Jos olette rehellisiä niin monta onnellista liittoa tiedätte?
Mietin että omat liitot ovat päättyneet eroon. Sukulaiseni eivät ole onnellisessa liitossa, ei naapurini ei työtoverini.
Itseasiassa en tunne yhtään onnellista liittoa. Se että ollaan yhdessä oltu 35-45 v ei tarkoita että suhde olisi onnellinen.
Joten miksi siis juuri sinun liittosi onnistuisi kun muiden ei?
Kommentit (67)
Tiedän tasan yhden aidosti onnellisen liiton mikä ei ole kulissia ja pelkkiä kivoja valokuvia reissuiltaan. Tämä pari on 27v yhdessä ollut jo ja ei ole kulissia vaan ihan aidosti ovat rakastuneita. Molemmat osoittaa sen toiselle vähän väliä. He kyllä panostavatkin siihen suhteen ylläpitoon ja isoin asia on, että antavat omaa aikaa toiselle. Se on yksi iso asia miksi heillä toimii edelleen kaikki. EIkä ole mustasukkasuutta suhteessa, kun ovat sopineet rajat kaikelle.
En tunne onnettomissa liitoissa eläviä ollenkaan. Mummo ja pappa oli naimisissa yli 50 v onnellisesti. Äiti ja isä 40 v. Molemmat päättyi toisen kuolemaan. Itse olen ollut onnellisesti naimisissa 30 vuotta ja nuoremmat sisaruksenikin yli 25 v. Mutta kai kukaan olisi naimisissa, mikäli liitto ei olisi onnellinen? Mitä kukaan sivullinen on kahden ihmisen intiimeistä väleistä mitään sanomaan?
Mun siskoni on varmasti onnellinen puoli mustalaisen miehensä kanssa. Sen vaan näkee heistä. Ovat olleet yhdessä 45v.
tiedän monta, ja kaikki on sellaisia, että ovat ns. jalat maassa tyyppejä. se ensivaihe kestää aikansa, sen jälkeen on kyse tasaisemmasta yhteiselosta.
Tiedän yhden parin, joka on ollut yli 20 vuotta yhdessä ja ovat onnellisia. Minäkin olin pitkään onnellinen ex-mieheni kanssa, mutta erilaiset lapsitoiveet erottivat meidät. Liitto oli 13 vuotta onnellinen ja päättyi sitten, kun ei enää ollut.
Tiedän 2. Toki heillä riitoja välillä on, mutta tuskin mikään suhde aina niin auvoista on
Oma liittoni on erittäin onnellinen ja lähipiiristäni pystyn luettelemaan helposti kymmenkunta myös onnellista pariskuntaa.
Varmasti onnellisen tiedän yhden: omani. Eihän muista suhteista osaa sanoa kyteekö pinnan alla.
En tiedä ketkä ovat onnellisia ja ketkä ei. Ihmiset peittelee ongelmiaan. Osassa parisuhteista toinen voi olla onnellinen mutta toinen ei, eikä edes se toinen osapuoli tiedä. Tiedän paljon onnellisen oloisia pariskuntia, mutta en mä rahaa laittaisi likoon kenenkään parisuhteen puolesta. Toivottavasti ovat aidosti onnellisia.
Muutaman onnellisen tiedän, jotka ovat silti päätyneet eroon. olivat sentään onnellisia yhdessä jonkun aikaa!
Sitten tiedän onnettomia, joissa ei kasveta ihmisinä, mutta jatketaan silti yhdessä. Vaikuttimena maine, ei kehtaa erota, mitä muut sanovat, uskonto, läheisriippuvuus, yhteinen varallisuus, tottumus, lasten kasvatus yhdessä kodissa, vanhuuden tuki ja kaikenlaiset itsetunto-ongelmat.
Luulin lapsena, että yksi pariskunta on onnellinen, mutta aikuisena ymmärsin, miten suhteen mies rajoittaa, eristää ja kontrolloi vaimoaan. En pidä enää onnellisena liittona. Kauniit sanat eivät riitä, jos taustalla on pakotus sekä pelko toisen menettämisestä ja yksin jäämisestä!
Määrittele, missä kohtaa onnellinen liitto muuttuu onnettomaksi. Mitä siis tarvitaan, jotta liittoa voisi kutsua onnelliseksi/onnettomaksi?
Miten te voitte kuvitella tietävänne muiden liitoista? :D
Vierailija kirjoitti:
En tunne onnettomissa liitoissa eläviä ollenkaan. Mummo ja pappa oli naimisissa yli 50 v onnellisesti. Äiti ja isä 40 v. Molemmat päättyi toisen kuolemaan. Itse olen ollut onnellisesti naimisissa 30 vuotta ja nuoremmat sisaruksenikin yli 25 v. Mutta kai kukaan olisi naimisissa, mikäli liitto ei olisi onnellinen? Mitä kukaan sivullinen on kahden ihmisen intiimeistä väleistä mitään sanomaan?
Kyllä sitä kadonnutta onnea yleensä jonkun aikaa yritetään saada takaisin ennen kuin luovutetaan.
Oma liitto nyt ainakin on ollut onnellinen tähän astiset 17 vuotta. Toivottavasti jatkuu samaan malliin. Muiden liitoista on vaikea sanoa, kaikki eivät näytä avoimesti ulospäin miten heillä menee.
Kyllä suhteista näkee nopeastikin onko ne onnellisia. Toinen ryyppää on illat poissa. Lomat pidetään eriaikaan.
Ei välitetä mitä toinen tekee ja missä.
Merkkejä voi seurata niin huomaa että syy on jokim muu kuin rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden parin, joka on ollut yli 20 vuotta yhdessä ja ovat onnellisia. Minäkin olin pitkään onnellinen ex-mieheni kanssa, mutta erilaiset lapsitoiveet erottivat meidät. Liitto oli 13 vuotta onnellinen ja päättyi sitten, kun ei enää ollut.
Lisätään tähän, että tiedän toki monta muutakin onnelliselta vaikuttavaa liittoa. Mutta vain tämän yhden parin asioista, myös ongelmista joita meillä kaikilla on, tiedän tarpeeksi voidakseni uskoa että liitto on niistä huolimatta onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Muutaman onnellisen tiedän, jotka ovat silti päätyneet eroon. olivat sentään onnellisia yhdessä jonkun aikaa!
Sitten tiedän onnettomia, joissa ei kasveta ihmisinä, mutta jatketaan silti yhdessä. Vaikuttimena maine, ei kehtaa erota, mitä muut sanovat, uskonto, läheisriippuvuus, yhteinen varallisuus, tottumus, lasten kasvatus yhdessä kodissa, vanhuuden tuki ja kaikenlaiset itsetunto-ongelmat.
Niinpä. Varsinkin vanhemman polven liitoista vaikea sanoa ovatko onnellisia vaikka olisivat olleet yhdessä 50 vuotta, kun ei se ero nyt vaan ole heille edes vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Miten te voitte kuvitella tietävänne muiden liitoista? :D
Nämä katkerat erohullut kuvittelevat tietävänsä. Onnellisia liittoja ei heidän mielestään ole, kaikki on vain kulissia koska oma liitto ei toiminut, niin toistenkaan liitot ei voi olla onnellisia.
Niin monta? Wut?