Mitä häpesit lapsena/nuorena vanhemmissasi?
Itse aloitan.
Köyhyyttä, rumaa ja vanhaa autoa.
Kommentit (31)
Köyhyyttä ja isän alkoholismia. Isässä hävetti myös se, jos se vei kouluun, koska se soitti autossa musiikkia ihan täysillä että kaikki varmasti kuulee miten loistava musiikkimaku hänellä on.
Ei kyllä tule oikein mieleen mitään. Toki olisivat voineet nuoren mielestä olla rikkaampia ja kauniimpia mutta eivät kyllä hävettäneet sellaisinakaan kuin olivat. Varsin fiksuja olivat eivätkä tehneet mitään ihmeellistä hävettävää.
Olin ylpeä. En hävennyt. Pidin nolona, kun jotkut perheet kuluttivat yli varojensa ja kerskailivat sillä mitä he eivät olleet ansainneet.
Häpesin toisten puolesta heidän likaisia vaatteitaan, tupakointia, ryyppäämistä, yhdenillansuhteita itseä puolta vanhempien kanssa, kehujen kalastelua, paksua meikkimaskia ja muotivaatteita lainarahalla. Minun ei tarvinnut hävetä, kun perheessäni ei ollut mitään näistä.
Itse en olisi ajatellut eikä totta ollutkaan mut kaverit kadehti ja sano, et ollaan rikkaita (asuttiin omakotitalossa).
Isän ryyppäämistä. Hävetti kavereitakin tuoda kotiin sen takia. En kai muuta.
En mitään, tai ehkä sitä että olivat joskus ylihuolehtivia kavereiden nähden ja aamulla kouluun viedessä toivottivat kovaan ääneen "hyvää koulupäivää"...tuli kiire laittaa äkkiä auton ovi kiinni :D
Lapsena häpesin isän alkoholismia. Nyt aikuisena häpeän äidin narsistista käytöstä.
Häpesin oikeastaan ihan kaikkea ja häpeän edelleen, vaikkei syytä erityisesti ole. Ehkä pahin on se, että perheeni näyttää ulkoisesti wt:ltä, vaikka vanhempani jo ollessani lapsi olivat yliopistolla hyvissä viroissa ja sisarukseni nykyään samoin. Jotenkin oudolla tavalla olen ylpeä perheeni arvomaailmasta ja siitä, että kulutusta, rahaa ja ulkoista olemusta yms. ei arvosteta kovin korkealle, mutta toisaalta se miltä se näyttäâ ulospäin on aina hävettänyt minua. Meillä oli 80-luvulla ikivanhat auton kotterot, kun naapureilla oli rivissä kiiltävät mersut, audit sun muut. Itseänikään ei automerkit kiinnosta ollenkaan ja periaatteessa minusta autoilla sun muilla ulkoisilla asioilla brassailu on typerää, mutta silti oli ikävää erottua joukosta. Tämä on aika hankala asia, koska tunnen olevani kahden maailman rajamailla. Pukeudun ns. normaalisti ja tykkään esim. merkkilenkkareista, mutta oikeasti halveksin ihmisiä, joille merkit ja ulkoinen olemus on kovin tärkeää. Toisaalta ihmiset, joiden kanssa arvoni kohtaavat, ovat ulkoisesti enemmän samaa tyyppiä kuin vanhempani, mutta heillä taas on ennakkoluuloja minua kohtaan, koska kiinnitän huomiota mm. pukeutumiseeni. Vaikea selittää, toivottavasti joku tajuaa ilman että vaikutan pinnalliselta.
Olin vanhempien iltatähti. Siis todellinen iltatähti, molemmat olivat jo eläkkeellä ennen kuin edes pääsin peruskoulusta.
Isän alkoholismia ja sitä, että hän oli kotona ja pihalla alasti. Kiva, kun kaverit tulivat yllätyskylään :-/ Isän huumorintajua myös sekä perheväkivaltaa (joka enimmäkseen pysyi kyllä piilossa).
NäinMeillä kirjoitti:
Ei kyllä tule oikein mieleen mitään. Toki olisivat voineet nuoren mielestä olla rikkaampia ja kauniimpia mutta eivät kyllä hävettäneet sellaisinakaan kuin olivat. Varsin fiksuja olivat eivätkä tehneet mitään ihmeellistä hävettävää.
Typerykset alapeukuttaa, kun joku ei ole hävennyt vanhempiaan.
En mitään. Ei juolahtanut mieleeni, että olisi pitänyt hävetä jotain.
Juoppoa isää