Tunnen olevani turha ihminen. Kukaan ei välitä.

Mäkin otin tosssa kesytin karhun lemmikikseeni. EI sekään ooo viittiny syödä mua. Häpee mua, kaikki häpeee mua, koirakin häpeee mua vaikka mulla eess oo kpiraa niiin sekin häpeäisi mua ihan varmasti.

Eikö nämä ahdistusasiat ole käsitelty täällä moneenmoituiseen kertaan. Etsikää tieto aiemmista ketjuista.

Ja eikö ahdistukseen saa jotain lääkkeitäkin, jota helpottaa.

Ihmisellä itsellään on myös vastuu omasta hyvinvoinnistaan, myös henkisestä hyvinvoinnista.

Ei olemassa mitään naps-konstia, jossa nappia painamalla olo heti paranee.

Suomessa on erittäin paljon yksinäisiä ihmisiä, kukaan ei tule kotoa hakemaan, pitää lähteä itse sinne ulos, että tapaa muita.

Jos ei voi eikä halua itse tehdä mitään olonsa eteen, sitten ei ole muuta keinoa, kun kärsiä elämä sellaisena kuin se on.

Onko elämässäsi muita ihmisiä töiden ulkopuolella, kenelle voisit jutella ulkopuolisuuden tunteistasi? Jos vain joku sellainen tulee mieleesi, ota häneen yhteyttä ja kerro miltä sinusta tuntuu. Usein voi olla, että elämässäsi olevat ihmiset eivät aina osaa huomata on yksinäistä oloasi jos oma kalenteri on täynnä. Panosta muutenkin kivojen asioiden tekemiseen, jotka nostavat mielialaasi. Toivottavasti tilanne kääntyy parempaan päin!

Vierailija kirjoitti:

Eikö nämä ahdistusasiat ole käsitelty täällä moneenmoituiseen kertaan. Etsikää tieto aiemmista ketjuista.

Ja eikö ahdistukseen saa jotain lääkkeitäkin, jota helpottaa.

Ihmisellä itsellään on myös vastuu omasta hyvinvoinnistaan, myös henkisestä hyvinvoinnista.

Ei olemassa mitään naps-konstia, jossa nappia painamalla olo heti paranee.

Suomessa on erittäin paljon yksinäisiä ihmisiä, kukaan ei tule kotoa hakemaan, pitää lähteä itse sinne ulos, että tapaa muita.

Jos ei voi eikä halua itse tehdä mitään olonsa eteen, sitten ei ole muuta keinoa, kun kärsiä elämä sellaisena kuin se on.

Ajattelit siis tulla kertomaan ihmiselle joka ajattelee jo valmiiksi olevansa turha, että menisi muualle tekemästä aloituksia? Siis tämä on se ongelma, ihmiset jotka eivät tajua olevansa täysiä k-sipäitä.

Ihmisiin voi pettyä, mutta Jeesus pysyy aina vierellä.

Rukoile Häntä, saat elämällesi suunnan ja merkityksen.

Elämä ei ole helppoa useinkaan, mutta onneksi tää ei oo se lopullinen paikka.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että olet masentunut. Ehkä kaikki eivät inhoa sinua, vaan luet heidän sanansa/kehonkielensä väärin, koska sinua ahdistaa.  

Itse ajattelin masentuneena, että kaikki vihaavat minua ja olisivat vain tyytyväisiä, jos kuolisin pois. En edes uskaltanut ottaa kontaktia ihmisiin, koska pelkäsin hylkäämistä.

Suosittelen, että menisit puhumaan lääkärille tästä asiasta. Lääkitys ja terapia voisi auttaa kovastikin.

Netissä on erillisiä foorumeita, joissa voi puhua ahdistavista tunteista nimettömästi. En tarkoita tällaista kaikki vapaa -foorumia, vaan sellaista jossa on ihan selkeästi rekisteröidyt käyttäjät ja trolleja voidaan valvoa paremmin. Voisi olla helpotus nähdä, että muilla on ihan vastaavanlaisia tunteita.

Jos ap on kuten minä, häntä masentaa ja ahdistaa se, ettei kukaan välitä, ei ole ketään kaveria. Eli syyn ja seurauksen suhde on päinvastainen, kuin mitä sinä oletat. Toki se on ulkopuoliselle 'miellyttävämpi' tapa asennoitua.

Elämä on pitkä kärsimystaival, kun ei koskaan saa kokea positiviista suhtautumista muiden taholta, nauraa yhdessä, kokea kivoja asioita yhdessä, saada apua tarvittaessa jne.

Juu, Jeesus on ystävä, mutta lapsen sanoin: olisi kiva jos olisi semmoinenkin ystävä, jolla on iho päällä, että sen näkee.

Ap:lle

Miksi ajattelet, että ne muut sinua syrjivät ihmiset olisivat arvokkaampia kuin sinä?

Vierailija kirjoitti:

"Unohda työkaverit"

Tämä on kyllä helpommin sanottu kuin tehty. Minulla on työpaikalla yksi ihminen kenen kanssa tulen hyvin toimeen, muille on kuin ilmaa. Enkä kestäisi hetkeäkään siellä ilman sitä yhtä työkaveria. Valitettavasti suuri osa elämästä menee töissä, ja on hankala päivittäin käydä toteamassa ettet kiinnosta ketään. Siellä se yksinäisyys oikein kulminoituu.

Ei sitä tarkoitettukaan, ettet saisi tykätä siitä työkaveristasi mutta noin yleensä ottaen on aika turha odottaa, että työpaikalta löytyisi hyviä ystäviä. Aina kun minäkin olen työpaikkaa vaihtanut, on vannoteltu työkamujen kanssa pitävämme yhteyttä ja niin vaan on lähes kaikkien kanssa yhteydet hiipuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Unohda työkaverit"

Tämä on kyllä helpommin sanottu kuin tehty. Minulla on työpaikalla yksi ihminen kenen kanssa tulen hyvin toimeen, muille on kuin ilmaa. Enkä kestäisi hetkeäkään siellä ilman sitä yhtä työkaveria. Valitettavasti suuri osa elämästä menee töissä, ja on hankala päivittäin käydä toteamassa ettet kiinnosta ketään. Siellä se yksinäisyys oikein kulminoituu.

Ei sitä tarkoitettukaan, ettet saisi tykätä siitä työkaveristasi mutta noin yleensä ottaen on aika turha odottaa, että työpaikalta löytyisi hyviä ystäviä. Aina kun minäkin olen työpaikkaa vaihtanut, on vannoteltu työkamujen kanssa pitävämme yhteyttä ja niin vaan on lähes kaikkien kanssa yhteydet hiipuneet.

En niin väittänytkään. Olet tullut hyvin juttuun aina kaikkien kanssa, joten et tiedä yhtään mistä täällä edes puhutaan.

Jeesukselle Kristukselle jokainen ihminen on arvokas

Ap täällä. Olen niin iloinen huomattuani, miten paljon tänne on tullut ihania viestejä minulle. Tulee aivan liikuttunut olo, kun on tullut näin paljon viestejä tällaiselle tuntemattomalle ihmiselle. Ette varmaan usko, miten hyvältä tuntui lukea näitä kommentteja. Olette ihania. Tekisi mieli tulostaa kaikki ja lukea aina kun on paha mieli.

Olen varmaan masentunut niin kuin tuossa epäiltiin. Soitan ehkä lääkäriin tällä viikolla.

Minulla on aika vähän kavereita. Kukaan ei asu samalla paikkakunnalla. On minulla onneksi hyvät välit sukuun yms. Silti joka paikassa on aina ulkopuolinen ja turha olo. Ajattelen, ettei ketään kiinnosta seurani ja juttuni. Ja en tarkoittanut, että haluaisin olla työkavereiden kanssa vapaa-ajalla vaan että itse työpaikalla on ulkopuolinen olo.

Ap.

Mä välitän.

Vierailija kirjoitti:

Mä välitän.

Jos mä voitan lotossa niin haistatetaan vtut tälle koko maailmalle.

Hei,ota pieni koira.Aina on mukana ja rakastaa.Odottaa sinua aina ja on iloinen,kun tulet kotiin.Saat seuraa koirapuistosta ja kivoja juttelu hetkiä.Voisit löytää sieltä,vaikka ystävän.Olin 2v.tosi masentunut,koirani pakotti liikkeelle ja piristi,kun tulin takaisin.Olisin varmaan muuten maannut vain sohvalla miettimässä kurjaa elämääni.Saat siitä tarkoituksenkin elämään,edes joku joka tarvitsee sinua!

Koira on ihana idea. Olen ottamassa kissaa tänä vuonna. Kissa ei tuo ehkä yhtä paljon sosiaalisia kontakteja, mutta olen haaveillut opettavani kissan sitten valjaisiin. Varmasti kissan rapsuttelijoita riittää. Koiratkin ovat ihania kyllä. Haaveilen myös koirasta. Tuo on ihan totta, että koira tuo kontakteja ihmisiin. Itsekin tulee juteltua naapuruston ihmisten kanssa, kun heidän koirat tulevat rapsuteltaviksi.

Ap.

Ihan kuin olisit lukenut ajatukseni. Ajattelin tätä samaa viimeksi eilen. Itse en ole edes töissä, vaan hoidan lasta kotona. Yhtään äitikaveriakaan minulla ei ole. Kaikki entiset kaverit ”hylkäsi” viimeistään lapsen syntymän jälkeen. Jopa lähimmät sukulaiset ovat kylmiä minua kohtaan. Oman kumppanin kanssa välit myös viileät ja etäiset nykyään, kun en hänellekään uskalla kertoa, miltä musta tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Koira on ihana idea. Olen ottamassa kissaa tänä vuonna. Kissa ei tuo ehkä yhtä paljon sosiaalisia kontakteja, mutta olen haaveillut opettavani kissan sitten valjaisiin. Varmasti kissan rapsuttelijoita riittää. Koiratkin ovat ihania kyllä. Haaveilen myös koirasta. Tuo on ihan totta, että koira tuo kontakteja ihmisiin. Itsekin tulee juteltua naapuruston ihmisten kanssa, kun heidän koirat tulevat rapsuteltaviksi.

Ap.

Koira tosiaankin luo niitä, viimeeksi eilen ratikassa. Toisaalta, jos on ottamassa pientä koiraa, miksei ottaisi täyskokoista kissaa, joka vartoo hoitajaansa kotona ja luo lämpimän tunnelman sinne. Kaikkea hyvää sulle Ap, olet ajatuksissani, halaisin jos olisit samoilla kulmilla. Kivaa kesän jatkoa sinulle.

Aatteleppa elämää ympyränä jossa on monia sektoreita: Työelämä on vaan yksi sektori eikä työpaikalla tarvi olla kavereita sen syvemmin. Voit katsoa muita sektoreita. Tuttavat, harrastukset, eri ryhmät. Mene vaikka masentuneiden tai mt ryhmään niin se on yksi sektori ja olet yhtä olemassa kuin muutkin. On monia harrastuksia, juttuja mitä voit tehdä, ihmisiä joita voi tavata.

Älä anna periksi!

No minuun ei edes sukulaiset pidä yhteyttä. Ei soita edes äiti koskaan. Minä sitten laittelen viestejä. En tiedä, kun olen kuullut kuitenkin olevani herttainen, herkkä ja hauska ihminen. Muutama ystävä on, mutta heillä paljon muuta omassa elämässä. Kun olin viikon sairaalassa, minun täytyi pyytää äitiäni soittamaan. Tila oli vakava ja pelkäsin etten selviä. Silloin hän soitti. Kukaan ei käynyt katsomassa. Ystäviä voisi olla enemmän ja voisin olla aktiivisempi, se varmasti hyödyttäisi. Mutta en vaan jaksa. Olen kai vähän masentunut myös. Aion hankkia lapsen yksin. Ja kyllä, siihen vaikuttanee myös itsekäs ajatukseni siitä, että sitten minulla on ainakin yksi läheinen ihminen.