Saako sairaasta kumppanista erota siinä missä terveestäkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei haluaisi tai kykenisi enää vastaamaan esimerkiksi seksuaalisiin tai emotionaalisiin tarpeisiini, tai parisuhde alkaisi muuten ottaa enemmän kuin se antaa, eroaisin ilman muuta. Onko se syy sitten sairaus, väljähtyminen vai suhteen luonnollinen kehityskulku, sillä ei ole mitään väliä. Sinkkuus on aina parempi kuin huono suhde.

Onko parisuhde sinusta vain tarpeiden tyydyttämistä varten?

Tietenkin. Kaikki inhimillinen toiminta tähtää tarpeiden tyydyttämiseen. Esimerkiksi se, että haluaa kokea tulevansa rakastetuksi ja hyväksytyksi, on emotionaalinen tarve.  Seksi ja läheisyys ovat myös tarpeita. Itse en halua lapsia tai isompaa asuntoa kuin mihin minulla on itse varaa, mutta tällaisiinkin tarpeisiin voi parisuhde vastata.

Lähinnä herää kysymys, että jos ei koe tarvitsevansa parisuhdetta mihinkään, miksi olla parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Ilman muuta pitää erota mikäli tunteita ei enää ole. Eihän sairaus itsessään tunteita muuta. On vain ikävää sattumaa mikäli sattuvat samaan saumaan.

Itsekin tiedän pariskunnan jossa toinen oli jahkannut eroa jo muutaman vuoden ja ihan syystä. Sitten tämä rilluttelevampi osapuoli sairastui vakavasti. Ei pystynyt eroamaan ja nyt 5v myöhemmin on todella katkera.

Mitä tästä pitäisi oppia? Vain yksi elämä, sitä on turha hukata huonoon parisuhteeseen jossa voi päivittäin huonosti.

Tiedätkö miten paljon ihmisiä joutuu elämään suhteessa mistä ei ole enää jäljellä mitään muuta kuin henkistä ja fyysistä väkivaltaa, olet orjana ja vankina kodissasi.

Käyt epätoivoista taistelua joka päivä jaksamisen kanssa.

Kaunis kotisi muuttuu kehon eritteille haisevaksi lääväksi.

Helppo sanoa että eroa, tai kenenkään ei ole pakko.

Ei se vaan näin mene.

Mitä tulee mieleen, keitä nämä loppuunpalaneet ihmisrauniot on, heitä on tuhansia?

Äitini ei jättänyt alkoholiongelmaista, pahasti ja kroonisesti mt-ongelmaista isääni juuri tuosta syystä, että sairaasta ei „saa“ erota. Siinäpä se lapsuus sitten meni juopon isän edesottamuksia häveten ja jatkuvassa rahanpuutteessa, kun isä joi palkkansa ja enemmänkin. Ihan tästä näkökulmasta sanoisin, että joskus on kyllä parempi erota sairaasta ihmisestä kuin pilata monen muun(kin) ihmisen elämä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi mieleenkään jättää miestä, jos tämä sairastuisi. Tee kuten toivot itsellesi tehtävän jne.

Minä nimenomaan toivon, että kumppanini uhraisi omaa onnellisuuttaan minun vuokseni. En halua kenenkään olevan suhteessa kanssani mistään muusta syystä kuin siksi, että kanssani on hyvä olla.

Hyvä periaate siis. :)

Vierailija kirjoitti:

Raamatun mukaan pettäminen on ainoa hyväksyttävä syy avioerolle.

Luojan kiitos en ole kristitty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen edelleen vuosikymmenien jälkeen niin rakastunut puolisooni ettei tulisi mieleenkään lähteä lätkimään vaikka hän sairastuisi. Toisiamme tukien eri elämäntilanteissa on tähänkin saakka menty.

Suhde tarvitsee paljon muutakin kuin sitä, että on rakastunut.

Meille tämä on riittänyt tähänkin asti.

Ei ole riittänyt. Et vain tunnista niitä muita tekijöitä, koska ne eivät ole aiheuttaneet vaivaa teille. Mutta jos teillä olisi vaikkapa vahva erimielisyys lasten hankkimisesta tai täysin erilaiset seksuaaliset mieltymykset, ymmärtäisit aika nopeasti, mikä merkitys yhteensopivuudella on verrattuna rakastumisen tunteisiin.

Tähän ikään mennessä lapset on jo tehty ja aikuisiksi kasvatettu, seksi meillä on sujunut aina. Jos ei tulevaisuudessa suju, kumpikaan meistä ei tästä nuorentumaan tule, niin on silloin tarkoitettu. Tässä iässä seksi ei enää näyttele mitään pääosaa. Toiseksi en olisi edes mennyt avioliittoon ihmisen kanssa, jonka kanssa olisi erimielisyyttä lapsiluvusta tai muusta perustavaa laatua olevasta asiasta. Yhteensopivuus testataan jo ennen avioliittoa.

Vierailija kirjoitti:

Toiseksi en olisi edes mennyt avioliittoon ihmisen kanssa, jonka kanssa olisi erimielisyyttä lapsiluvusta tai muusta perustavaa laatua olevasta asiasta. Yhteensopivuus testataan jo ennen avioliittoa.

Niinpä. Koska ihan niin kuin sanoin, parisuhde tarvitsee toimiakseen paljon muutakin kuin sitä, että on tosi rakastunut. Olisit sinäkin tullut tästä paremmin tietoiseksi, jos miehesi olisi muuttanutkin mielensä lasten suhteen tai tullut kaapista.

Kumppanin sairaus tai terveys ei vaikuta eroamiseen mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Kumppanin sairaus tai terveys ei vaikuta eroamiseen mitenkään.

Sinut saa siis jättää, vaikka olisit sairas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanin sairaus tai terveys ei vaikuta eroamiseen mitenkään.

Sinut saa siis jättää, vaikka olisit sairas?

Saa jättää. Parisuhteet ovat täysin vapaaehtoisia. Jos joku ei halua kanssani olla, silloin hänen täytyykin erota.

Ei sairaus itsessään kyllä suojaa erolta. Itse olisin kyllä seurustelun alkuvaiheessa eronnut ihan suorilla, jos kumppanilleni olisi siinä vaiheessa tullut (tai tullut tietooni) joku merkittävä sairaus tai ongelma. Elämä on aivan tarpeeksi vaikeaa muutenkin, niin miksi haluaisin ehdottomasti vaikeuttaa elämääni ylimääräisillä ongelmilla?

Naimisissa ollessa on sitten tilanne jo hieman eri. Mutta vaikka lapsiakin jo olisi, ja toisesta tulisi vaikka aivan täysi yhteiskunnan holhokki, niin eroaisin ja ottaisin lapset hoitooni. Mutta kuinka vaikea se sairaus pitäisi olla, niin siinäpä sitä onkin sitten mietiskeltävää.

En huolisi miestä, joka haluaisi minun jäävän velvollisuudentunnosta häntä hoitamaan. Yöks.

Vierailija kirjoitti:

En huolisi miestä, joka haluaisi minun jäävän velvollisuudentunnosta häntä hoitamaan. Yöks.

Niinpä. Onko mitään epäseksikkäämpää?