Miksi suomalaiset häpeävät omaa tai muiden suomalaisten englannin lausumista?
Itse osaan hyvin lausua jenkkiaksentilla englantia, mutta mielestäni ei ole mitään noloa, jos joku ei osaa lausua siten kuin briteissä tai jenkeissä lausutaan. Mikähän tähän on syynä, että suomalaiset häpeilevät, jos eivät osaa tai muut oman maansa edustajat lausuvat "tankerosti"? Ei kaikkien kieli mitenkään taivu siihen, joillakin kuten minulla on vain lahja että osaan, vaikken juuri ole opetellutkaan. Minulle tarttuu aksentit hyvin, mikä osittain selittyy varmasti musikaalisuudellani - olen hyvä laulamaan.
Kommentit (7)
Se on ihan turhaa. Jokaisella kielellä on oma aksenttinsa toista kieltä puhuttaessa ja sehän on hienoa. Suomalainen aksentti on hyvinkin eksoottinen, eikä siinä ole mitään hävettävää. Mielestäni on vähän vanhanaikaista nolostella tuommoista.
Jotkut nyt häpeää suomalaisuutta yleensä
Aikoinaan kun olin juuri valmistunut ja stressasin tulevaa ulkomaan konferenssia, työkaverini lohdutti että kun kuulen korealaisen tai japanilaisen puhuvan englantia, huomaat ettei ole kielen kanssa mitään ongelmaa vaan puhut täydellistä englantia lievällä suomalaisella aksentilla.. ja niinhön se olikin!
Me suomalaiset olemme vain tavattoman itsekriittisiä!
Tieto lisää tuskaa. - Osaan sen verran hyvin (tai huonost) englantia, että tiedostan olevan erilaisia aksentteja. - Joskus olen itsekin yrittänyt puhua muka korostetulla britti -aksentilla kunnes ymmärsin, että yksin Britanniassa kuulee ja kohtaa useita ei aksentteja.
Minua ärsyttää, kun englantia tarvitsee niin harvoin, että sitten kun sitä alkaa puhumaan, unohtuu kaikki sanat ja lausuminen on päin peetä.
Kuitenkin ymmärrän englantia hyvin ja saatan esim. ajatella toisinaan englanniksi, jos kuuntelen englantia niin ei tarvitse edes "kääntää" suomeksi vaan ymmärrän suoraan englantina.
Samaa olen kuitenkin miettinyt, että kyllähän jokaisella kansakunnalla on aksenttinsa. Esim. intialaiset puhuu aivan eri tavalla kuin vaikka amerikkalaiset, puhumattakaan vaikka jostain skottimurteesta. Melkoiselta mongerrukselta kuulostaa siis joskus sellaistenkin puhe, joille englanti on äidinkieli. Ihan turha hävetä lausumista.
En häpeä muiden lausumista. Omaani sen sijaan häpeän. Olen perfektionisti enkä muutenkaan pidä siitä, että joudun näyttämään toisille taitamattomuuteni, oli asia sitten mikä tahansa.