Onko sinulla kausia, jolloin haluaisit vain lopettaa kaikki ihmissuhteet

Perhe on pahin... Joskus toivon että ei olisi sukulaisia. Ovat erittäin raskaita ajoittain.

En kuitenkaa toivo heille mitään pahaa.

Teen niin myös - en vain halua.

Aika lailla koko ajan. En ”saa” muilta ihmisiltä mitään. No, mieheltä saan läheisyyttä, ja onhan minulla hyviä ystäviä, ja työpaikalla on hyvä porukka, mutta SILTI - olisin varmaan aivan yhtä onnellinen täysin yksinäni.

Olimme eilen anoppilassa ja mietin, mitä hittoa minäkin puhun jostain sireeneistä, valkovuokoista ja juhannusruusuista. Anopissa ei ole vikaa, vaan ongelma on minussa.

Kyllä.

Eläimet ja lapset on aitoja

Ihmisyys liitännäisineen ei kiinnosta enää millään muotoa. Se on aina epäluotettavaa ja itseään toistavaa.

On. Vaikka välillä on hetkensä ihmisten parissa, niin onhan se lähinnä raskasta roolileikkiä muiden kuin aivan lähimmäisten kanssa.

Ei ihmisissä tosin sen suurempaa vikaa ole. Itse en vaan oikein sopeudu joukkoon.

On. Silloin en ole yhteydessä kehenkään kuin pakollisiin, eli mieheen ja lapseen.

Kyllä! Meidän perheessä on jotenkin syntynyt tilanne jossa minä en uskalla kertoa pahasta olostani, mutta vanhempani vuodattavat minulle marttyyrihenkisesti kaiken mieleen tulevan. Oikeastaan haluaisin vain olla rauhassa, ja silloin tällöin valitsemieni harvojen ihmisten seurassa. Rajojen asettamista on työläs opetella mutta pakkohan se on... Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä.

Eläimet ja lapset on aitoja

Lapset on vielä pahempia valehtelijoita ja teeskentelijöitä kuin aikuiset, eivätkä osaa edes hävetä kun ei ole vielä omatunto kehittynyt.

Te jotka ette halua nähdä ihmisiä, mitä teette sitten sen sijaan? Tai AP mikä sinulle on elämässä tärkeää?

Aikuistumisen kynnyksellä oli kausi, jolloin laitoin välit poikki useampaan ihmiseen kerrallaan. Sain tarpeekseni dominoinnista, hyväksikäytöstä ja väheksymisestä. Päätös olis tärkeä askel itseni arvostamisen tiellä. 

Nykyään on ajanjaksoja, jolloin haluan pitkiä aikoja olla mahdollisimman paljon vain omissa oloissani, mutta en aio katkaista välejäni enää kehenkään. Saan olla kiitollinen läheisistäni, jotka antavat minun olla välillä myös tavoittamattomissa antamatta sen vaikuttaa ystävyyden syvyyteen. ^^ 

On. Ei siksi että mitenkään vihaisin heitä.

En vain jaksa kovin paljoa pitää yllä sosiaalisia kontakteja, jotenkin se väsyttää.

Jos olen yhteyksissä jonkun aikaa enemmän niin pakko pitää taukoa tai tuntuu että tukehtuu ja minusta vain imetään energiaa muihin.

Olen kai aika introvertti.

Itse olen oppinut tuon hyvin ja katkaisen aina välit jos huomaan, ettei siitä suhteesta ole mitään iloa, tai on vain haittaa. Olen onnellinen ja hyvinvoiva oma elämässäni.

haluaisin välillä lopettaa kaikki ihmiset. En tietenkään omin käsin, mutta Thanos oli liian oli oikeassa (hieman liian lepsu tosin).