Miten erota komeasta, menestyvästä ja hyvästä ihmisestä?

Älä lähde.

Onni ei ole lahja, se on laina

itse te sen luotte

muistakaa se aina

Onhan siinä miehessä isokin vika, jos yhteiselonne ei toimi. Hänessä on sellainen vika, ettei hän sovellu sinulle kumppaniksi. Siinä ei komeus ja fiksuus ym. auta, jos arki ei toimi. Minusta olisi typerää jäädä suhteeseen vain ulkoisten puitteiden vuoksi. Mutta kukin toki tavallaan. 

Millä tavalla ei toimi? Ettekö siis onnistu "virittäytynään samalle aaltopituudelle"? Vai mikä on vikana?

Voisihan sitä varmaan avata, että mikä siinä arjessa ”ei toimi”. Vai onko vaan kyse, että et rakasta häntä? Mistä syystä alunperin aloitatte seurustelun, voisiko niitä tunteita palauttaa?

Mitä mieltä mies on noista samoista asioista, toimiiko hänestä suhteenne arki?

Ap, ei kukaan ota sinulta pois hyviä kokemuksia, hyviä muistoja, sitä, että olet tutustunut sellaiseen hienoon ihmiseen kuin miehesi. Mutta voi olla, että kortit on katsottu ja pitää silti jatkaa eteenpäin. Sitä ei tietysti tiedä, kannattaako ensin katsoa sitä, voitteko työstää suhdettanne.

Samalla tavalla siitä voi erota kuin rumasta, menestymättömästä ja huonosta ihmisestä. Paketti ei ole täydellinen, jos yhteiselo ei toimi. Silloin on viisainta pistää lusikat jakoon. 

Jos ei jaksa muutakun lomilla ja viikonloppuksin pienessä kännissä sitä katella niin jotain on kyllä pahasti pielessä... Äijä vaihtoon ja uutta munaa mekkoon niin saat vaihteluu ja sutinaa siihen tylsään arkeen tuhkamunan kanssa. Ps noi sun kuvailemat miehen ominaisuuden ovat pinnallisia ja niitä on miljoonilla muillakin.

Olet siis miehen kanssa vain, koska hän on ns. paperilla hyvä. Ei ihmekään, ettet saa arkea hänen kanssaan toimimaan. Parisuhteessa kun on olennaista ihan muu kuin ulkokuori. 

Onko teillä lapsia?

Parisuhdeterapia

Millä lailla suhde ei toimi, avaa vähän?

Mä väitin miehestäni samaa. Viisi vuotta eron jälkeen lopulta myönsin itselleni, että oltiin menty yhteen, koska hän oli paperilla hyvä, ihan ok tuntuinen, ja mulla oli vauvakuume.

Ummistin silmäni siltä, että hän ei ollut fyysisesti mun tyyppiä, ajattelin että se ei ole puolisossa olennaista, vaan sopiva tausta ja arvot on.

Eli järkiavioliitto ei kanna. Kaikkea ei pysty arvioimaan ja ennakoimaan.

20 vuotta jaksettiin, nykyään kumpikin tyytyväinen erillään.

Sanot että haluat eron, ja sit eroat. Ei siinä sen kummempaa ole. 

Kaikilla on vain tämä yksi elämä. Ei sitä oikeasti kannata tuhlata sellaiseen tyyppiin, joka on vain paperilla/ ulkoisesti hyvä. Se on epäreilua sitäpaitsi myös häntä kohtaan. 

Ehkä ongelma on minun odotuksissa ja siinä, että meillä on erilaiset tarpeet. Minä kaipaan kokoajan yhteyttä, pientä huomiointia, jota itse annan paljon. Minä ikään kuin kannan suhdetta, sillä jos minä en tee aloitteita yhteyden suhteen, menemme kauas toisistamme. Kysyn usein esim. mieheni kuulumisia ja tietoisesti piristän vaikka viestillä kun toinen on töissä. Itse en saa moisia viestejä juuri koskaan. Mieheni ei tarvi ja kaipaa sitä tunne yhteyttä mitä minä tarvin. Seksi on välillä taivaallista ja välillä rutiinia, niinkuin varmasti kaikilla pitkissä suhteissa. En koe olevani tärkeä kun minua ei ajatella päivän aikana eikä toinen näe tärkeänä piristää minua pienillä teoilla. Merkkipäivinä kyllä muistaa. Mies on hyvin itsenäinen ja keskittyy siihen mitä kulloinkin tekee. Ehkä se ongelma on tarpeissa. Ja kyllä on lapsia, kouluikäisiä. Välillä tuntuu etten ole mieheni mielestä sellainen mitä hän haluaisi. En tiedä onko hän lasten takia vai onko rakkaus aitoa, koska sitä ei näytä. T. Ap

Paha paikka.

Itse erosin ns. hyvästä miehestä. Meitä ei vain oltu sittenkään tarkoitettu yhteen enkä halnnut tuhlata elämääni. Olin todella rohkea mutten ole katunut päivääkään.

Mutta totta kai helpompi olisi ollut erota jostain idiootista.

Jätä se leijona!