Kaveri oli unohtanut soittaa takaisin, loukkaantuisitko?
Soittaisit kaverillesi kysyäksesi kuulumisia ja samalla kerrot omat kuulumiset. Kaveri on ruokakaupassa ja lupaa soittaa takas kun pääsee kotiin. Menee muutama tunti eikä soittoa kuulu ja vihjaat viestillä. Kaveri vastaa viestiin ja pahoittelee että unohti koko asian.
Kommentit (19)
Ehdottomasti kannattaa loukkaantua verisesti. Kavereita on maailma pullollaan, mutta kunnon loukkaantumista ei ikinä ole tarpeeksi.
No en todellakaan loukkaantuisi. On suotavaa, että ihmisillä on muutakin elämää ja ajateltavaa kuin minä ja minun höpöttelyni. Kyllä kuulostaa kummalliselta, että joku tuosta loukkaantuisi.
En, jos on arkipäivä ja kaverilla on perhettä, elukoita, ruoanlaittoa jne. Elämä on joskus hektistä, myös lapsettomilla.
Minulla ei olisi yhtään kaveria, jos minä tai kaverit loukkaannuttaisiin moisesta 😂
Riippuu tilanteesta ja kaverista. Mulla on kavereita, jotka unohtavat ja soittavat seuraavana tai sitäseuraavana päivänä. Nämä tapansa tiedän. Sitten on yksi tyyppi, joka soittaa takaisin tai ei soita ollenkaan. Tiedän, että hänellä on välillä rankkaa ja ehkä haluaa olla tuolloin kokonaan puhumatta. Tätä aina välillä mietin, mutta pidän mielummin tämänkin kaverin, kuin pistän välit tuon takia poikki. Kyse ei kuitenkaan ole toistuvasta toimintamallista, vaan satunnaisista kerroista.
Ei sitä vaan kiinnostanu sun juttus niin paljoo ni unohti siks.
Aina kannattaa loukkaantua. Kaverille vähintään, kun unohtaa soittaa. Sitten miehen äidille, kun se käy liikaa/liian vähän/on kylmä/liian empaatinen. Lisäksi kannattaa loukkaantua miehelle, kun se osti äitienpäivälahjaksi keltakultaisen korun, kun halusit valkokultaisen. Lisäksi kannattaa vielä loukkaantua pomolle ja jäädä kostosaikulle, kun se kehtasi sanoa, että kännykkä pois kourasta ja töihin.
Loukkaannu toki. Kuulostat nimittäin sen verran rasittavalta ihmiseltä, että on vain reilua tarjota kaverille tekosyy laittaa välit poikki kokonaan.
Ihme vittuilua.
Loukkaannun siitä että luvataan soittaa ja sitten ei soita.
Aina sama juttu yhdellä kaverilla ja en edes nykyään soita kun aina väärä aika.
Ei kannata luvata koska kukaan ei sitä vaadi.
Sanoo vaan etten nyt ehdi puhumaan.
Aina on hyvä syy loukkaantua. Loukkaantumisesta vittuuntuneet ihmiset tekevät maailmasta mukavamman paikan, loukkaantuminen on melkein humanitaarista.
Minä niin mieleni pahoitin
Mutta ensin vauvapalstalta kyselin
Kuka meistä on viisahin...
Yksi vanha kaveri yrittää soitella mullekin. En vastaa ja painan sinne automaattiviestin, soitan takaisin, mutta en soita. Sitten se laittaa seuraavana päivänä viestin, että oli odottanut mun soittavan. Vastaan viestillä, että on kiirettä tänään ja muuta sekavaa selitystä ja lupaan soittaa seuraavana päivänä, mutta en soita Nyt siitä ei ole enää onneksi kuulunut. Ehkä se on nyt ymmärtänyt, ettei se ole vaivan arvoinen.
Elä ikinä enää soita hänellekään!
Vierailija kirjoitti:
Ihme vittuilua.
Loukkaannun siitä että luvataan soittaa ja sitten ei soita.
Aina sama juttu yhdellä kaverilla ja en edes nykyään soita kun aina väärä aika.Ei kannata luvata koska kukaan ei sitä vaadi.
Sanoo vaan etten nyt ehdi puhumaan.
Hän ei jaksa sinua enää. Haluaa etäisyyttä.
Tollasta ei kiinnosta kaveri. Ei voi unohtaa tuolla tavalla.
Soittaisin uudestaan että mitä viddua kun et soittanut!
Ei yksi kerta haittaa. Takaisinsoittaminen unohtuu helposti!
Jos unohtelee paljon niin joo, jos ei niin et.