Lue keskustelun säännöt.
En ole koskaan ymmärtänyt kun joku sanoo ettei voi syödä paljon makeaa kun tulee paha olo
01.06.2019 |
Mulla kai puuttuu joku rajotin tämän suhteen. Just söin Maraboun mantelikrisp-suklaalevyn noin puoleen tuntiin ja hyvin menisi vielä vaikka toinen perään. En tiedä kuinka paljon pitäisi syödä että paha olo tulisi.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
No toisaalta nyt ymmärrän AP:n tekstistä sen, että miten jotkut voivat tulla yli 100 kiloisiksi possuiksi.
Normaali ihminen ei vain pysty siihen, koska hän älyäisi viimeistään silloin kun on on saanut 5 liikakiloa että heei nyt ollaan menossa väärään suuntaan ja muuttaisikin suunnan silloin.
Mutta jotkut vetelee ongelmitta 3000 kcal tunnin aikana kun ei ole mitään pahoinvointimekanismia. Heillä on 100kg possu tulevaisuus, jos he eivät kontrolloi itseään.
Kerrotko ystävällisesti samaan sävyyn kuin edellinen viestisi oli, mistä tällaisen pahoinvointimekanismin voisi saada/hankkia/ostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni sietää nuorena isoja määriä vaikka mitä, mutta vanhemmiten sietokyky vähenee.
Erikoista. Lihavia on kuitenkin iäkkäämmissä enemmän kuin nuorissa.
Erikoista. Liittyisikö vanhemmiten hidastuvaan aineenvaihduntaan ja vähempään liikkumiseen? Aamulla autossa tunti töihin, kahdeksan tuntia persiillään töissä, tunti autossa töistä kotiin, kauppaan, ruoanlaittoa, siinä se päivä menikin. Tiedän ihmisiä, jotka ovat laihduttaneet kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja kaikki vapaa-aika on suunnattu vain itselle.
Ihmisten kehot kai nyt vaan reagoi eri tavoin sokeriin.
Mä esimerkiksi oon aina tykännyt syödä makeaa aamupalaksi kun taas monillehan se ei käy yhtään. Mulla taas tulee parempi ja virkeämpi olo kun syön aamulla jotain makeaa.
Olette totuttaneet kehonne tuohon. Jos on tottunut terveelliseen ruokaan niin ei pysty mättämään hirveitä määriä makeita tai rasvaa. Eikä oikeasti edes kaipaa sitä. Vähän kuin tupakointi tai huumeet, kun niitä alkaa harrastamaan niin niitä alkaa kaipaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua alkaa sipsitkin ällöttämään kun pussi vasta puolillaan.
Tää! En pysty käsittää miten jotkut voi vetää pussillisen sipsejä tai edes puoli! Siis pussillinen viipaloituja perunoita ja aivan järkyttävä määrä suolaa 😵
Järkyttävä määrä suolaa. Sipseissä on suolaa 100 grammassa suurinpiirtein sama määrä kuin ruisleivässä. Se suola on vaan siinä pinnalla sipseissä niin tuntuu että olisi kauheasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kiloja oli ???
Tuskin suklaalevy painaa edes kiloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä minäkään. Minultakin puuttuu joku makeansyönnin rajoitin. Tänään olen syönyt levyn fazerin sinistä, kaksi omenaa, ison paketillisen rusinoita, vieläkin voisin syödä makeaa vaikka kuinka. Tuossa siis vain makeat lueteltuna, olen tottakai syönyt paljon muutakin tänään.
Ikää 35 v ja kiloja 50. Pituutta 162 cm. Eli lihava en ole. Enkä ole koskaan ollutkaan. Koko päivän olen lojunut sisällä ja katsonut netistä telkkarisarjoja, aion nyt vain lomailla kun maanantaina pitää taas olla ahkera.
Heh, jos tuo on sun mielestä paljon makeaa niin en ihmettele yhtään että painat 50 kg 😂
Olisin toki syönyt enemmänkin, mutta tuona päivänä ei ollut mitään muuta. Ja monelle tekee tiukkaa jo se pelkkä paketillinen rusinoita.
Joskus olen syönyt kaksi levyä maraboun suklaata ja yhden levyn fazerin sinistä päivässä ja vieläkin olisin syönyt enemmän, jos olisi ollut.
Paljonko itse painat ja montako levyä suklaata syöt päivässä?
Minulla oli joskus laatikollinen fazerin sinistä, 22 kpl 200 g levyjä siis. Ei kestänyt edes viikkoa.
Ihme kyllä, hampaani eivät reikiinny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ennen. Söin jättipusseja karkkia kerralla ja muutenkin määrättömästi makeaa päivittäin, käytännössä elin sokeriherkuilla. Tuntui, että mitä enemmän sokeria söin, himo vain kasvoi lisää. Mutta kun sairastelun vuoksi jouduin karsimaan ruokavaliota pitkäksi aikaa ja makean mussuttaminen jäi pois, niin nyt hiljalleen tuttuja syömisiä kokeillessani on tuo paha olo makeasta tullut tutuksi.
Varmasti keho taas äkkiä tottuisi sokerin mättämiseen ja oppisi vaatimaan sitä, mutta olen onnellinen nykytilanteesta. Kun jo karkkihyllyllä tai leivonnaisia katsellessa muistaa sen ällöttävän olon, niin harvoin tulee ostettua sokeriroskaa.
Samoin. Mies yökkii ja ihmettelee, kun ostan rasian Aino-jäätelöä ja syön kaiken kerralla.
Erikoista. Lihavia on kuitenkin iäkkäämmissä enemmän kuin nuorissa.