Opettajan työpäivä (mitä muut kuvittelevat, että teen...)
Aamulla maanantaina menen töihin klo 9.00 ja avaan luokan oven. Päästän luokkaan 18 innokasta oppilasta. Toivotellaan hyvät huomenet ja vaihdetaan viikonlopun kuulumiset. Tähän menee 10 min. Kaivetaan matematiikan läksyt esille ja heijastan taululle sähköisen materiaalin valmiit vastaukset. Kaikki ovat tehneet ja osanneet ja selviämme tarkastuksesta 5 minuutissa. Sitten opetan asian valmiin materiaalin avulla ja laitan lapset laskemaan tehtäviä. Istun tämän ajan koneella somettamassa, koska ei ole muutakaan tekemistä. Annan läksyt ja laitan lapset välitunnille. Vilkaisen Wilmaa, onneksi ei tarvitse merkitä unohduksia, kun kaikki olivat tehneet läksyt. Menen opettajanhuoneeseen kahville ja vaihdan viikonlopun kuulumiset tyäkavereiden kanssa. Tähän menee 15 min.
Seuraava tunti on äidinkieltä ja laitan oppilaat kirjoittamaan ainetta aiheena "Jänöjussin porkkanavarkaus". Itse selailen kännykkää ja neulon villasukkaa. Tähän menee 45 min. Sitten menemme syömään. Saan syödä monipuolisen ja ravitsevan lounaan pilkkahintaan. Istun nauttimassa lounaasta kollegoiden kanssa ja juttelemme kesän matkasuunnitelmista. Ruokailun jälkeen on pitkä välitunti ja istun opettajan huoneessa syömässä kakkua ja juomassa kahvia. Selaillaan matkaoppaita ja mietitään pitäiskö pitkän kesäloman aikana käydä kolmella viikon etelän reissulla, vai olisiko kaksi kahden viikon reissua kivempi, kun mökilläkin pitäisi ehtiä käydä.
Seuraavat kaksi tuntia ovat liikuntaa ja laitan oppilaat pelaamaan sählyä. Säännöt ovat kaikille tutut ja alkulämppänä vedän tutun ja aina pitämäni kuntopiirin. Siinä touhua seuratessani voin samalla silmäillä uusimman Me Naiset-lehden. Onneksi yksi oppilas on vähän toipilaana, eikä voi osallistua peliin, niin saan hänestä hyvän pisteenlaskijan. Tunnin voi lopettaa vähän aikaisemmin, kun tunnit on pidetty putkeen ja minulta on jäänyt väliin välitunti.
Sitten päivä onkin jo pulkassa, kun tänään ei ole kokousta. Luen nopeasti sähköpostin, siellä ei ole mitään tärkeää, eikä mihinkään tarvitse reagoida. Lopuksi vielä vilkaisu wilmaan, yksi loma-anomus, jonka klikkailen nopeasti hyväksytyksi ja yksi huoltaja kyselee tukiopetuksen ajankohtaa. Siihen vastaamiseen menee n. 1min.
Oppilaiden kirjoitelmia ei tarvitse sen kummemmin korjata, kun ne on kirjoitettu tietokoneilla ja kone alleviivaa virheet minun puolestani. Jos lapset eivät osaa itse korjata, niin ei minunkaan kehoitukseni menisi perille, joten olisi turhaa puuhaa. Laitan oppilaat huomenna lukemaan toistensa kirjoitukset ja antamaan kommentteja sisällöstä. Näin saan kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Minun ei tarvitse kommentoida niitä ja oppilaat saavat ops:in määrittelemää vertaispalautetta. Huomisen tunteja varten katson digimateriaalista nopeasti huomisen matematiikan ja ympäristöopin tunnin aiheet. Niitä ei tarvitse sen kummemmin valmistella, kun valmis materiaali on niin hyvää ja oppilailla on hyvät harjoituskirjat käytössä, niin minun ei tarvitse miettiä tehtäviä tai lisäharjoituksia. Kuvistunnilla meinaan antaa tehtäväksi piirtää tusseilla jotain ympäristöopin aiheeseen liittyvää.
Työpaikalta pääsen poistumaan klo 14.30 ja käyn salilla ennen kuin haen lapsen päiväkodista klo 16.00. Ehdin mukavasti valmistaa perheelle ilallisen ja sen jälkeen vietämme koko perheen laatuaikaa yhdessä pelaillen lautapelejä.
Kommentit (23)
Itse olen naimisissa opettajan kanssa. Hän ei tosin opeta lapsia, vaan nuoria aikuisia. Toisinaan tunnen olevani kuin ympärivuotinen jalkapalloleski. Jonkun mies katoaa television maailmaan futiksen tai lätkän tärkeimpien otteluiden aikana. Oma mieheni katoaa tietokoneelle töistä tultuaan jatkamaan töitä iltaan asti, eikä tälle puuhalle tule loppua kuin pineneksi hetkeksi keskellä kesää.
Tietenkin minullakin pitää olla oma elämä ja omat harrastukset, mutta olen kuitenkin mennyt naimisiin ollakseni mieheni kanssa. Nyt näen vain hänen fyysisen olemuksensa, ajatukset hänellä ovat ties missä opintokokonaisuuksien kuvauksissa, esseissä, opiskelijavalinnoissa ja pääsykokeissa. Välillä masentaa tämä oman puolison ikävöinti. Sitten kun lukee höpöhöpökirjoituksia siitä, kuinka lyhyet työpäivät opettajilla muka on, niin ärsyttää, miten vähillä tiedoilla toisten ihmisten todellisuutta voikaan joku kadehtia.
Minä kokisin kovin raskaana tuon villasukan kutomisen? Miten ap pystyy ja jaksaa noin paljon?
Muuten jees tämä aloittajan arjen kertomus, mutta miksi ihmeessä hän hakee lapsensa päiväkodista jo klo 16, kun voisi pitää ne siellä klo 17 asti ja käydä siinä välissä joka päivä joissain kauneushoidoissa?