Siitä tulee kohta 23v kun sain ekan lapseni
Jonka sitten annoin adoptioon. Muistan kun itse ajoin synnärille, matkaa ei ollut kuin 2km. Mies sitten myöhemmin tuli invataksilla. Hän valitti että synnytys kesti liian kauan. Kun sain synnytettyä, jouduin nostamaan hänet pyörätuolista sänkyyn. Hän kun oli sairaalassa perhehuoneessa kanssamme. Oli ne aikoja
Kommentit (14)
jäikö tää jotenki kesken kirjoitti:
Ja....
Niin, että ne oli raskaita aikoja ja ettei olisi pitänyt tuollaisen miehen kanssa edes lisääntyä.
Pyöritän peppuu rahan takii... rahan takiahan sä olit sen kanssa ja kun vanhemmat sanoi ettet saa parempaakaan. 😕
Vierailija kirjoitti:
Pyöritän peppuu rahan takii... rahan takiahan sä olit sen kanssa ja kun vanhemmat sanoi ettet saa parempaakaan. 😕
Niin, en uskonut saavani tervettä miestä koska mulla on tuo jalkavamma ja rahaa sillä ei ollut. Aluksi maksoi vuokran mutta kyllä mä maksoin aika paljon hänen eläkkeestä plus omista tuista velkoja yms.
No onneksi se on menneisyyttä. Nyt voit keskittyä tähän hetkeen!
Vierailija kirjoitti:
No onneksi se on menneisyyttä. Nyt voit keskittyä tähän hetkeen!
Niin. No Ainahan elämäni on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onneksi se on menneisyyttä. Nyt voit keskittyä tähän hetkeen!
Niin. No Ainahan elämäni on vaikeaa.
Näinhän se on kun sinulla on tuo huono ja negatiivinen asenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onneksi se on menneisyyttä. Nyt voit keskittyä tähän hetkeen!
Niin. No Ainahan elämäni on vaikeaa.
Näinhän se on kun sinulla on tuo huono ja negatiivinen asenne.
Onhan siihen vaikuttanut työttömyyskin ja se ettei ole ns omia tuloja.
Olisin kyllä silloin nuorena tarvinnut tukea esim vanhemmiltani mutta eipä se mun elämäni heitä kiinnostanut.
Eipä kyllä kiinnosta meitä muitakaan....
--