Kemian opiskelu yliopistossa

Kemia ei sinänsä ole matemaattisesti vaikeata, vaikka siinä paljon lasketaankin. Kemiaa siis opiskellaan luonnontieteellisessä tiedekunnassa, ei teknillisessä, vaikka toki esim kemiantekniikkaa voi opiskella teknillisellä puolellakin. En tiedä tämän päivän pääsykokeista, mitä siellä vaaditaan, mutta uskoisin, että itse opiskelussa pärjää lyhyen matikan pohjaltakin. 

Se on vähän jämäpaikka. 

Suurin osa opiskelijoista on jäänyt lääkiksen ulkopuolelle ja aikovat pyrkiä sinne "ensi vuonna". Mutta on aidostikin kiinnostuneita toki. 

Lyhyellä pärjää, mutta vaatiihan se enemmän työtä kuin pitkän suorittaneelta. 

Orgaaninen kemia on lähinnä erilaisten yhdisteiden ja reaktioiden ulkolukua, ei siinä paljon matikkaa vaadita. Sen sijaan fysikaalisessa kemiassa tuli laskujen kanssa vaikeuksia jopa pitkän matikan laudatur-pohjalta. Joten etköhän ole aika lailla samalla viivalla opiskelutovereidesi kanssa. Onnittelut paikasta!

#1 vielä. Vilkaisin pääsykokeet viime vuodelta ja varmasti pärjää lyhyellä matikalla, jos on pitkän kemian selvittänyt lukiossa. Pääsin itse aikanaan teknilliseen sekä kemiaan, mutta valitsin teknillisen puolen. Ei muistaakseni ihan hirveästi vaadittu pisteitä kemian kokeessa silloin...

Kemia sinänsä ei vaadi laajaa matematiikan osaamista, mutta ainakin vielä omina opiskeluaikoina matematiikkaa oli pakollisena sivuaineena. Nuo kurssit oli melko haastavia pitkänkin matikan lukeneelle. Kannattaa siis varautua tekemään paljon töitä, mutta eiköhän se mahdollista ole.

Tarkennuksena aloitusviestiin, että pääsin tota kemiaa lukemaan, koska täydensin YO-tutkintoa kirjoittamalla kemian nyt ylimääräisenä eli filtterinä siis ylppärit eikä muut kemiaan liittyvät pääsykokeet. Orgaaninen kemia on kiinnostavaa etenkin elämän kannalta, koska se tutkii ja selittää elämää monella tasolla. Tykkään kovasti solubiologiasta, aivojen osista ja pienistä partikkeleista, niin kuvittelen voivani yhdistää ne jotenkin. Ehkä olen idealistinen.  Toisaalta en ymmärrä, miksi pitäisi ryhtyä opiskelemaan kauppatieteitä tai niitä iänikuisia tradenomijuttuja vain siksi, että se on nykyajan yhteiskunnallisen hengen mukaisesti jotenkin yleisesti hyväksyttävää ja "järkevää". (Toki aidosti kaupallisesta alasta kiinnostuneitakin on. Mutta kyllä ympäristökin muokkaa jokaisen meistä valintoja, halusimme tai emme). 

 

Kemijaa kirjoitti:

Tarkennuksena aloitusviestiin, että pääsin tota kemiaa lukemaan, koska täydensin YO-tutkintoa kirjoittamalla kemian nyt ylimääräisenä eli filtterinä siis ylppärit eikä muut kemiaan liittyvät pääsykokeet. Orgaaninen kemia on kiinnostavaa etenkin elämän kannalta, koska se tutkii ja selittää elämää monella tasolla. Tykkään kovasti solubiologiasta, aivojen osista ja pienistä partikkeleista, niin kuvittelen voivani yhdistää ne jotenkin. Ehkä olen idealistinen.  Toisaalta en ymmärrä, miksi pitäisi ryhtyä opiskelemaan kauppatieteitä tai niitä iänikuisia tradenomijuttuja vain siksi, että se on nykyajan yhteiskunnallisen hengen mukaisesti jotenkin yleisesti hyväksyttävää ja "järkevää". (Toki aidosti kaupallisesta alasta kiinnostuneitakin on. Mutta kyllä ympäristökin muokkaa jokaisen meistä valintoja, halusimme tai emme). 

 

Mene toki kemiaa lukemaan, kun kerran paikka on. Opiskelu voi varsinkin alkuun olla aika kaukana tuosta kiinnostuksen kuvauksesta. Ehkä biologia tai biokemia voisi olla tuota lähempänä. Kun pääset sisään opiskeluihin, voit selvitellä muiden koulutusalojen sisältöjä ja hyvinkin vuoden päästä hakea toiseen koulutusohjelmaan. Missään nimessä ei kannata ainakaan jättää menemättä yliopistoon. Totta kai kannattaa valinta tehdä omien kiinnostusten mukaan, eikä trendien. :)

Vierailija kirjoitti:

Kemijaa kirjoitti:

Tarkennuksena aloitusviestiin, että pääsin tota kemiaa lukemaan, koska täydensin YO-tutkintoa kirjoittamalla kemian nyt ylimääräisenä eli filtterinä siis ylppärit eikä muut kemiaan liittyvät pääsykokeet. Orgaaninen kemia on kiinnostavaa etenkin elämän kannalta, koska se tutkii ja selittää elämää monella tasolla. Tykkään kovasti solubiologiasta, aivojen osista ja pienistä partikkeleista, niin kuvittelen voivani yhdistää ne jotenkin. Ehkä olen idealistinen.  Toisaalta en ymmärrä, miksi pitäisi ryhtyä opiskelemaan kauppatieteitä tai niitä iänikuisia tradenomijuttuja vain siksi, että se on nykyajan yhteiskunnallisen hengen mukaisesti jotenkin yleisesti hyväksyttävää ja "järkevää". (Toki aidosti kaupallisesta alasta kiinnostuneitakin on. Mutta kyllä ympäristökin muokkaa jokaisen meistä valintoja, halusimme tai emme). 

 

Mene toki kemiaa lukemaan, kun kerran paikka on. Opiskelu voi varsinkin alkuun olla aika kaukana tuosta kiinnostuksen kuvauksesta. Ehkä biologia tai biokemia voisi olla tuota lähempänä. Kun pääset sisään opiskeluihin, voit selvitellä muiden koulutusalojen sisältöjä ja hyvinkin vuoden päästä hakea toiseen koulutusohjelmaan. Missään nimessä ei kannata ainakaan jättää menemättä yliopistoon. Totta kai kannattaa valinta tehdä omien kiinnostusten mukaan, eikä trendien. :)

Juu, niin varmasti otan! :) Ja joskus yllättävät asiat ovatkin kiinnostavia... Avoimin mielin uusiin tuuliin! Hyvää kesää sinulle!

Ainakin täällä Turussa kemialla vaaditaan vähintään 25 op matematiikkaa tai fysiikkaa jotka ovat varmasti vaikeita lyhyellä matikalla. Apua kuitenkin saa harjoitusryhmistä. Kun kerran biologia myös kiinnostaa, voit myös vaihtaa pääaineen biokemiaan tai biologiaan joissa on vähemmän matikkaa kuin kemiassa. Saman tiedekunnan sisällä pääaineen vaihto käy melko helposti.

Lyhyellä matikalla olet auttamattomasti kusessa pakollisilla matematiikan kursseilla ja kvanttikemian ja fysikaalisen kemian kursseilla seinä voi nousta lopullisesti pystyyn.

Vierailija kirjoitti:

#1 vielä. Vilkaisin pääsykokeet viime vuodelta ja varmasti pärjää lyhyellä matikalla, jos on pitkän kemian selvittänyt lukiossa. Pääsin itse aikanaan teknilliseen sekä kemiaan, mutta valitsin teknillisen puolen. Ei muistaakseni ihan hirveästi vaadittu pisteitä kemian kokeessa silloin...

Ap:han kertoi jo päässeensä yliopistoon sisään lukemaan kemiaa tänä keväänä...

Onko matematiikka ollut sinulle muuten helppoa vai vaikeeta? Eihän matikkakaan ole aine, jota voi oppia vain lukiossa, joten jos asenne ja opiskelutaidot ovat kunnossa, niin varmasti pärjäät. 

Mutta jos matematiikka on hankalaa ja vaikeaa, niin homma voi mennä aika vaikeaksi. 

Sama tilanne sulla kuin itselläsi eli vain lyhyt matikka ja Helsingin yliopistossa kemiaa opiskelen :)olen juuri saanut suoritettua kaikki pakolliset matikan ja fysikaalisen kemian kurssit joten kyllä voi pärjätä mutta töitä vaatii vaikka pitkäkin matikka olisi. Suosittelen kesän aikana tutustumaan ainakin lukion pitkän matematiikan asioihin, opiskelu ainakin Helsingissä alkoi matematiikkaa kemisteille kurssilla jossa käytiin itselleni hurjalla tahdilla läpi lukion pitkän matematiikan asiat (tosin ei esim geometriaa) ja vielä paljon muutakin. Oli itselleni aika haastava kun lyhyen matikankin opiskelusta oli hetki vierähtänyt.

Kiva lukea erilaisia näkemyksiä! Ihmisillä on kyllä paljon ennakko-oletuksia siitä, kuka, miten , missä ja miksi pärjää luonnontieteissä... Vahvassa elää usko älykkyyden absoluuttisuudesta jollain tietyllä alueella. Kemia tuntuu olevan täynnä poikkeuksia, joiden takia se muistuttaa kielten opiskelua.  Ensin säännönmukaisuutta esim. atomisäteen, ulkoelektronien, elektronegatiivisuuden suhteen, mutta sitten kuitenkin loppujen lopuksi paljon huomioon otettavia osatekijöitä, jotka olennaisesti muuttavat lopputulemaa, joten lokerointi vaikeutuu ja tietty absoluuttisuus häviää. Kielitieteen puolella kovin samankaltaisia elementtejä eri merkitysasteilla. Veikkaan, että kemia tulee olee hauskaa monin tavoin. Osaako joku kokenut kemisti muuten kertoa, mihin kompleksinmuodustuskykyisen ionin koordinaatioluku perustuu? Koordinaatiolukua ei lukion kirjoissa mitenkään syvemmin käsitelty saatikka avattu kvanttimekaanisen atomimallin keinoin. Tai sitten olen tollo kun en sitä rivien välistä osannut lukea.