Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Seurustelemattomuus heikentää elämänlaatua
29.05.2019 |
Seurustelemattomuus aiheuttaa elämänlaadun heikkenemistä molemmissa sukupuolissa. Sen voi yrittää kieltää ja väittää vastaan, mutta ollaanpa nyt rehellisiä: molemmat flippaa seurustelemattomuudesta. Miehet katkeroituu, kalluuntuu ja hylkiöityy. Naiset sekoaa osalla tai kaikkien seuraavien tekijöiden yhdistelmällä: eläintarhanhoito, tatuoitu, lävistetty, feminismi, jne. Seurustelun hyödyt on kiistämättömiä:
>Jaetut kulut
>Kivaa
>Lapsia
>Yhteisiä tavoitteita
>Henkinen kasvu
>Oppii helvetisti uutta toisesta sukupuolesta
Ja ennen kaikkea: kaksi yksilöä toimii tehokkaammin yhdessä kuin kaksi yksilöä yksin. Tämä opetettiin jo armeijassa. Jos elät tiiviisti jonkun kanssa, joka tuntee sinut hyvin, niin hän huomaa sinussa sellaisia asioita, joille olet itse sokea. Hänellä voi myös olla sellaisia taitoja, joita sinulta puuttuu.
Kaikesta tästä huolimatta naiset päättää elää sikkuina, eikä valitse poikaystävää, vaikka nämä positiiviset lainalaisuudet astuvat heti voimaan kun seurustelun aloittaa. Jos on siis valmis tekemään asian eteen töitä ja valitsee miehen, joka haluaa seurustella eikä vain panna. Tätä on turha kysyä miehiltä, koska vastaus on ilmeinen mutta naiset: näiden tosiasioiden nojalla, mikä on tekosyysi olla seurustelematta? Koska te olette siinä tilanteessa, että voitte valita mutta ette valitse.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynainen on nirso.
Kyllä, eikä se ole mikään vika. Ainoastaan miehet luulevat että tuo on joku haukkumasana :D
Jep, samaa sarjaa vanhapiian kanssa. Luulevat että se on ykyään joku kauhea kohtalo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelu väärän kanssa heikentää elämänlaatua. Nörttijorma ei naisia kiihota.
Olen jo yli 40 vuotias mies, enkä eläessäni ole ollut oarisuhteessa. - En voi sanoa, että sinkkuus olisi ollut jokin erityinen valinta tai päätös. - Enempi päätös on ja on ollut halu ja yritys elää oman näköistä elämää. Kyllä, kyllä on ollut hetkiä jolloin olisin toivonut ja halunnut elää parisuhteessa naisen kanssa.
Syitä miksi edelleen olen sinkkuna ja "kokemattomana" on varmasti useita. Mutta yksikään näistä syistä ei ole se, että syyttäisin tai väittäsin, että joku muu kuin minä itse olisin syypää lopulta enempi omaan sinkkuuteeni.
En siis väitä, että sinkkuuteni syy olsi naisessa tai yleisemmin naisissa, Ei myöskään kenessäkään miehessä ja tai muissa miehissä.
Se mikä joskus on kiusannut on muiden asettamat odotukset ja toiveet. On vähän ollut tylsää selitellä ja kertoa miksi sitä olen sinkku. Jos edes tietsäisin oikean vastauksen, niin mahtaisnko sitten olla sinkku?
Kyllä olen varmasti vähän nirso ja itsekiittoinen, itsekäskin. Mutta kun joku joskus kirjoitti täällä, että kokisi olevansa jopa parempi kumppanikin vielä joskus tosielle siksi, että ei varsinaisesti tarvitse ketään rinnalleen kokeakseen elämänsä kyllim arvokkaaksi ja mielekkääksi tunsim että samantapaiesti minäkin ajattelen
Ihminen on lauma eläin tai ainakin usemmat meistä En minäkäämn ole poikkeus en siis ole yksin elävä erakko en erityisen introvertti en eksovertti, joka kaipaisi tai tarvitsisi aina oman yleisönsä tai ihailijansa ja kuulijansa,
En tunnista itseäni jos puhutaan "naisettomista miehistä" tai "naisettomasta miehestä." Itselläni on sekä naisia että miehiä muutoin läheisinä ja merkittävinä ihmisinä elämässäni.
Eivät he, eikä yksikään heistä tietenkään ole sama kuin se yksi ja erityinen mutta ovatpahan jokainen muutoin omalla tavalla uniikillatavalla yksin merkittävä ja rakas
Parisuhde on näyttäytyy minulle mahdollsiuutena ei velvollsiuutena, johon jaksiaisn tai edes viitsisin nähdä hirmuisesti vaivaa, että löytäsin "sen oikean" oman rakkaani ja erityiseni. Sen sijaan aina toisinaan koen ja tunnen, pientä haikeutta ja havanhadun unelmoimasta, että olsihan se yks ja erityinenkin joskus enemmän kuin mukavaa kohdata, joten niinpaljon (tai vähän) kuin sinkkuna elostani olen nauttinut ja nautin, niin varaan oikeuden muuttaa mieleni ja haluaisinyrittää elää parisuhteessa sen yhden ja erityisen kanssa ja jolle minä tuolla hetkellä vosiin olla jotain vastaavaa.
En miitenkään odota tai vaadi hän olsi yhtä "kokematon" kuin minä. -Se tuntuisi jo pelottavalta, jos hän omaisi samantapaisen parisuhdehistorian kuin itselläni.
Mutta mistä minä hänet kohaisin tai paremmin missä me kohtaisimme toisemme? Tai, entä jos elänkin loppuikänikin sinkkuna, niin mistä lopulta jäisin sitten paitsi?
Alue: Aihe vapaa
Oletko jo oppinut missä klintoris on? Entä G pilkku?