Lue keskustelun säännöt.
Miksi mielenterveysongelmaiset halutaan eristää yhteisöstä?
31.05.2019 |
Miksi mielenterveysongelmaiset halutaan piilottaa pois tavallisten ihmisten keskuudesta?
Kommentit (25)
No, itse päätin etten enää pidä mitään yhteyttä mielenterveysongelmaiseen kaveriin, koska olen äärimmäisen kyllästynyt olemaan syypää aina kaikkeen ja että minun tehtäväni on vain ottaa vastaan kaikkia hänen tunteitaan, sen sijaan minun sanomisistani saa loukkaantua ja suuttua päiväkausiksi ja purkaa niitä Facebook-kirjoituksissa kaiken kansan edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen piilotettiin mielisairaaloihin, nykyisin laitetaan pilleripurkki kourassa koteihin pelkäämään. Kyse on oikeastaan siitä, että emme halua nähdä sairaita ihmisiä ympärillämme ja pelkäämme sairauden tarttuvan meihin. Sama kuin eläimillä yleensä.
Minä eristin ihan itse itseni kun polla levis parikymppisenä. muutuin täydeksi k'''pääksi ja edelleen olen vaikka terpiat lääkkeet käyty läpi.
Parempi aiheuttaa vaan ketutusta itselle.
Anteeksi nyt kovasti, mutta myönnän olevani tällainen kauhea ihminen joka ei viitsisi olla tekemisissä mielenterveysongelmaisten kanssa. Tunnen muutaman, ja he vaan ovat todella raskasta seuraa. Keskustelua joutuu pitämään itse yllä, kun ei toisella ole oikein aloitekykyä. Eikä voi olla iloinen mistään, vaan koko ajan on ankea asenne ja ilme päällä. Mieluummin olen iloisten ihmisten seurassa, tai yksin.
Minä olen eristänyt itseni, en jaksa sosialisoida niiden "terveidenkään" kanssa. Töissä käyn ja perheeni hoidan, mutta muut saa etsia sen oman yhteisönsä jostain muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, itse päätin etten enää pidä mitään yhteyttä mielenterveysongelmaiseen kaveriin, koska olen äärimmäisen kyllästynyt olemaan syypää aina kaikkeen ja että minun tehtäväni on vain ottaa vastaan kaikkia hänen tunteitaan, sen sijaan minun sanomisistani saa loukkaantua ja suuttua päiväkausiksi ja purkaa niitä Facebook-kirjoituksissa kaiken kansan edessä.
Se suuttuminen on juuri se sairaus eli et edes yritä ymmärtää kuten moni muukaan normaali ei yritä. Huomasin sen työpaikoillani, että masentunut ja hiljainen ihminen saa vetää kurkkunsa auki eikä ketään kiinnosta.
Tämän takia meillä on yksinäisiä ja masentuneita, kun ei ketään kiinnosta.
Miten niin? Minä opiskelen ja elän niin kuin muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä eristin ihan itse itseni kun polla levis parikymppisenä. muutuin täydeksi k'''pääksi ja edelleen olen vaikka terpiat lääkkeet käyty läpi.
Parempi aiheuttaa vaan ketutusta itselle.
Hauska juttu on se, että jos ympärilläsi olevat ihmiset ottaisivat sinut vastaan kusipäänä, ja osaisivat sinua neuvoa ja auttaa, niin sinusta tulisi vähemmän kusipäinen.
Nykyisin pillerismi ohjaa ihmisiä hakeutumaan lääkäriin hakemaan pilleripurkkia ja hakemaan muka-apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, itse päätin etten enää pidä mitään yhteyttä mielenterveysongelmaiseen kaveriin, koska olen äärimmäisen kyllästynyt olemaan syypää aina kaikkeen ja että minun tehtäväni on vain ottaa vastaan kaikkia hänen tunteitaan, sen sijaan minun sanomisistani saa loukkaantua ja suuttua päiväkausiksi ja purkaa niitä Facebook-kirjoituksissa kaiken kansan edessä.
Se suuttuminen on juuri se sairaus eli et edes yritä ymmärtää kuten moni muukaan normaali ei yritä. Huomasin sen työpaikoillani, että masentunut ja hiljainen ihminen saa vetää kurkkunsa auki eikä ketään kiinnosta.
Tämän takia meillä on yksinäisiä ja masentuneita, kun ei ketään kiinnosta.
Eipä sitä yksinäiseltä ja masentuneelta hirveesti löydy vastavuoroisuutta, sitä kuitenkin vapaaehtoisiin ihmissuhteisiin tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt kovasti, mutta myönnän olevani tällainen kauhea ihminen joka ei viitsisi olla tekemisissä mielenterveysongelmaisten kanssa. Tunnen muutaman, ja he vaan ovat todella raskasta seuraa. Keskustelua joutuu pitämään itse yllä, kun ei toisella ole oikein aloitekykyä. Eikä voi olla iloinen mistään, vaan koko ajan on ankea asenne ja ilme päällä. Mieluummin olen iloisten ihmisten seurassa, tai yksin.
Eli olet tyypillinen rusinat pullasta-ihminen. Entä jos joku läheisesi sairastuu masennukseen? Jätätkö hänetkin oman onnensa nojaan, koska hän nyt on vähän raskasta seuraa?
Vierailija kirjoitti:
Eipä sitä yksinäiseltä ja masentuneelta hirveesti löydy vastavuoroisuutta, sitä kuitenkin vapaaehtoisiin ihmissuhteisiin tarvitaan.
Et voi sanoa tuota kaikista masentuista. Minusta ei näy päälle päin että sairastan masennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, itse päätin etten enää pidä mitään yhteyttä mielenterveysongelmaiseen kaveriin, koska olen äärimmäisen kyllästynyt olemaan syypää aina kaikkeen ja että minun tehtäväni on vain ottaa vastaan kaikkia hänen tunteitaan, sen sijaan minun sanomisistani saa loukkaantua ja suuttua päiväkausiksi ja purkaa niitä Facebook-kirjoituksissa kaiken kansan edessä.
Se suuttuminen on juuri se sairaus eli et edes yritä ymmärtää kuten moni muukaan normaali ei yritä. Huomasin sen työpaikoillani, että masentunut ja hiljainen ihminen saa vetää kurkkunsa auki eikä ketään kiinnosta.
Tämän takia meillä on yksinäisiä ja masentuneita, kun ei ketään kiinnosta.
Eipä sitä yksinäiseltä ja masentuneelta hirveesti löydy vastavuoroisuutta, sitä kuitenkin vapaaehtoisiin ihmissuhteisiin tarvitaan.
Masentunut ei yksinkertaisesti jaksa kommunikoida normaaliin tahtiin. Siksi sinun terveenä ihmisenä pitää ymmärtää se, että vaikka hän ei joka päivä jaksa keskustella kanssasi, hän varmasti arvostaa sisimmässään yrityksiäsi keskustella ja jonakin päivänä avautuu asioistaan sinulle, kun vain jaksat olla kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, itse päätin etten enää pidä mitään yhteyttä mielenterveysongelmaiseen kaveriin, koska olen äärimmäisen kyllästynyt olemaan syypää aina kaikkeen ja että minun tehtäväni on vain ottaa vastaan kaikkia hänen tunteitaan, sen sijaan minun sanomisistani saa loukkaantua ja suuttua päiväkausiksi ja purkaa niitä Facebook-kirjoituksissa kaiken kansan edessä.
Se suuttuminen on juuri se sairaus eli et edes yritä ymmärtää kuten moni muukaan normaali ei yritä. Huomasin sen työpaikoillani, että masentunut ja hiljainen ihminen saa vetää kurkkunsa auki eikä ketään kiinnosta.
Tämän takia meillä on yksinäisiä ja masentuneita, kun ei ketään kiinnosta.
Kuinka pitkälle pitää mielestäsi uhrata omaa hyvinvointia mielenterveysongelmaisen auttamiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kilpailuyhteiskunnassa on hullua se, että samalla kun pitäisi tulla toimeen muiden kanssa, pitää heitä vastaan kilpailla. Esimerkiksi työpaikoista, puolisosta tai mistä vain. Tuloksena on vain luusereita ja voittajia. Voittajia vähenevässä määrin, eli tuloksena luusereita, joiden kanssa ei haluta olla tekemisissä. Tällä varmistetaan sekä pillerimyynti että eliitin voitot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, itse päätin etten enää pidä mitään yhteyttä mielenterveysongelmaiseen kaveriin, koska olen äärimmäisen kyllästynyt olemaan syypää aina kaikkeen ja että minun tehtäväni on vain ottaa vastaan kaikkia hänen tunteitaan, sen sijaan minun sanomisistani saa loukkaantua ja suuttua päiväkausiksi ja purkaa niitä Facebook-kirjoituksissa kaiken kansan edessä.
Se suuttuminen on juuri se sairaus eli et edes yritä ymmärtää kuten moni muukaan normaali ei yritä. Huomasin sen työpaikoillani, että masentunut ja hiljainen ihminen saa vetää kurkkunsa auki eikä ketään kiinnosta.
Tämän takia meillä on yksinäisiä ja masentuneita, kun ei ketään kiinnosta.
Eipä sitä yksinäiseltä ja masentuneelta hirveesti löydy vastavuoroisuutta, sitä kuitenkin vapaaehtoisiin ihmissuhteisiin tarvitaan.
Masentunut ei yksinkertaisesti jaksa kommunikoida normaaliin tahtiin. Siksi sinun terveenä ihmisenä pitää ymmärtää se, että vaikka hän ei joka päivä jaksa keskustella kanssasi, hän varmasti arvostaa sisimmässään yrityksiäsi keskustella ja jonakin päivänä avautuu asioistaan sinulle, kun vain jaksat olla kiinnostunut.
No en jaksa.... eihän tää masentunutkaan ole kiinnostunut mun kuulumisista silloin kun jaksaa tavata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, itse päätin etten enää pidä mitään yhteyttä mielenterveysongelmaiseen kaveriin, koska olen äärimmäisen kyllästynyt olemaan syypää aina kaikkeen ja että minun tehtäväni on vain ottaa vastaan kaikkia hänen tunteitaan, sen sijaan minun sanomisistani saa loukkaantua ja suuttua päiväkausiksi ja purkaa niitä Facebook-kirjoituksissa kaiken kansan edessä.
Se suuttuminen on juuri se sairaus eli et edes yritä ymmärtää kuten moni muukaan normaali ei yritä. Huomasin sen työpaikoillani, että masentunut ja hiljainen ihminen saa vetää kurkkunsa auki eikä ketään kiinnosta.
Tämän takia meillä on yksinäisiä ja masentuneita, kun ei ketään kiinnosta.
Joo-o. Tämä on kuitenkin minun ainutkertainen elämäni, enkä ole kiinnostunut vähiä voimavarojani käyttämään viikkoja-kuukausia-vuosia putkeen siihen, että olen ystävyyssuhteessa ainoastaan antava osapuoli - ja sitäkin aika raskaalla tavalla, siten että minusta tehdään FB-päivityksiä miten moukka olen, whatsappissa pommitetaan viesteillä ja loukkaannutaan jos en vastaa niihin samalla sekunnilla jne.
Minulla ei ole varsinaista tarkoitusta eristää ketään.
Valitettavasti MT-potilaat ovat aika raskasta seuraa ja en jaksa sitä kovinkaan pitkään.
Poikkeuksena tietysti väkivaltaiset, mutta sellaisia en ole vielä tavannut.
Vierailija kirjoitti:
No, itse päätin etten enää pidä mitään yhteyttä mielenterveysongelmaiseen kaveriin, koska olen äärimmäisen kyllästynyt olemaan syypää aina kaikkeen ja että minun tehtäväni on vain ottaa vastaan kaikkia hänen tunteitaan, sen sijaan minun sanomisistani saa loukkaantua ja suuttua päiväkausiksi ja purkaa niitä Facebook-kirjoituksissa kaiken kansan edessä.
Kuin mun näppikseltä. En jaksanut enää masentunutta ystävääni ja mulla itsellä on vielä paniikkihäiriö. Aloin oireilla niin pahasti etten voinut tehdä muuta kuin pelastaa itseni. Tämä ystävä on esiintynyt vuosia sitten tv:ssä eräässä keskusteluohjelmassa ja haukkui mut sielläkin.
Sori nyt vaan, mutta joskus vaan tuntuu että onko masennus pelkkää v-mäistä luonnetta.
Minulla on diagnoosi ja minusta ne itsensä normaaliksi määrittelevät ovat usein todella negatiivisia ja raskasta seuraa.
Kuinka niin halutaan? 😞