Tunnen olevani turha ihminen. Kukaan ei välitä.

Jeesus välittää sinusta.

Kukaan ihminen ei välitä.

Kenen sitten pitäisi välittää?

Tosiasia on nyt vaan niin, että nykyisin kukaan ei välitä kenestäkään.

Itsestään tietysti pitää välittää, muutenhan ei voisi tällä planeetalla olla ja pysyä hengissä.

Välittäisin sinusta varmaankin, jos tuntisin. Olet maan hiljasia ja arvokas ihminen, kaikkea hyvää sulle.

Työkavereilta ei kannata välittämistä odottaa.

Multa kuoli ystävä, joka oli aika yksinäinen ja josta tuntui ehkä tuolta. Järkytyin syvästi hänen äkillisestä poismenostaan, kaipaan häntä ja harmittelen, tietysti liian myöhään, että en pystynyt järjestämään enemmän aikaa yhdessä. Sinullakin saattaa olla ihmisiä, joista tuntuisi tältä. Onko ketään edes puolikavereita, kenelle voisit soittaa?

Kiitos teille viesteistä.

Ei minulla oikein ole ketään, kenelle puhua. Kukaan ei välitä.

Numero 6, surullista lukea ystäväsi kohtalosta. Olen pahoillani. Uskon, että hän kuitenkin tiesi sinun välittävän, koska vaikutat ihanalta ihmiseltä.

Unohda työkaverit. Töissä tehdään töitä, elämä on muualla. Omat työkaverini ovat ok, mutten halua tehdä asioita yhdessä vapaa-aikana.

Mieti mistä pidät, ja miten löydät saman henkisiä ihmisiä. Netistä? Harrastuspiiristä?

Moni kuollut im kautta. Ei ketään kiinnosta toisen paha olo. Päinvastoin ihmisiä vetää puoleensa pintaliito. Aitous on pois muodista. Kaikki jakaa somessa silmänlumetta. Jos puhut jostakin epäkohdasta ihmiset kaikkoavat ympäriltäsi. Toisia kuuluu kiusata selän takana nykymuodin mukaan.

Ap asiat voivat tuntua todella vakavilta ja raskailta ja olo yksinäiseltä, joskus pidemmänkin aikaa.

Mutta loppujenlopuksi ei tämä elämä "sen kummempaa" ole, oikeestaan millään mitä tapahtuu (tai ei tapahdu) ei ole sen suurempaa merkitystä, koska elämällä ei ole mitään absoluuttista kaavaa tai syytä.

Asian kun oikein syvällisesti ymmärtää, niin se vapauttaa kaikesta ns. Ulkopuolelta tulevasta ja stressistä.

Tekee vaan oman olonsa mukavaksi niin hyvin kuin mahdollista, siinä se salaisuus. :)

Minä tunnen samoin.

Älä huoli, minä välitän sinusta! :)

Kaikki me, jotka aloitukseesi vastasimme, välitämme! Muuten emme olisi vastanneet.

Luultavasti tulisimme hyvin toimeen oikeassa elämässä, nykyinen pintaliitäjien hedonismi on min nähty.

Niin minäkin. Ja välitän sinusta, kivaa kesää sinulle!

"Unohda työkaverit"

Tämä on kyllä helpommin sanottu kuin tehty. Minulla on työpaikalla yksi ihminen kenen kanssa tulen hyvin toimeen, muille on kuin ilmaa. Enkä kestäisi hetkeäkään siellä ilman sitä yhtä työkaveria. Valitettavasti suuri osa elämästä menee töissä, ja on hankala päivittäin käydä toteamassa ettet kiinnosta ketään. Siellä se yksinäisyys oikein kulminoituu.

Kuulostaa siltä että olet masentunut. Ehkä kaikki eivät inhoa sinua, vaan luet heidän sanansa/kehonkielensä väärin, koska sinua ahdistaa.  

Itse ajattelin masentuneena, että kaikki vihaavat minua ja olisivat vain tyytyväisiä, jos kuolisin pois. En edes uskaltanut ottaa kontaktia ihmisiin, koska pelkäsin hylkäämistä.

Suosittelen, että menisit puhumaan lääkärille tästä asiasta. Lääkitys ja terapia voisi auttaa kovastikin.

Netissä on erillisiä foorumeita, joissa voi puhua ahdistavista tunteista nimettömästi. En tarkoita tällaista kaikki vapaa -foorumia, vaan sellaista jossa on ihan selkeästi rekisteröidyt käyttäjät ja trolleja voidaan valvoa paremmin. Voisi olla helpotus nähdä, että muilla on ihan vastaavanlaisia tunteita.

Same. Perjantaina laitoin ainoalle ”kaverilleni” viestiä, luki muttei vastannut. Lauantaina isäni soitti, ei ollut edes asiaa enkä ihan tajunnut puhelun ideaa, kyseli mitä teen ja sitten kertoi olevansa töissä. Puhelu kesti ehkä 2 min. Ketään en ole nähnyt vkl aikana ja huomenna taas töihin jossa sanon aamulla pakolliset huomenet ja muuten en puhu mitään.

Kai sinullakin naapureita on

Lenkillä tapaa ihmisiä, uimahallissa.

Minä rakastan koiraani vaikka mieskin on.

Minullakaan ei ole ketään. Ystäviä ei ole lapsuuden jälkeen. Paljon on kiusattu. Vanhemmat ainoat, jotka jotenkin pitävät yhteyttä.Muuten olen aina yksin. Siinä mielessä saisin lähteä rauhassa. Olen tavallaan kuin joku näkymätön. En syytä muita, mutta en todellakaan tiedä miten tilanne ratkeaa. Oikeastaan menneisyys sellainen, ettei ole ihme kun on tämä tilanne. Olen kaikesta huolimatta aika tavallinen ihminen. En minäkään usko, että muut inhoavat minua, mutta jotenkin mietin etten ole niin hyvä tyyppi että minuun edes kannattaisi tutustua ja samalla luottaminen on vaikeaa. Ymmärrän kyllä ja välillä minuakin ahdistaa. 

Toivon sulle kaikkea hyvää, et oo yksin. Halaus.