Saako sairaasta kumppanista erota siinä missä terveestäkin?

Kyllä minä eron tekisin tässä parisuhteella ja avioliitolla. Parisuhdetta vaihdetaan ellei kumppani enää miellytä. Avioliittoon sitoudutaan ja kaveria ei jätetä jos tulee paha paikka.

Puolisoni on kärsinyt ajoittaisesta masennuksesta koko seurustelumme ajan, ja lisäksi hänellä on perussairaus, joka ei koskaan tule paranemaan ja mahdollisesti pahenee iän myötä. Hän kyllä suuttuisi ajatuksesta, että sairaasta ei saisi erota. Jos ei saisi, se on sama kuin vietäisiin toimijuus pois. Ei sairaus tee ihmisestä vajaavaltaista eikä kukaan halua, että hänen kanssaan ollaan velvollisuudentunnosta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä eron tekisin tässä parisuhteella ja avioliitolla. Parisuhdetta vaihdetaan ellei kumppani enää miellytä. Avioliittoon sitoudutaan ja kaveria ei jätetä jos tulee paha paikka.

Avioliitto on vain sopimus tietyistä taloudellisista ja oikeudellisista seikoista. Ja sopimukseksi siinä on vielä hyvin selvät purkupykälätkin mukana. Kaikki tuollaiset erityismerkitykset, joita sinä avioliitolle annat, ovat pelkkää uskonnollisperäistä koristusta.

Mä en ehkä pystyisi eroamaan juuri silloin, kun toinen on esimerkiksi saanut just syöpädiagnoosin. En kuitenkaan katso, että mun pitäisi säälistä jatkaa siihen asti, kun toinen joko paranee tai kuolee. Siihen kun voi mennä vuosia. 

Jos toinen ei haluaisi tai kykenisi enää vastaamaan esimerkiksi seksuaalisiin tai emotionaalisiin tarpeisiini, tai parisuhde alkaisi muuten ottaa enemmän kuin se antaa, eroaisin ilman muuta. Onko se syy sitten sairaus, väljähtyminen vai suhteen luonnollinen kehityskulku, sillä ei ole mitään väliä. Sinkkuus on aina parempi kuin huono suhde.

Eräs tuntemani ihminen hautoi eroa monta vuotta. Hän puhui siitä, miten haluaisi lähteä huonosta suhteesta. Sitten puoliso sairastui vakavasti, ja nyt tuttavani ei koe pystyvänsä eroon. Tuota katsellessa tulee mieleen, että kannattisi vain erota ajoissa ettei jää nalkkiin. Olet sitten omaishoitajana ihmiselle, jonka kanssa et ole moneen vuoteen pohjimmiltasi halunnut edes olla.

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei haluaisi tai kykenisi enää vastaamaan esimerkiksi seksuaalisiin tai emotionaalisiin tarpeisiini, tai parisuhde alkaisi muuten ottaa enemmän kuin se antaa, eroaisin ilman muuta. Onko se syy sitten sairaus, väljähtyminen vai suhteen luonnollinen kehityskulku, sillä ei ole mitään väliä. Sinkkuus on aina parempi kuin huono suhde.

Näin ajattelen itsekin.

Jokaisella on oma elämä. Joskus voi toisen kanssa kulkea yhtä matkaa vuoden tai vuosikymmenen jos suunta on sama. Toisen kanssa ei kuiteskaan kannata lähteä umpihankeen hiihtelemään jos se ei ole mihin haluaa mennä.

Outo kysymys. Tietenkin saa erota. Mun mielestä ei ole mitään syytä jäädä vain "velvollisuudesta", jos ei enää rakasta. Kyllä sairastakin ihmistä voi rakastaa, usein puolisot rakastaa niin paljon, etteivät pysty lähtemään vaikka se tavallaan olisi järkevää, tai siis vaikka sairaus tekisi toisesta täysin huollettavan.

Ilman muuta pitää erota mikäli tunteita ei enää ole. Eihän sairaus itsessään tunteita muuta. On vain ikävää sattumaa mikäli sattuvat samaan saumaan.

Itsekin tiedän pariskunnan jossa toinen oli jahkannut eroa jo muutaman vuoden ja ihan syystä. Sitten tämä rilluttelevampi osapuoli sairastui vakavasti. Ei pystynyt eroamaan ja nyt 5v myöhemmin on todella katkera.

Mitä tästä pitäisi oppia? Vain yksi elämä, sitä on turha hukata huonoon parisuhteeseen jossa voi päivittäin huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Outo kysymys. Tietenkin saa erota. Mun mielestä ei ole mitään syytä jäädä vain "velvollisuudesta", jos ei enää rakasta. Kyllä sairastakin ihmistä voi rakastaa, usein puolisot rakastaa niin paljon, etteivät pysty lähtemään vaikka se tavallaan olisi järkevää, tai siis vaikka sairaus tekisi toisesta täysin huollettavan.

Kyllä suhteesta voi tai täytyy joskus lähteä, vaikka kuinka rakastaisi. Suhde kun tarvitsee paljon enemmän kuin vain rakkautta ollakseen hyvä suhde. Itse olen jounut lopettamaan suhteen elämäni suurimpaan rakkauteen, ja se oli kyllä hyvin opettavainen kokemus. Nyt tiedän, että siitäkin kyllä selviää.

Vierailija kirjoitti:

Ilman muuta pitää erota mikäli tunteita ei enää ole. Eihän sairaus itsessään tunteita muuta. On vain ikävää sattumaa mikäli sattuvat samaan saumaan.

Entä jos tunteita on, mutta suhde ei ole hyvä?

Minusta on paljon yleisempää, että tunteita toista kohtaan kyllä on, mutta muuten suhteesta ei saa niitä asioita, joita tarvitsee ollakseen onnellinen. Esimerkiksi jos yksi ei halua seksiä ja toinen haluaa, yksi  haluaa lapsia ja toinen ei, toinen ei kykene puhumaan tunteista jne. Ei tällaisissa tilanteissa tunteet paljoa paina.

Usein esimerkiksi masentuneen kumppani rakastaa todella paljon mutta voi silti pahoin.

Olen edelleen vuosikymmenien jälkeen niin rakastunut puolisooni ettei tulisi mieleenkään lähteä lätkimään vaikka hän sairastuisi. Toisiamme tukien eri elämäntilanteissa on tähänkin saakka menty.

Minä en pystyisi jättämään. Vaimoni kyllä pystyisi. Olemme tästä asiasta jonkin verran keskustelleet ja huomanneet olevamme eri kannalla. Asia ei sinänsä vaikuta arkeen mitenkään, mutta kyllä tästä eroavaisuudesta on tietoinen. Jos päättäisin ryhtyä vaimoni omaishoitajaksi, vaikuttaisiko päätökseeni se, että hän ei tekisi samaa minulle?

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei haluaisi tai kykenisi enää vastaamaan esimerkiksi seksuaalisiin tai emotionaalisiin tarpeisiini, tai parisuhde alkaisi muuten ottaa enemmän kuin se antaa, eroaisin ilman muuta. Onko se syy sitten sairaus, väljähtyminen vai suhteen luonnollinen kehityskulku, sillä ei ole mitään väliä. Sinkkuus on aina parempi kuin huono suhde.

Onko parisuhde sinusta vain tarpeiden tyydyttämistä varten?

Vierailija kirjoitti:

Olen edelleen vuosikymmenien jälkeen niin rakastunut puolisooni ettei tulisi mieleenkään lähteä lätkimään vaikka hän sairastuisi. Toisiamme tukien eri elämäntilanteissa on tähänkin saakka menty.

Suhde tarvitsee paljon muutakin kuin sitä, että on rakastunut.

Raamatun mukaan pettäminen on ainoa hyväksyttävä syy avioerolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen edelleen vuosikymmenien jälkeen niin rakastunut puolisooni ettei tulisi mieleenkään lähteä lätkimään vaikka hän sairastuisi. Toisiamme tukien eri elämäntilanteissa on tähänkin saakka menty.

Suhde tarvitsee paljon muutakin kuin sitä, että on rakastunut.

Meille tämä on riittänyt tähänkin asti.

Ei tulisi mieleenkään jättää miestä, jos tämä sairastuisi. Tee kuten toivot itsellesi tehtävän jne. Jos sairaus ei ole lopullinen, voi tuudittautua siihen tietoon, että se loppuu joskus ja siitä voi päästä yli. Jos taas toinen tulee kuolemaan sairauden seurauksena on totaalisen raukkamaista jättää ihminen yksin.

Ei rakkaus ole aina pelkästään niitä asioita mitä suhteelta eniten haluaa, välillä pitää jaksaa pitää toista pystyssä vaikka se vaatisi voimia.

Olin jo päättänyt jättää henkilön, joka oli miespuolinen draamakuningatar. Kun hän sairastui, en voinut sitä heti tehdä, mutta kyllä se syyllistäminen ja minun mustamaalaamiseni alkoi välittömästi, kun tein selväksi, ettei suhteellamme ole enää jatkoa. Kyllä sairaasta ihmisestä voi erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen edelleen vuosikymmenien jälkeen niin rakastunut puolisooni ettei tulisi mieleenkään lähteä lätkimään vaikka hän sairastuisi. Toisiamme tukien eri elämäntilanteissa on tähänkin saakka menty.

Suhde tarvitsee paljon muutakin kuin sitä, että on rakastunut.

Meille tämä on riittänyt tähänkin asti.

Ei ole riittänyt. Et vain tunnista niitä muita tekijöitä, koska ne eivät ole aiheuttaneet vaivaa teille. Mutta jos teillä olisi vaikkapa vahva erimielisyys lasten hankkimisesta tai täysin erilaiset seksuaaliset mieltymykset, ymmärtäisit aika nopeasti, mikä merkitys yhteensopivuudella on verrattuna rakastumisen tunteisiin.