet sitä kaikkein tärkeintä: raa'an rehellinen keskustelu. Se, jossa sanotaan kaikki ne asiat, joita ei puhuta edes terapioissa tai lääkärissä. Sielläkin kun on tapana kaunistella asioita, vaikka ei pitäisi. Ihminen kuitenkin on inhimillinen ja joskus loiventaa sanomaansa.

Joku syy siihen on, että mies ei halua seksiä kanssasi. Se voi olla niin ikävä kuin se, että et haluta häntä, syystä tai toisesta. Jos näin + mies kokee, että asia ei tule muuttumaan, ero on ainut mahdollisuus, jos olet päättänyt, että seksittä et ole.

Mutta ajatelkaa nyt aikuiset tosissanne: kuka haluaa elää ympäristössä, jossa yhdellä on seksuaalisia vaatimuksia jota kuta yhteisön jäsentä kohtaan ja tämä toinen torjuu näitä vaatimuksia. Kuka haluaa elää yhteisössä, jossa kipinöi purkautumaton seksuaalinen jännite, väreilee ilmassa pettymys, turhautuminen, p*anetus...

Ei ainakaan lapsi, jonka mielestä joka tapauksessa jo ajatus vanhempien seksistä on yöks. Miettikää, mille lapsenne alistatte, olosuhteisiin, joita itse ette esim. duunipaikalla katselisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi oletatte, ettemme ole kotona keskustelleet asiasta, käyneet terapiassa ja lääkärillä ja yrittäneet jo kaikkea? Vuosien ajan. Kaikkea muuta olemme, paitsi sitä, että ikään kuin unohdan asian ja vain seuraan, mitä toinen asialle tekee, jos mitään. Ap

Kerroitko asiasta? Kirjoititko, että olette yhdessä yrittäneet käydä lääkärissä ja terapiassa, jutelleet ja miettineet asiaa? Et. Iniset vain ja latelet uhkauksiasi.

Jos asia on sinulle niin vaikea, voit mielellään jo heti irrottautua parisuhteestanne. En ymmärrä miksi vielä roikut siinä, aikuinen ihminen. Lähde pois, muuta omaan kotiin, ota lapset vaikka joka toinen viikonloppu hoitoosi ja alat hummaamaan ihan täysillä! Mikä sinua estää? Sinulla on vain yksi elämä ja on ihan turha syyttää lapsia siitä, että et ole onnellinen. Tiedät tarkalleen kuinka kauan menee siihen, että nuorin lapsesi tulee kouluikään, eli ikään, johon muka odottaisit, joten kiva se on tuijottaa kakaraa ja odottaa tämän vanhenevan kiireellä, että äitee saa taas munaa.

Voi apua, mua naurattaa tää ajatus. Lapsi parka.

Mutta tässä on kyllä totuus. Ap, jos kaikkesi olet tehnyt, niin muuta et voi kuin vain lopettaa suhde. Tai sitten sinnikkäästi vain kestät ilman seksiä, mutta älä syytä miestä, äläkä katkeroidu, koska vastuu päätöksistä on myös sinulla. Vihainen äiti ja puoliso on kamala.

Ehkä sairastun masennukseen, niin minullakin on oikeus vaatia huomiota. Ainakin näiden joidenkin kommenttien jälkeen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi oletatte, ettemme ole kotona keskustelleet asiasta, käyneet terapiassa ja lääkärillä ja yrittäneet jo kaikkea? Vuosien ajan. Kaikkea muuta olemme, paitsi sitä, että ikään kuin unohdan asian ja vain seuraan, mitä toinen asialle tekee, jos mitään. Ap

Ja mitäköhän sinä tarkalleen ottaen oletat sen toisen voivan asialle tehdä, jos olette jo ravanneet vuosia terapioissa ja lääkäreissä ilman mitään apua? Kuulostaa siltä, että puolisosi on jo tehnyt kaikkensa tilanteen korjaamiseksi mutta sinä jatkat vain syyllistämistä. En ihmettele, miksi puolisosi on haluton. Kuulostat rasittavalta ja vaativalta ihmiseltä.

Ja tämä ei tarkoita sitä etteikö seksittömyyden takia erota. Tietysti saa ja joskus myös pitää. Mutta ap:n asenne kuulostaa aivan hirveältä, roikottaa toista vuosikausia löysässä hirressä asiasta jolle toinen ei todennäköisesti voi itse mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata . Se menee umpeen, kuin kairaamaton avanto.

Lähde? Itse en ole koskaan harrastanut seksiä, ja itsetyydytän todella harvoin johtuen seksuaalisen toimintakyvyn häiriöstä.